Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten tyttärien äidit ja tyttäret
08.04.2025 |
Minkälainen suhde sulla on tyttäriisi/äitiisi ja kuinka paljon olette tekemisissä? Olen vierestä seurannut erittäin tiiviitä äiti-tytär-komboja, joissa ollaan päivittäin telemisissä, joko nähdään tai soitellaan päivityäin tai useqmman kerran viikossa. Lomat vietetään yhdessä ja ollaan kuin kaveruksia. Mietin mikä on ns. normaali kanssakäyminen. Onko se todella tiivis yhdessäolo vai sellainen, että viestitellään pari kertaa kuukaudessa ja nähdään jos kauempana asuu pari kertaa vuodessa. Kerro mielipiteesi.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat usein itsenäistyy, osa naisista ei. Äiti kolmantena pyöränä aina mukana.
Joo, siksi meillä on valtavasti peräkammarintyttöjä, eikä peräkammarinpoikia oikeastaan ollenkaan.
No nuo nyt on oma tyyppinsä. Mutta harvassa perheessä miehen äiti on arjessa mukana, lomamatkoilla, hänen kanssaan vietetään juhlapyhät. Kyllä se on vaimon äiti joka määrää kaapinpaikan tyttären perheessä. Noissa symbioosisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35v, äiti 65v. Käyn äidillä 2-3 viikon välein, asun vajaan tunnin matkan päässä. Kesällä vietän enemmänkin aikaa kotipaikkakunnalla. Puhelimitse pidetään yhteyttä jos on erikseen asiaa. Oma tytär on pieni vielä. Toivon suunnilleen samanlaista meille tulevaisuudessa. En kaipaa että päivittäin pitäisi olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat usein itsenäistyy, osa naisista ei. Äiti kolmantena pyöränä aina mukana.
Joo, siksi meillä on valtavasti peräkammarintyttöjä, eikä peräkammarinpoikia oikeastaan ollenkaan.
No nuo nyt on oma tyyppinsä. Mutta harvassa perheessä miehen äiti on arjessa mukana, lomamatkoilla, hänen kanssaan vietetään juhlapyhät. Kyllä se on vaimon äiti joka määrää kaapinpaikan tyttären perheessä. Noissa symbioosisuhteissa.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v, äiti 65v. Käyn äidillä 2-3 viikon välein, asun vajaan tunnin matkan päässä. Kesällä vietän enemmänkin aikaa kotipaikkakunnalla. Puhelimitse pidetään yhteyttä jos on erikseen asiaa. Oma tytär on pieni vielä. Toivon suunnilleen samanlaista meille tulevaisuudessa. En kaipaa että päivittäin pitäisi olla yhteydessä.
Meillä hyvin saman tyyppisesti, iätkin, olen itse se 65-vuotias äiti. Vastavuoroisesti myös minä käyn tyttären luona aina välillä. Käydään myös yhdessä teatterissa, keikoilla ja joskus matkustellaankin kaksin. Hyvä näin.
Olemme läheisiä. Käyn tyttären luona joka päivä, usein ihan pyytämättäkin siivoamassa ja järjestelemässä kotia kauniimman näköiseksi. Annan myös aktiivisesti ohjausta sekä lasten kasvattamiseen että parisuhdeasioihin, myös pukeutumiseen tarvittaessa. Välillä tytär jotain kiukuttelee, mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii ja välillä totuus sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitellaan ehkä kerran kuukaudessa, nähdään pari kertaa vuodessa. Saman verran olen tekemisissä aikuisten poikieni kanssa, vaikka miniät valittavat, että puolisonsa ovat koko ajan soittelemassa äidille ja mummolaankin joutuu ajamaan tämän tästä. Viimeksi näin poikien perheitä lokakuussa, tyttären tapasin tammikuussa.
Miksi kirjoitit editoimatta tekstiäsi ennen
julkaisua, Ap hyvä?
Asiaan:
Minulla ei ole enää äitiä enkä tytärtäkään
koskaan synnyttänyt.
Äidin isosisko/suosikkitätini on kuollut.
Mummit hekin edesmenneet aikoja sitten.
Joten ei enempää kommentoitavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat usein itsenäistyy, osa naisista ei. Äiti kolmantena pyöränä aina mukana.
