Vaihdevuodet ilman estrogeenikorvaushoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei tule vaikeita vaihdevuosioireita.

Kuten kaikilla ei ole myöskään vaikeita kuukautiskipuja, vaikka osalla ne ovat lähinnä kipuhelvetti. 

Sain ohittaa vaihdevuodet niin huomaamatta, että vain kuukautiset jäivät pois kun olin 51v. En ole koskaan käyttänyt mitään hormoneja. Sen sijaan ne menkat olivat aina runsaat ja kivuliaat, vaikka olen monisynnyttäjä. 

Lääkäri kertoi, että aasialaisilla naisilla ei ole vaihdevuosioireita ja minä olen saman kokoinen.🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oireita voi helpottaa dopamiinilla, joko kovan kuntoilun kautta ellei ole niveloireita tai sitten purkin avulla.

Auttoi itselläni tiettyyn pisteeseen asti, kunnes sitten ei enää auttanut. Mutta estrogeenin avulla alkoi dopamiinikin taas toimia. 

Kyllä minullekin vaihdevuosioireet niveloireineen tulivat, vaikka harrastin kovaa liikuntaa,

Niin, olisiko ongelma se kova liikunta. Joka päivä ei tarvitse repiä täydellä teholla, väliin täytyy rauhallisempiakin treenejä. Olen jo 64 ja ei ole vaihdevuodet vaivanneet, kun kuuntelen kehoani ja teen mitä se kaipaa.

Tämäpä tämä. Ihmiset eivät osaa pysähtyä ja hyväksyä sitä, että vanhenee. Liikkua voi ja elää akt 

Tuo on totta! Ihan tympii tämä länsimainen nuoruuden palvonta. Minä ainakin haluan vanheta ilman turhia paineita. Kävely on oma lajini jota saan koiran kanssa lenkkeillessä. 

T. Vanhempi naisihminen jolla ei ollut mitään vaihdevuosivaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa vaihdevuosia on tutkittu vähän. Ainoastaan sen verran, että saadaan myytyä naisille lisää hormoneja. Nuorena nainen lääkitään hormonein, ettei miesten tarvitsisi käyttää kumia ja vanhempana, kun nainen haluaisi hieman hidastaa menoa, se ei käy, koska edelleen naista tarvitaan pyörittämään kotitaloutta, kuuntelemaan miehen surut ja murheet ja tukemaan väsymättä miestä.

Aasiassa ei vaihdevuosista paljon kärsitä. Syyksi on epäilty geenejä tai ruokavaliota. Varmaan näilläkin on vaikutuksensa, mutta Aasiassa ei myöskään vaihdevuosia juuri tunneta. Niistä ei tehdä sairautta ja ne ovat luonnollinen osa ihmisen elämää.

 

Oletan että tarkoitat Itä-Aasian maissa, etkä kaikkia Aasian maita? Ja uskomushan tuo on ettei naisille siellä olisi vaihdevuosioireita. Eroja voi olla oireissa muihin maihin verrattuna, kuinka paljon niistä puhutaan julkisesti ja kuinka naiset suhtautuvat ikääntymiseen. Lisäksi asenne vaihdevuosia kohtaan sekä niihin liittyvät ruokavaliot ja hoidot ovat usein paikallisia, naiset eivät välttämättä käytä länsimaista lääketiedettä tai käyttävät sen lisäksi paikallisia rohtoja ja hoitoja.

Muistaakseni esim. Japanissa menopaussi alkaa aikaisemmin eli jo 51-vuotiaana, kun meillä Suomessa keski-ikä lienee 54-vuotta. Länsimaista eroavat oireet voivat johtua erilaisesta ruokavaliosta, kuten tofusta ja soijasta sekä esim. Japanissa ruokavalio on yleensä kala- ja äyriäisvoittoista.

Itse olin ollut pesco-vegetaari jo 25 vuotta ennen vaihdevuosia ja käyttänyt myös tofua, joten oletan että siitä saattoi olla apua, koska oireita oli huomattavasti vähemmän kuin monilla tutuilla. Toki myös tätini kävi läpi vaihdevuodet käyttämättä hormonikorvaushoitoa.

