Tuntuu, ettei mun psyyke kestä yhtä lastamme. Mistä vielä apua?

Meillä on ollut ja on edelleen tosi rankkaa, mutta eri tavalla. Lapsen pelkoihin ja erilaiseen käytökseen haimme apua neurologilta ja psykologilta. Itse otimme yhteyttä Mehiläiseen, jossa meille suositeltiin erästä psykologia, joka teki lapselle psykologisen tutkimuksen. Saimme sieltä tukea lapsen kanssa toimimiseen. Suosittelen lämpimästi, että varaatte ajan yksityiselle, lapsiin erikoistuneelle psykologille, jospa sieltä saisitte jotain apua.. Toivon niin paljon voimia ja jaksamista teidän perheellenne!!

ymmärrän ap,miltä tuntuu.. meidän poitsua tutkittiin kaks vuotiaasta asti.. joka kevät pitkiä hoitojaksoja, vihdoin todettiin aspargerin oireyhtymä, se ei näy mitenkään ulospäin.. tämä poika tekee jo aamuista niin hankalia että tekisi mieli hakata päätä seinään.. satuttaa todella rajusti usein pikkusiskoa, ja itse olen raskaana rv 30 ja mies onnellinen töissä kellon ympäri.. se on kauheaa kun tuntee suuremman osan päivästä vihaa kun rakkautta omaa lastansa kohtaan..

10kk joka arkipäivä lastenpsykiatrisella osastolla,silloin se tuntui auttavan.. nyt erityiskoulua erityisluokalla pienessä ryhmässä ja koulu sujuu ihan kivasta, mutta kotiin tultua purkaa kaiken kun joutuu koulussa niin kovasti tsemppaamaan, hirveitä raivareita, vasta nyt olen pyytänyt apua, koska taitaa olla jonkin sortin romahdus kohta edessä ja meillä ei ole vapaata miehen kanssa ollut taas viikkoihin, kun hoitajat vähissä.. tavataan säännöllisesti lastenpsykiatrin työntekijöitä, jotka seuraavat koko perheen vointia

Joskus taustalla voi olla oppimishäiriö (neurobiologinen) ja lapsen ainoa keino purkaa pahaa oloaan on raivo. Myös jos ei lapsi pysty ikäisesti pitämään tarkkaavaisuuttaan, se rasittaa häntä. Kannattaisi siis pyytää lääkäriltä lähetet neurologisiin tutkimuksiin.

Jokin nyt selvästi rasittaa lasta! Onko hänellä kielen ymmärtämisen vaikeuksia tai tuoton vaikeuksia? Meidän lapsella on ymmärtämisvaikeuksia (ja on paljon muutakin, mm. yliherkkyyksiä, autistisia piirteitä jne) ja pienenä ne ilmenivät hänellä raivareina. Niitä oli päivittäin ja ne tulivat eritoten siirtymätilanteissa tai jos mikä tahansa muuttui esim. yritin opettaa tai näyttää lapselle jotain. Voitte kuvitella, että oli turhauttaa kun oman lapsen kanssa ei voinut tehdä juuri mitään ilman että hän huusi!!!



Lapseni meni heti lukkoon kun ei osannut jotain tehdä esim. palapeliä ja alkoi raivota. Se näkyy hänellä vieläkin vajaa 7-vuotiaana siinä, että itsetunto on huono ja hän harvoin suostuu kokeilemaan mitään uutta. Hän jää vääjäämättä ikäisiään jälkeen tästä syystä. Hänelle olisi tärkeää oppia kaikenlaista mutta kun kaikesta pitää vääntää ja kääntää.



Elämä on tytön kanssa ollut erittäin raskasta. Sanoisin että elämä muiden normaalien lastemme kanssa on täysin erilaista. On ongelmia, mutta ne ovat vain pieniä ja lyhytkestoisia. Tän tytön kanssa ongelmia on päivittäin ja erityisesti pienenä vihasin usein lasta!!! Koska mielestäni hän pilasi meidän perheemme niiin täysin, hän myös tavallaan pilasi arkemme muiden lastemme kanssa taisteluineen ja raivareineen.



No nykyään meillä on vähän helpompaa. Lähinnä siksi koska olemme saaneet apua. Käytämme kuvallista viestintää paljon ja nykyään myös kirjoitan lapselle lyhyitä viestejä. Lisäksi kai lapsi itsekin on kypsynyt ja osaa hillitä jonkin verran itseään. Tosin itkee nykyäänkin ainakin kerran päivässä jotain meidän mielestä ihan pikkuasiaa...



Lapsihan on eskarissa (kertaa sen). En kyllä jaksaisi jos pyörisi tässä ympärillä jatkuvasti! Eskarissa on avustaja ja hän saa terapiaa. Lisäksi itsekin saa levätä päivisin.