mä en kestä tätä elämää. miksei mieheni voi jäädä meidän luokse? :,(

Onneksi mies ei jäänyt! Olen vihdoin tasapainoisessa,uudessa aivioliitossa ja perheemme on lisääntynyt pienellä,aurinkopojalla.



Kaikkea hyvää sinulle ja halauksia sisko!Aika parantaa syvimmätkin haavat

voi mun pientä lasta. :( mä olen niin säälittävä. kiitos sulle tuestasi ja halauksestasi, 2.

me olemme eronneet pari vuotta sitten ja olen tähän elämääni nykyisin tyytyväinen vaikka siitä asti olen yksin ollutkin.

Tuliko tilanne ihan yllättän? Ehditkö yhtään varautua? Oliko sulla tai onko sulla nyt suunnitelma minkä mukaan jatkaa eteenpäin?



Itse olen onnellisesti naimisissa, mutta näihin juttuihin kun mm. täällä vähän päästä törmää, niin olen kyllä itselleni ja lapselleni varasuunntelman mielessäni tehnyt. En tiedä onko miten paljon apua jos joskus omalle kohdalle tuollainen pommi osuu, mutta toivon, että edes vähän helpommalla pääsee.

arpia jää, mutta silti voin kertoa omasta elämästäni että hyvä oli suhteen aikanaan loppua. Ilman jo elettyä en olisi se mikä nyt olen, en osaisi arvostaa niin syvästi sitä mitä meillä nykyisen miehemme kanssa on. Tämä uusi elämä on yhdessä raunioista rakennettu rakennettu, mutta ah niin uljas!



Itke vaan. Kyllä ne kyyneleet joskus loppuvat ja silloin on hyvä että itkunsa itki. Halaus!