Itse käytän nyt kyllä estradiolia sisältäviä emätinpuikkoja, koska en halua vti-vaivoja enkä että "paikat" kuivuu. Siinä on siis vain vähän hormonia, joka vaikuttaa paikallisesti.

Pärjään suht hyvin. Mielialalääkitys tosin on, mutta sitä ollut vuosia nuorempanakin. Se auttaa mielialaan, jota vaihdevuodet huonontaneet.Suurin syy mielialaan kuitenkin murheet ja menetykset joita siis riittänyt. Menkat harventuneet. Terolutia joskus ottanut kun välillä oli niin runsaita vuotoja jos menkkojen väli piteni. Niukentunut vuodot ja tuskin enää sitä tarvii kauaa ottaa kun mitään vuotoja ei enää taida tulla. Univaikeuksia oli välillä. Hikoilukohtauksia oli lievänä, mutta sellaisia että tajusin kuumiksi aalloiksi. Olenv53.5v. En ota hormonihoitoa koska rintasyöpäriski on suuri. Kuukautiset oli melko säännölliset noin 52- vuotiaaks ja sit vaan kertalaakista harveni.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä ihan uskomattoman naisvihamielisiä kommentteja. Ne joilla ei ole oireita, tai lieviä sellaisia, tulevat vähättelemään vaihdevuosioireista kärsiviä ja/tai hormonikorvaushoitoihin turvautuneita kanssasisaria. Monen kommenteista voi lukea rivien välistä sellaisia asenteita että jos on oireita, on muutenkin sairas tai terveydessä haasteita, syö huonosti, ei liiku "sopivasti", stressaa liikaa tai asennoituu muutenkin vaan "väärin". 

Minäkin halusin käydä "vaihtarit" läpi ilman hormonikorvaushoitoja. En nukkunut kunnolla, olin todella vihainen koko ajan ja seksi kävi yksinkertaisesti mahdottomaksi, paikallishoito ei auttanut eikä edes sooloseksi onnistunut kun sattui. Halusin jatkaa muuten onnellista avioliittoani (ja tietysti myös seksielämääni), joten pyörsin päätökseni kieltäytyä hoidoista.

Niin ja olen normaalipainoinen ja terve, verenpaine, kolesteroli ja verensokeriarvot hyvät; olen harrastanut säännölli

Taas vedetään liian äkkivääriä johtopäätöksiä.

Kyllähän se totta on, että oma asenne vaihdevuosiin vaikuttaa paljon. Samoin ruokavalio ja elämäntavat. Näistä on ihan tutkimusta. Mutta ei se tarkoita, että pahat vaihdevuosivaivat olisivat kenenkään oma syy, emmehän tiedä yksilöiden kohdalla mistä mikin johtuu ja minkälainen hormonitoiminta ja geeniperimä tai elämäntilanne kenelläkin on.

Minusta on jokaisen naisen ja hänen gynensä välinen asia mitä hoitoja valitaan, eikä asia sinänsä kenellekään muulle kuulu retostella.

Mutta vapaassa keskustelussa saa toki kertoa omista kokemuksistaan ja mitä neuvoja on kuullut. Tämähän on aihe, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Itsekin luulin olevani muka valveutunut, mutta moni asia tuli eteen vasta kun johonkin oireeseen haki apua. En ollut todellakaan tajunnut sitäkään, että emätin voi kuivua kokoon niin pahasti, että se estää gynen tekemän sisätutkimuksen. Tämä tuli ilmi vasta kun minulle suositeltiin paikallista hormonia emättimeen ja kyselin että mitä varten se olisi tarpeellinen. Ei siis vain seksin takia, vaan muitakin syitä on.

Olin kuullut termin kohdunlaskeuma, mutten todella ollut ennen vanhustenhoidossa työtä tehneen tuttuni kertomuksia tajunnut, että se tarkoittaa oikeasti että kohtu voi pudota ulos. En ole synnyttänyt, joten varmaan olin simppelisti ajatellut, ettei tarvitse huolehtia synnytyselimistä mitenkään...

