Lue keskustelun säännöt.
Te jotka harrastatte muodikasta gravel-pyöräilyä, kuka fillarinne pesee ja huoltaa lenkin jälkeen?
Kommentit (126)
Itsehän se on tietenkin tehtävä. Kummallinen aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ostaa sähköavusteisen maastopyörän, niin ne käyrät sarvet on ihan turhat.
Tavallaan käyrillä sarvilla tavoitellaan pienempää ilmanvastusta, eli sitä, että energiaa kuluu vähemmän. Mutta tietenkin silloin myös kaloreja kuluu vähemmän.
Saman efektin saa myös sähkömoottorilla, mutta ajoasento on mukavampi suoralla tangolla.
Yksivaihteinen mummopyöräni on siis hybridipyörä koska pystyn ajamaan sillä sekä asfaltilla että gravelilla. Eli soralla. Idioottimaista pakotta gravel-sanaa suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että hiekkatiepyöräilyllä on noin hieno nimi! Pitää olla oi,ein erikoispyöräkin. Kyllä Monarkit ja Crescentit kulkivat ennen ihan kelvollisesti kylätiellä. Yhtä naurettava keksintö kuin polkujuoksu.
Käytän tuollaista työmatkoilla. Sillä voittaa aika monta minuuttia verrattuna pystyssä istuttaviin malleihin. Ajan siis melkein kokomatkan hiekkatietä.
Ei sillä ajalla toki ole mitään väliä töihin mennessä mutta kotiin palatessa on mukava päästä vähän nopeammin perheen pariin.
Sitäkään en ymmärrä, miksi toisten harrastuksia/välineitä pitää arvostella. Pyörissä on isoja eroja, kuten on kitaroissa, tennismailoissa, luistimista, autoissa yms. Ei niitä eroja satunnainen käyttäjä huomaa mutta totisempi harrastustaja huomaa ja se on ihan ok.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä yksinkertaiset ihmiset pitävät usein tiedon ja kokemuksen puutetta ylpeyden aiheena.
Yleensä nämä pystyasennossa poljettavat pyörät ovat vielä pirun raskaita yksivaihteisia, niin aika nopeasti loppuu nykyihmisillä into pyöräillä mihinkään ja siirrytään autoiluun. Tällaisilla keveämmillä pyörillä voisi maistua pyöräily ihan toiselta.
Yksivaihteiset pystyssäajettavat ovat välityksiltään miellyttäviä vaikkakin hitaita ajettavia. Raskaita niistä saa vain jos laittaa taakse liian pienen takarattaan…
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että hiekkatiepyöräilyllä on noin hieno nimi! Pitää olla oi,ein erikoispyöräkin. Kyllä Monarkit ja Crescentit kulkivat ennen ihan kelvollisesti kylätiellä. Yhtä naurettava keksintö kuin polkujuoksu.
Kaikki ajot voi hoitaa vanhalla Jopolla tai Helkamalla. Osa nyt sattuu haluamaan uudemman ja paremman pyörän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan ympäri vuoden, apaut 5000 km. Ikinä en pese. Taivas ei ole pudonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että hiekkatiepyöräilyllä on noin hieno nimi! Pitää olla oi,ein erikoispyöräkin. Kyllä Monarkit ja Crescentit kulkivat ennen ihan kelvollisesti kylätiellä. Yhtä naurettava keksintö kuin polkujuoksu.
Käytän tuollaista työmatkoilla. Sillä voittaa aika monta minuuttia verrattuna pystyssä istuttaviin malleihin. Ajan siis melkein kokomatkan hiekkatietä.
Ei sillä ajalla toki ole mitään väliä töihin mennessä mutta kotiin palatessa on mukava päästä vähän nopeammin perheen pariin.
Sitäkään en ymmärrä, miksi toisten harrastuksia/välineitä pitää arvostella. Pyörissä on isoja eroja, kuten on kitaroissa, tennismailoissa, luistimista, autoissa yms. Ei niitä eroja satunnainen käyttäjä huomaa mutta totisempi harrastustaja huomaa ja se on ihan ok.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä yksinkertaiset ihmiset pitävät usein tiedon ja kokemuksen puutetta ylpeyden aiheena.
Yleensä nämä pystyasennossa poljettavat pyörät ovat vielä pirun raskaita yksivaihteisia, niin aika nopeasti loppuu nykyihmisillä into pyöräillä mihinkään ja siirrytään autoiluun. Tällaisilla keveämmillä pyörillä voisi maistua pyöräily ihan toiselta.
