Lue keskustelun säännöt.
Kauanko teillä kesti henkisesti palautua raskaudesta?
06.04.2025 |
Mulla vauva on reilut puoli vuotta iältään ja nyt huomaan olevani enemmän ns. oma itseni. Omalla kohdalla se tarkoittaa sitä, että olen aika epäemotionaalinen ja vähän "äijämäinen" perusluonteeltani. Raskaus ja lapsen syntymä oli sillä tavalla rikasta, mutta todella outoa aikaa kun olin itsekin niin herkässä tilassa ja varmaan hormoneiden takia tosi naisellinen tms.
Halusin, että mies vaikka toisi mulle kotiin kukkia tai itsekin ostin niitä. Nyt koko ajatus tuntuu jotenkin hölmöltä. Yksi viherkasvi näyttää vähän kärsineeltä ja mulla on ajatuksena lähinnä heittää se roskiin :D
Kommentit (21)
On tässä mennyt pari vuosikymmentä, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Minulle raskaus ei ollut henkisesti mitenkään ihmeellinen olotila, josta olisi pitänyt erityisesti palautua, eli en oikeastaan ymmärrä, millaista identiteettikriisiä aloittaja tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aloittaja tarkoittaa sillä, että oli "tosi naisellinen"? Ilmeisesti ei ainakaan tälläytymistä ja muuta ulkomuotoon liittyvää naisellisuutta. En oikeasti ymmärrä, kolmen lapsen äitinä. Ihan se sama nainen olin ennen raskautta ja äitiyttä kuin sen jälkeen, vaikka vartalossa tietenkin tapahtui erinäisiä muutoksia.
Mulle raskaus oli kamala fyysinen rasite ja muutos. Puoli vuotta hyperemeesiä ja sen jälkeen sen verran kovat liitos ja selkäkivut, ettei kyennyt liikkumaan.
Mitään tunne puolen muutoksia en raskausaikana huomannut. En siis herkitystynyt mielestäni.
Kuitenkin joka kerta raskaana ollessa ajattelin ei ikinä tätä kidutusta. N. 6kk synnytyksestä ja alettu yrittämään seuraavaa. Lapsia meillä 4.
Vierailija kirjoitti:
Tuo raskauden ja synnytyksen jälkeinen aika oli jopa jonkinlainen kamala identiteettikriisi. En tykännyt siitä puolesta yhtään. ap
Nepsyä? Mun suvun naisilla on, ja monille uusi äitiys on ollut henkisesti raskasta. On ollut pahoja masennuksia, identiteettikriisejä ym.
Miesmäisyys liittyy juttuun eräillä vahvasti. Hormonit ja aivot on luonnostaan enemmän maskuliinisia, kuukautiskierto epäsäännöllinen. Raskaana voi olla naisellisen hehkuva, mutta synnytyksen jälkeinen muutos on vaikea.
Raskaus oli ihana asia vaikka oksensin 4 kuukautta ympäri vuorokauden, selkään sattui ja sairastuin raskaus diabetekseen, 4 piikkiä päivässä. Olin silti onnellisempi kuin koskaan! Ja ylpeä siitä mahasta! Sain maailman ihanimman pojan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin elämäni kunnossa molempien raskauksien aikana, eikä ollut mitään kriisiä jälkeenpäinkään, onnea lapsen kanssa ei unohda. Luontevasti tilanteesta toiseen, ei sen ihmeempää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittaja tarkoittaa sillä, että oli "tosi naisellinen"? Ilmeisesti ei ainakaan tälläytymistä ja muuta ulkomuotoon liittyvää naisellisuutta. En oikeasti ymmärrä, kolmen lapsen äitinä. Ihan se sama nainen olin ennen raskautta ja äitiyttä kuin sen jälkeen, vaikka vartalossa tietenkin tapahtui erinäisiä muutoksia.
Sä olet aina tasaisen naisellinen, hormonisi eivät heittele kuten ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus oli ihana asia vaikka oksensin 4 kuukautta ympäri vuorokauden, selkään sattui ja sairastuin raskaus diabetekseen, 4 piikkiä päivässä. Olin silti onnellisempi kuin koskaan! Ja ylpeä siitä mahasta! Sain maailman ihanimman pojan!
Jatkan vielä että mitä palautumista siinä on? Ihanaa hoitaa ja helliä pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus oli ihana asia vaikka oksensin 4 kuukautta ympäri vuorokauden, selkään sattui ja sairastuin raskaus diabetekseen, 4 piikkiä päivässä. Olin silti onnellisempi kuin koskaan! Ja ylpeä siitä mahasta! Sain maailman ihanimman pojan!
Jatkan vielä että mitä palautumista siinä on? Ihanaa hoitaa ja helliä pientä.
Ihmisten psyyke ja fysiologia eroaa suuresti toisistaan. Etkö nyt sitä ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap:n ajatukset. Hormonaaliset muutokset olivat itsellänikin haastavia, sekä raskaus- että imetysajan. Tottakai ihaniakin muistoja ajankohtaan liittyy, mutta odotin erittäin paljon aikaa, jolloin koin olevani taas oma normaali itseni (imetyksen loputtua).