Päinvastoin! Tunnen useitakin mammanpoikia, mutta en tiedä yhtäkään mammantyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme läheisiä. Käyn tyttären luona joka päivä, usein ihan pyytämättäkin siivoamassa ja järjestelemässä kotia kauniimman näköiseksi. Annan myös aktiivisesti ohjausta sekä lasten kasvattamiseen että parisuhdeasioihin, myös pukeutumiseen tarvittaessa. Välillä tytär jotain kiukuttelee, mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii ja välillä totuus sattuu.
Toivottavasti tämä oli sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyttäreni paras ystävä, vaan olen hänen luottoaikuisensa.
Välillä hän soittaa useamman kerran viikossa, välillä ei, riippuu hänen menoistaan.
Oman äitini kanssa olen etäinen. Hän on ihmisenä lähes vastakohtani.
Oma äitini on kuollut eikä minulla ole lapsia. En ollut aikuisena läheinen äitini kanssa. Suhde oli monijakoinen, mikä johtui varmaan seuraavista asioista: Hän oli lapsuudessani lämmin, läsnä, etäinen, jäykkä ja kontrolloiva. Koko lapsuuden ja teini-iän halusin asua muualla kuin kotona. Olin kotona nopeasti vihastuva ja koulussa kiusattu, mutta apua minulle ei haettu vaan äitini kyseli ammattiauttajalta neuvoja huonolla menestyksellä. Äitini oli usein töissä arki-iltaisin. Hän oli nuorisoalalla. Tehtiin kyllä perheenä normaalejakin asioita, mutta jotain siinä elämässä oli sellaista mikä ei tuntunut ihan normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on kuollut eikä minulla ole lapsia. En ollut aikuisena läheinen äitini kanssa. Suhde oli monijakoinen, mikä johtui varmaan seuraavista asioista: Hän oli lapsuudessani lämmin, läsnä, etäinen, jäykkä ja kontrolloiva. Koko lapsuuden ja teini-iän halusin asua muualla kuin kotona. Olin kotona nopeasti vihastuva ja koulussa kiusattu, mutta apua minulle ei haettu vaan äitini kyseli ammattiauttajalta neuvoja huonolla menestyksellä. Äitini oli usein töissä arki-iltaisin. Hän oli nuorisoalalla. Tehtiin kyllä perheenä normaalejakin asioita, mutta jotain siinä elämässä oli sellaista mikä ei tuntunut ihan normaalilta.
Millaista sitten ajattelet normaalin elämän olleen?
Siskolla 2 aikuista tyttöä ja mulla 2 poikaa, on erilaista keskinäiset tekemiset, hänen lapset asuu lähempänä, mun pojat n,250km päässä, joten kävät harvemmin, äitimme on 90v, sairastui dementiaan vuosi sitten, autamme molemmat häntä, asumme samassa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis minua jotenkin ahdistaa katsoa näitä ylitiiviitä komboja. Jotenkin tulee tunne ettei äiti anna tyttärien kasvaa erilliseksi ja toisaalta ärsyttää ettei tytär pääse äidin halmeenhelmoiata irti. Kun olen vierestä nähnyt kuinka äiti komentaa aikuista tytärtään kuin pientä lasta kaikkien kuulleen ja silti ollaan kuin paita ja peppu. Jos tytär muuttaa toiselle puolelle Suomea, äiti seuraa perässä.
Se voikin olla sairasta ja estää sen nuoremman elämää. Vanhempi saa lisää elintilaa toteuttaa itseään.
Välit äitiini ovat erikoiset, vihasin nuorena häntä koska hän piiskasi ja kuritti minua lapsena/nuorena, yritti alistaa, määrätä tyrannimaisella tavalla. Minä kovapäisenä (luojan kiitos) lapsena en koskaan asettunut hänen tahtomaansa pirtaan. Hän oli kylmä, etäinen ja ankara, kasvatti pelolla ja kurilla. Koskaan ei kehunut, jannustanut eikä osoittanut hellyyttä ja äidinrakkautta. Muutin toiselle puolelle Suomea mutta kuitenkin olen koko 54v elämäni ajan pitänyt ainakin satunnaisesti yhteytyä, kävin kesälomalla heillä maalla koska tykkään olla ulkona ja puuhadtella puutarhassa ja koirat sai juoksennella vapaasti ym ym. Joskus jopa mietin että teinkö näin vsin siksi ettei ollut muutakaan. Itselläni ei yllätys yllätys ole lapsia eikä perhettä, olen rikkinäinen ikisinkku.