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että vaihdevuosista nykyään puhutaan ihan avoimesti kaikkialla. Harmi vaan, että tämä ketju näyttää, että  tässä kävi samalla tavalla kuin muissakin naisten välisissä keskusteluissa. On vain yksi oikea tapa synnyttää, imettää, kasvattaa lapset ja.kahlata vaihdevuodet läpi. Ja se on  MINUN tapani. Kaikkien muiden tavat ovat vääriä. Sen sijaan, että kannustettaisiin kanssasisaria läpi elämän, kilpaillaan, ylpeillään, nostetaan itseä ja painetaan muita naisia alas. Todella upeeta!

Tavallaan olen samaa mieltä kanssasi, jokainen eläköön omalla tavallaan. Mutta aika harva pääsee ilman hormonikorvaushoitoja hautaan. Jossain vaiheessa niitä tarvitaan, jos elää yli 60-vuotiaaksi.

Ehkä tässä on se ongelma, että jos hirveästi kannustetaan välttämään hormoneja, niin sellaiset, jotka niistä saisivat hyötyä, jäävät ilman sinnittelemään ihan turhaan.

Mutta jaetaan vinkkejä muistakin apukeinoista. Mulle tuli mieleen, että näin vuosia sitten dokumentin, jossa testattiin useita eri ei lääketieteellisiä vaihtoehtohoitoja. Lopputulema oli se, että parhaiten auttoi vaihdevuosiin kohdistettu täsmäjooga.

Kuukautiseni olivat aikanaan melko niukat eikä ajoittaista pientä vatsan nipistelyä kummempia kipuja koskaan ollut. Vuodot loppuivat jossain 45-50 ikävuoden välillä ja yhden kerran taisin kokea kuuman aallon tai jonkun sen tapaisen eikä mitään muita vaihdevuosioireita ole ollut ja alapään kuivumistakin alkoi esiintyä vasta päälle 60 vuotiaana ja sekin ongelma on ollut helposti korjattavissa apteekin tuotteilla. Suvussani ei ole äidillä eikä myöskään sisarilla ollut mitään vaihdevuosiin liittyviä ongelmia eikä lääkityksien tarvetta; olisivatko vaihdevuosivaivat periytyviä? Sen jälkeen, kun hormonaallisen ehkäisyn tarvetta ei ole enää ollut en ole juurikaan gynegologilla käynyt koska mitään vaivojakaan ei ole ollut, mutta naisten yleisiin terveystarkastuksiin ja papa-näytteiden ottoihin olen kyllä osallistunut.

Naisvaltaisessa työpaikassa näistä jutellaan ja monenlaista lääkintää löytyy. Toiset luottavat hormonivalmisteisiin ja osa käyttää luontaistuotteita kuten mäkikuismaa ja jotain hulluruohoa, jotkut vaan hoitelee viinalla. 

Itsekin ihmettelin kun kuulin kovista vaihtarioireista ja ajattelin, että on vaan tupakoijien ja ylipainosten ongelmia. No sitten kun kuukautiset loppui niin ne iski: kuumia aaltoja 10 minuutin välein, yöhikoilut tuhosi yöunet ja aamulla en meinannut nivelkipujen takia päästä sängystä. Olen ihan perusterve ja normipainoinen nainen ja syön monipuolisesti. Onneksi nuo kesti vain muutamia kuukausia muuten olisin hakenut hormooneja. Nivelet vaivaa vieläkin, mutta olen vahvistanut lihaksia jotta kuormitusta tulisi vähemmän. Varsinaisia kipuja ei siis ole, mutta rasituksen huomaa heti.

Vierailija kirjoitti:

No tämän ketjun otsikko on Vaihdevuodet ilman estrogeenihoitoa. Hyvin pian hormonikorvaushoitolaiset valtasivat ketjun. Minulle täällä ei siis ole mitään luettavaa.

 

Harmittaa vaan, kun olisin mielelläni keskustellut hormonittomasta tavasta käydä nämä vaihtarit läpi.

Aika moni on kertonut, että muu kuin hormonit ei auttanut vaikka yritti ensin  ilman. En tiedä, miksi tätä tietoa pitäisi peitellä. Kokeilin minäkin erilaisia luontaistuotteita salviasta alkaen, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta. Kun vaihtarit on päällä, niin ei pysty jokaista asiaa kokeilemaan ensin kuukausia, kun oma vointi huononee koko ajan. 