Yksivaihteiset pystyssäajettavat ovat välityksiltään miellyttäviä vaikkakin hitaita ajettavia. Raskaita niistä saa vain jos laittaa taakse liian pienen takarattaan…
Ja jos yksivaihteinen on liian raskas, aina voi laittaa yhden hampaan pienemmän takarattaan. Vakio aikuistenpyörä 28-tuumaisilla vanteilla ja 28-hampaisella vakioeturattaalla ja 21-hampaisella vakiotakarattaalla on hyvä yleisvälitys vaikka vastatuulessa ajelisi pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaiffarin joka sai vähän viime vuoden keväänä vähän bonusrahaa, ja innostui työmatkapyöräilystä ja osti melko kalliin hiilikuiturunkoisen pyörän, into ei kuitenkaan kantanut syyssateisiin asti, en tiedä onko sittemmin fillaroinut ties miten paljon vai onko pyörä jäänyt jonnekin kellarin nurkkaan huonoksi omaksitunnoksi.
Joskus nuorilla perheillä on tonnien hintaisia sähköavusteisia pakettipyöriä, ja sitä ihmettelee miten niillä on varaa, ja sitten tajuaa että ne on oikeasti niiden "perheautoja" joilla viedään lapset, käydään töissä, käydään kaupassa jne. Jos joku ostaa kuhmuisen tojotan neljällä tonnilla niin se kuulostaa halvalta ja säästäväiseltä, mutta tollaisella fillarilla polkee vielä silloin kun tojota on pelkkä ruosteläjä kaatiksella. Ja pysyy kunnossakin.
Ahaa Onko pyörään siis keksitty ikuinen akku ja moottorin elektroniikka sekin pelaa Suomen säissä maailman tappiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisä- ja ulkohuoltopaikka pyörille. Täydelliset työkalut kaikkeen huoltoon ja korjaamiseen. Omia pyöriä n. 50 000 euron edestä ja emännän pyörät siihen päälle. Koskaan en ole pyörähuollossa pyöriä käyttänyt, vaan itse niitä 50 vuotta huoltanut aina kymmenen vuotiaasta alkaen.
Pyörähuollossa käymisestä tunnistaa aina kallun :D Ei pyörät niin monimutkaisia ole etteikö voisi itse huoltaa ja korjata. Eri asia joku auton moottorin vaihto.
Uusissa pyörissä merkkihuoltorahastus on takuun voimassaolon vaatimus. Siitä kyllä samaa mieltä ettei sille oikeaa tarvetta ole.
Vierailija kirjoitti:
Gravel pyöräily. Hih.
Miksi tuo ensimmäinen sana pitää olla englannin kielellä?
Koska 5 miljoonaa puhujaa on liian pieni pooli ylläpitämään kieltä pitkässä perspektiivissä. Suomi on kielenä poistumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ostaa sähköavusteisen maastopyörän, niin ne käyrät sarvet on ihan turhat.
Tavallaan käyrillä sarvilla tavoitellaan pienempää ilmanvastusta, eli sitä, että energiaa kuluu vähemmän. Mutta tietenkin silloin myös kaloreja kuluu vähemmän.
Saman efektin saa myös sähkömoottorilla, mutta ajoasento on mukavampi suoralla tangolla.
Nojapyörällä on vielä pienempi ilmanvastus. Muutenkin oikein miellyttävä ajoasento pidemmillä matkoilla, mutta ei järin häävi kaupunkipörräämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisä- ja ulkohuoltopaikka pyörille. Täydelliset työkalut kaikkeen huoltoon ja korjaamiseen. Omia pyöriä n. 50 000 euron edestä ja emännän pyörät siihen päälle. Koskaan en ole pyörähuollossa pyöriä käyttänyt, vaan itse niitä 50 vuotta huoltanut aina kymmenen vuotiaasta alkaen.
Onko teillä paljon pyöräilevillä peräpukamia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hovimestarini nakittaa pyöränpesuun jonkun puutarhanhoitajan, siivoojan tai muun lähellä olevan työntekijän
No kuka pyyhkii perseesi paskan jälkeen.. oisko sama?
Vierailija kirjoitti:
Minulla pyöriä on 100000 euron edestä ja olen pessyt ne 3-vuotiaasta asti itse.
Minullapad on kahdensadantuhannen pyörät ja jo yksivuotiaana aloitin työnteon
Vaimo. Ja käy aina suihkussa sen jälkeen, ennen kuin tulee hieromaan reenistä jäykät sivujalat ja sit hieronnasta jäykän keskijalan. Gravelmies on tosimies.
Ei ole gravelpyörää, on vaan yksi kyläpyörä, jota käyn polkemassa.
Asphalt concrete pyöräily on enemmin minun lajini.
Harmi että pyörällä ajo liitetään niin kiinteästi ja itsestäänselvästi liikuntaan/urheiluun , kun esim. asiointinsa fillarilla hoitava vanhempi henkilö tai vaikka huonompikuntoinen ei jaksa liian urheilullisia profiileja pyöräteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Helpommalla jaksaisi enemmän.