Nyt kun dementia alkaa vaivata ja persoonallisuus muuttuu.... hymmm... vai onko niin että kun suodatin katoaa, niin äitini palaa entiselleen, eli siihen v mäiseen tyranni- ja kontrollifriikki luonteeseensa. Viimeisimmät tapaamiskerrat ovat olleet aika hirveää katseltavaa ja kuunneltavaa. Säälin hänen miestäänkin. 3-4 h riittää mutsin seurassa ja on pakko lähteä pois etei mene hermo, en vaan kestä.
Et tällaset välit.
Eräs pitkäaikainen tuttuni, kouluajoilta kaveri on omiin jo aikuisiin, omilleen muuttaneisiin lapsiinsa ihan jatkuvasti yhteydessä. Joko vähintään päivittäin tai jopa useaan kertaan päibässä. Tekee ihan tikusta asiaa. Haluaa olla tärkeä.
Joskus kun olen ollut hänen kanssaan jossain yhteisessä tekemisessä, niin ihmettelin kun hän ikäänkuin jakaa kaikki omat ajatuksensakin jälkikasvulleen. Whstsapp laulaa ihan kokoajan, hän lähettää videoita missä nyt menen ja täällä näyttää tältä ja tolta. Ihan ku se vit.. tu ketään niistä nuorista-aikuisista kiinnostaisi. Jos hänelle tulee mieleen ihan joku toisarvoinenkin asia, hän soittaa ja kysyy sitä just nyt, vaikka kesken meidän keskustelumme, vaikka hän voisi hoitaa sen ensi viikolla kun tapaavat.
Nyt kun muistelen niin tämä tuttuni oli jo yläaste iässä kauhean kova huolehtimaan muista. Hän puuttui myös myöhemminkin jatkuvasti muiden asioihin huolehti ja spekuloi ja kommentoi asioita jotka ei kuuluneet hänelle tippaakaan. Ihan raivostuttavuuteen saakka.
Nyt hän tunkee aikuisten lastensa ja lapsenlapsen elämään. Voin vaan kuvitella että hän pitää lapsenlastaan kuin omaansa, säätää, määrää ohjaa ja neuvoo kuin olisi omansa. Ymmärrän että tuo huolehtija joka-asiaan puuttuva säätäjä /suorittaja rooli on hänelle ominainen jotta saa tuntea itsensä tärkeäksi ja päteä edes jossain. Miehelyään ei saa yhtään mitään, roikkuu saman katon alla vain koska taloudellisesti on pakko, mies ei voi sietää vaimoaan enää. Lasten elämään tunkeutuminen ja niissä roikkuminen saa hänet tuntemaan itsensä edes hitusen tärkeäksi.
Mä tulisin hulluks jos mulla olis tommonen äiti joka roikkuis minussa, pitäis jatkuvasti yhteyttä ja jonka kanssa pitäis kaikki asiat tehdä selväks, joka kertos minulle kaikki omat asiansa, yksityiskohtaisesti.
Jostain ihmeen syystä ne jälkikasvussaan roikkuvat on varmaan 99% äitejä. En ole varmaan ikinä kuullut isistä jotka roikkuisivat esim jo kotoa lähteneissä lapsissa tai jopa lapsenlapsissa ja yrityäisivät ujuttautua heidän perheisiinsä.
Kai se äidin kokema tarpeettomuuden tunne on niin voimakas kun lapset lähtee omilleen elämään omaa elämää että siinä roikutaan joskus vähän absurdillakin tavalla jälkikasvussa ja heidän elämässään kiinni.
Minusta siinä ei ole ihmeellistä että vietetään muutamia päiviä /kerta yhdessä edim kesällä ja joukuna, käydään pyöreiden vuosien synttäreillä, muuta outoa on se että ollaan päivittäin tai edes viikottain puhelinyhteydessä, lomaillaan yhdessä, harrastetaan jopa yhdessä jne. Tai se että aikuiset lapset käyttää vanhempiaan hyväkseen tullen parin vko välein viikonlopuksi kylään hoidattaen lapset mummollaan ja passauttaen itseään aamusta iltaan.
Kaverisuhde jolla kummallakaan ei ole muita ystäviä. Tosi sairasta.
Kahteen aikuiseen tyttäreen ja ainoaan poikaani on erittäin lämpimät välit. Lomat ja joulu etenkin vietetään laajennetun perheen kesken johon kuuluu vävy ja kolme lapsenlasta. Helppoa kun heinänteko.
Äiti on ottanut aikuisen lapsen miehen korvikkeekseen.
Tämmöinen perinne voi mennä sukupolvesta toiseen.