Mä luulen/arvaan/uskon/olen vakuuttunut, että vaihdevuosioireet ovat perinnöllisiä. Niinhän niin moni muukin asia kehossa on, silmien väri, alttius kakkostyypin diabetekseen, kippuravarpaat ja alttius korkeaan verenpaineeseen tai hoitoihin reagoimattomaan kaihiin. No, minä en voi verrata taaksepäin sukupolvia, koska isoäitieni ikäiset eivät asiasta puhuneet ja äitini sitten taas muista syistä ei koskaan mennyt läpi vaihdevuosia tavanomaiseen tapaan.

Ja koska vaihdevuosioireet ovat perinnöllisiä, myös tarve erilaisille oireita helpottaville asioille vaihtelee eri ihmisten (jotka eivät ole sukua keskenään)välillä. Minulla on työkaveri, joka on joutunut aloittamaan hormonikorvaushoidon pahojen vaihdevuosioireiden takia neljävitosena, ja hän kärsi pahenevista oireista lähes 10v ennen tätä hoidon aloittamista. Selitteli itselleenkin yhä pahenevia oireita (aivosumua, väsymystä, paikkojen hidasta rapautumista) poikkeuksellisen stressaavilla elämänvaiheilla, ja ne varmaan edesauttoivat väsymystä kyllä.

Mä taas voin henkisesti paremmin kuin 20v sitten, aivotkin pelaa paljon paremmin kuin silloin (ja silloin mun paino nousi, viimeisen 10v on pysynyt samoissa lukemissa). Kuumia aaltoja on tullut pariin otteeseen (siis muutamia kuukausia kerrallaan), mutta viime talvenakin ne olivat ennemminkin hyödyllisiä. Mä luulen/olen varma, että mun kuumat aallot oli aika iisejä verrattuna muiden kokemiin? Ne alkoi sillä, että tuntui että aivot alkaa kiehua/kehittää painetta, sit se kuumuus siirtyi naamaan ja siitä alaspäin. Harmi, että varpaat paleli aina silti. Jännää oli/on se, että sen kuuman aallon aikana hengityskin oli hankalampaa- ja mä luulen että jos toisilla se on rankempaa, niin toi hengitysvaikeus viimeistään saa aivot hidastumaan kuuman aallon aikana? Limakalvot kuivui hetkeksi, nyt tilanne on taas "ihan normaali" ja se kuivuminen vaikutti vain nenään/nieluun/silmiin. Se oli ikävää, mutta ei vaarallista. Sit taas toisilla hajoaa kaikki paikat.

Että mä en keksi muuta syytä aloittaa hormonikorvaushoitoa kuin mahdollinen osteoporoosi, joka toisella isoäidilläni oli. Ja siihen vaikutti myös hänen elämäntapansa, koko elämän kestänyt huono ravitsemus ja etenkin fyysinen passiivisuus viimeisten 20 elinvuoden aikana (eli siinä vaiheessa kun alkoi näkö heikentyä, lopulta sokeutui). Ja sit taas esimerkiksi sen mun työkaverin kohdalla mä en keksi yhtään syytä olla aloittamatta hormonikorvaushoitoja.

Ja siis olen reilusti yli 50v, hedelmällinen ikä meni ohi jo tuossa alle nelikymppisenä.

Olen syksyllä täyttänyt 50 vuotta ja keho on käynyt jo pari vuotta läpi muutoksia ihan luomusti. Syksyllä oli noin pari kuukautta kuumia aaltoja mutta ne jäivät yhtäkkiä pois eikä ole tulleet takaisin ainakaan vielä. 

Urheilen paljon joka päivä , myös raikkaassa ilmassa kävelen paljon päivittäin, en tupakoi, en käytä alkoholia, sokeri ja muu epäterveellinen ruoka on minimissä , kahvia juon kuitenkin 2-3 kupillista päivittäin. 

