Mieheni on hyvin varakas. Tekisi mieleni

Meillä aivan täydellinen ratkaisu, minulla ollut vaihtelevasti 50-80% työaika, mielialan ja innostuksen mukaan. Eli töitä on ollut 2-4 päivää viikossa. Lomat kertyvät normaalisti, ja palkalla ei ole niin väliä.



Surettaa vain se, että nyt häämöttää se hetki, jolloin nuorimmainen menee kolmannelle ja sitten tästä ilosta pitää luopua (ellei työnantaja suostu muuttamaan työsuhdettani virallisestikin osa-aikaiseksi).

tekemään sellaista, mitä olen aina halunnut tehdä. Siinä jäisi kuitenkin omanarvontunto, että tekee jotain, mutta ei stressaa, jos työ ei kuitenkaan tarpeeksi tuota.

Saisin sitä 'omaa juttua', mutta ehtisin olla enemmän myös lasten kanssa. Ja mieskin hyötyisi, jos voisin tehdä enemmän kotitöitä.

Periaatteessa meilläkin mies haluaisi elättää ja toivoisi että olisin kotona mutta itse koin tarvitsevani välillä jotain muutakin.

ryhdyin kotiäidiksi ja suuntasin ylimääräisen energiani hyväntekeväisyyteen.



Siinä sitä saa omanarvontunnollekin nostetta, kun tietää tekevänsä jotain arvokasta, sekä omien lastensa että vähäosaisten eteen.



Olen itsekin korkeastikouluttautunut kuten miehenikin, mutta mulle tasapainoinen, arkinen perhe-elämä on aina ollut "the dream" - minulla ei /ollutole sellaista kunnianhmoa uran suhteen kuin miehelläni, joten valinta jäädä "miehen rahoilla" kotiäidiksi oli helppo. Ja suuri syy hyvänolontunteeseeni on tietenkin myös se, että mieheni arvostaa sitä työtä mitä teen, kuten minäkin arvostan sitä työtä mitä hän tekee, meidän kaikkien hyväksi.

mies on yrittäjä ja "elättää" meidät. Siis itsellänikin on hyväpalkkainen työ ja olen korkeasti koulutettu. Nyt vaan on niin, että voisin tehdä lähes vastaavaa työtä (esim. talouspäällikön töitä) mieheni firmassa, kun nyt teen vastaavia töitä jollekin toiselle. Voisin esim. tehdä miehen firmassa töitä 5 h / pv tms. Mitä muut tekisivät tilanteessani (sori ap, kun tunkeudun ketjuusi omine kysymyksineni).

pitäkään vaan jalkanne jossain vieraassa työssä.

Olen noin viisi miljoonaa kertaa kiittänyt jotain johdatusta kun en lähtenyt töihin miehen perheyritykseen vaikka anoppi, appi ja ex-mies vuosia toivovat.



Onneksi olen ihan erialan ihminen ja aina voin sanoa verukkeeksi, että en osaa tehdä työtä jota olisin tehnyt perheyrityksessä, vaikka rehellisesti hommaa 15v seuranneena ajattelin, että noin typerään vaikka rahakkaaseen työhön en lähde.

Samaan koriin ei kannata laittaa kaikkia munia. Jos teille tulee jotain aviollisia ongelmia, niin siinähän olet, tuplasti pulassa. Toisaalta jos firma kaatuu, niin siinä menee sitten molempien työpaikat.

Ja eikös omassa työssä ole yleensä tärkeintä se joku oma juttu. Jos on miehen firmassa työssä, niin ne 'omat' jutut muuttuvatkin yhteisiksi.

mies on yrittäjä ja "elättää" meidät. Siis itsellänikin on hyväpalkkainen työ ja olen korkeasti koulutettu. Nyt vaan on niin, että voisin tehdä lähes vastaavaa työtä (esim. talouspäällikön töitä) mieheni firmassa, kun nyt teen vastaavia töitä jollekin toiselle. Voisin esim. tehdä miehen firmassa töitä 5 h / pv tms. Mitä muut tekisivät tilanteessani (sori ap, kun tunkeudun ketjuusi omine kysymyksineni).