En minäkään ymmärrä, mitä AP tarkoittaa. Sain juuri viidennen lapseni, isommat sain nuorena, nyt olen keski-ikäinen. Ei raskaudessa ole minulla mitään psyykkistä, mistä pitäisi palautua, tai mikä olisi toisin raskaana, verrattuna normaaliin. Ne fyysiset raskausvaivatkin onneksi loppuvat vauvan syntymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus oli ihana asia vaikka oksensin 4 kuukautta ympäri vuorokauden, selkään sattui ja sairastuin raskaus diabetekseen, 4 piikkiä päivässä. Olin silti onnellisempi kuin koskaan! Ja ylpeä siitä mahasta! Sain maailman ihanimman pojan!
Jatkan vielä että mitä palautumista siinä on? Ihanaa hoitaa ja helliä pientä.
Ihmisten psyyke ja fysiologia eroaa suuresti toisistaan. Etkö nyt sitä ymmärrä?
Todellakin ymmärrän, ymmärrä sinä että tuo tapahtui minulle kahden keskenmenon jälkeen! En ole koskaan voinut paremmin kuin pientä hoivatessani, vaikka lapsen ensimmäiset vuodet olivat todella raskaita koska hän ei ollut aivan terve.
Mutta parantui!
Vierailija kirjoitti:
On tässä mennyt pari vuosikymmentä, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Minulle raskaus ei ollut henkisesti mitenkään ihmeellinen olotila, josta olisi pitänyt erityisesti palautua, eli en oikeastaan ymmärrä, millaista identiteettikriisiä aloittaja tarkoittaa.
Sitä on vaikea selittää jos kokemus on erilainen. Nainenhan tietysti aina olen fyysisesti kuten muutkin biologiset naiset. Raskaus- ja imetysaikana koin vain tosi vahvaa yhteyttä vauvaan ja riippuvuutta mieheen/lapsen isään sekä tarvetta tulla huomatuksi nimenomaan naisena. Koin ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vahvasti sen, että olen Nainen enkä mikään pelkkä ihmisolio.
Nyt kun imetys on jo loppunut ja olen palautunut enemmän omaksi itsekseni tunnen olevani enemmän minä, mutta tiettyjä fiksaatioita vaikka kukkiin en enää oikein tunnista. Jos mies toisi kukkia ja suklaata lahjaksi niin miettisin, että hyvä ruoka olisi ollut mielekkäämpi juttu.
Tästä on nyt pirun vaikea vääntää esiin esimerkkejä enkä oikein osaa nyt ilmaista tätä asiaa tämän paremmin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo raskauden ja synnytyksen jälkeinen aika oli jopa jonkinlainen kamala identiteettikriisi. En tykännyt siitä puolesta yhtään. ap
Nepsyä? Mun suvun naisilla on, ja monille uusi äitiys on ollut henkisesti raskasta. On ollut pahoja masennuksia, identiteettikriisejä ym.
Miesmäisyys liittyy juttuun eräillä vahvasti. Hormonit ja aivot on luonnostaan enemmän maskuliinisia, kuukautiskierto epäsäännöllinen. Raskaana voi olla naisellisen hehkuva, mutta synnytyksen jälkeinen muutos on vaikea.
En tiedä nepsystä. Kiertokin on aina ihan säännöllinen kuitenkin. Mulla on tietynlaista maskuliinisuutta ajattelussa ja toiminnassa ja luonnekin on kuin kopio omasta isästä. Raskaana ja imettäessä olin vähän kuin jonkun toisen kehossa ja mielessä. ap
Huomaan kyllä tästä keskuatelusta, että jotkut provosoituvat näistä ajatuksista. Kyselinkin onko jollain muulla samaa. Minähän olen sellainen aika tyly ratkaisukeskeinen tyyppi. Välillä saan sillä kyllä huonon vastaanoton kun eräässä vauvaryhmässä yksi äiti valitti raskauskiloja ja minä kerroin mikä itselläni auttaa niihin.
Tästä tuli sitten vääntöä vaikka itsellänikin on täysi työ niiden pirun kilojen kanssa ja ratkaisukeskeisenä jaoin tietysti paskoja neuvojani :D Varmaan sen keskustelun tarkoitus oli tuulettaa ajatuksia...?
Niin ja kyllähän raskaudesta joutuu myös toipumaan joka tavalla. Itse sain siitä ihan elinikäisiäkin vaivoja.
Sul on vaan vikaa päässä, ei mul muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo raskauden ja synnytyksen jälkeinen aika oli jopa jonkinlainen kamala identiteettikriisi. En tykännyt siitä puolesta yhtään. ap
Nepsyä? Mun suvun naisilla on, ja monille uusi äitiys on ollut henkisesti raskasta. On ollut pahoja masennuksia, identiteettikriisejä ym.
Miesmäisyys liittyy juttuun eräillä vahvasti. Hormonit ja aivot on luonnostaan enemmän maskuliinisia, kuukautiskierto epäsäännöllinen. Raskaana voi olla naisellisen hehkuva, mutta synnytyksen jälkeinen muutos on vaikea.
Olen ehkä nepsy, ehkä en supernaisellinen. Raskaus oli hyvin luonteva olotila. Synnytyksen jälkeen oli hyvä mieli siitä, että ei tullut keskenmenoa eikä vauva kuollut eikä vammautunut. Hormonit tekivät myös epätavallisen pirteäksi. Ainoastaan tuntui haikealta, kun tajusi jo lapsen syntyessä miten lyhyt se vauva-aika on.
Mutta saahan sitä leikkiä keittiöpsykologia.
En osaa sanoa kauanko palautuminen kesti, mutta tunnistan tunteen.
Tuo raskauden ja synnytyksen jälkeinen aika oli jopa jonkinlainen kamala identiteettikriisi. En tykännyt siitä puolesta yhtään. ap