Olo on todella hyvä, menkat tulee epäsäännöllisesti. Hoidan itseäni ja mieltäni hyvin paljon , sillä on varmasti merkitystä, kuten myös sillä että olen opetellut olemaan stressaamatta pienistä asioista. Olen myös normaalipainoinen, ehkä aavistuksen lihaksikkaampi kuin ikäiseni, mutta rasvaakin löytyy kehosta ja saa löytyäkin.

Summa summarum: hormoneja en onneksi syksyllä lähtenyt käyttämään ( enkä edes harkinnut). Täysin luomusti saa keho hoitaa tämänkin muutoksen elimistössäni, kiitollinen olen terveydestäni ( ja 4 lapsestani) ja että keho ja mieli saa elää 50 vuotiaan naisen elämää. 

Minulle jo 1kk käyttö Vagifemia, toi niin paljon ongelmia, joten oli pakko lopettaa.

Nyt sain reseptin toiseen vastaavaan, mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

No välillä vähän ketuttaa. Olen oppimassa pitämään puoleni tässä maailmassa. Minulle ei sovi mitkään hormonivalmisteet. 

Tämä on tärkeä asia elämässä. Tietyssä ijässä voi ja uskaltaa enempi.Kukaan ei kävele yli.

-hurjaruutti-

Vierailija kirjoitti:

Minulle jo 1kk käyttö Vagifemia, toi niin paljon ongelmia, joten oli pakko lopettaa.

Nyt sain reseptin toiseen vastaavaan, mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa.

Verenvuotoa minulle.

"Rintasyövästä pitää aina keskustella ennen hormonihoidon aloittamista" Riskiä kasvattavalle keltarauhashormonille tulossa vaihtoehtoja

Pitkään jatkuva hormonikorvaushoito altistaa kiistatta rintasyövälle. Kehitteillä on kuitenkin uudentyyppisiä, turvallisempia lääkkeitä.

Hormonikorvaushoito lisää jo muutaman käyttövuoden jälkeen tasaisesti naisen riskiä sairastua rintasyöpään. Siitä pitää aina keskustella ennen hoidon aloittamista. Jos suvussa on paljon rintasyöpää, hormonihoidon käyttöön suhtaudutaan pidättyväisemmin vaikka ei tiedetä, onko hormonihoito näillä naisilla altistava tekijä.

Auranen ei suosittelisi hormonien käyttöä, jos naisen omien kuukautisten päättymisestä on yli kymmenen vuotta. Jos naisella on runsaasti ylipainoa, hän tupakoi tai sairastaa diabetesta, hoidon aloittamista pitää puntaroida tarkoin sydän- ja verisuoniriskin vuoksi.

Turvallisempia hormonihoitoja kehitetään

Rintasyöpäriski liittyy erityisesti pitkään jatkuvaan hormonihoitoon. Mitä pitempään hormoneja käytetään, sitä enemmän rinta altistuu niille ja rintasyövän uhka kasvaa. Varsinaista yläikärajaa hormonien käytölle ei kuitenkaan ole."

Hormonihoitojen haitat

lisää rintasyövän ja kohtusyövän riskiä

munasarjasyövän riski kasvaa (yli 5 vuoden hoito)

voi lisätä lisää laskimotukoksia ja sydäntauteja

dementian ja aivoinfarktin riski kasvaa (myöhään aloitettuna)

lisää sappikivitautia

vaikuttaa tyroksiinin imeytymiseen (tabletti)

voi nostaa maksa-arvoja

voi pahentaa migreeniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei tule vaikeita vaihdevuosioireita.

Kuten kaikilla ei ole myöskään vaikeita kuukautiskipuja, vaikka osalla ne ovat lähinnä kipuhelvetti. 

Sain ohittaa vaihdevuodet niin huomaamatta, että vain kuukautiset jäivät pois kun olin 51v. En ole koskaan käyttänyt mitään hormoneja. Sen sijaan ne menkat olivat aina runsaat ja kivuliaat, vaikka olen monisynnyttäjä. 

Lääkäri kertoi, että aasialaisilla naisilla ei ole vaihdevuosioireita ja minä olen saman kokoinen.🙂

Miten koko liittyy estrogeeniin?