Oliko ennen vanhaan ghostaamista yhtä paljon kuin nykyää?
Romantiikassa siis. Oltiinko silloin enemmän suoraselkäisempiä ja sanottiin suoraan jos ei kiinnosta?
Miksi nykyään tätä on näin paljon?
Kommentit (17)
Jos mies käyttää ensin hyväksi naista ja sitten katoaa. Se on kuin rikospaikka koko homma. Sitten on haihtunut kuin ilmaan.
Ennenvanhaan ei edes ollut ghostaamisen käsitettä. Sitä oltiin joko kiinnostuneita tai ei oltu. Asiat puhuttiin halki ja oltiin rehellisiä.
Nykyään harrastetaan ylipäätään kaikenlaista välinpitämättömyyttä ja töykeyttä selitellen sitä, että ei olla kenellekään mitään velkaa. Toisaalta huomaan kyllä välillä itsekin syyllistyväni siihen.
Ennen oli paljon helpompaa, en tiedä kuinka ennen vanhaan aloittaja tarkoittaa, mutta puhelin oli kotona ja siihen ei ollut pakko vastata, ennen puhelimia taas pystyi ikkunasta katsomaan kannattaako ovea aukaista. Toki saattoi kirjeen tai kortin lähettää mutta "ei mennyt perille" jne. Paljon helpompaa ja yleisempää, sitä ei vaan tuolla sanalla ajateltu eikä märisty sen enempää
No tuota. Oikein ennenvanhaan saattoi ne jannut oikeasti kierrellä siinä kiinnostavan tytön asuinpaikan tienoilla. Tyttö, jos oli kiinnostunut "pesi ikkunoita", vei roskia tai muuten vain läksi kävelylle juuri, kun se mielenkiintoinen kaveri (taas) vilahti ulkosalla.
Juttusille päästyään poika kävi sitten jututtamaan muuten vaan sinne ikkunansa alle. Heitteli soraa siihen.
Jos tyttöä ei kiinnostanut niin kyllä se kundi huomasi piirittämisensä turhaksi. Tanssipaikoilla ja limubaareissa tavattiin jne.
Kesällä retkeiltiin ja sellaista.
Tapahtui siis kaupungeissa kuuskytluvulla.
Siskolla oli niitä kiinnostuneita julleja enemmälti ja hän kohteli heitä kuin ilmaa. Minua niin säälitti ne kaverit, lopulta hän jonkun hyväksyi ja ovat olleet naimisissa koko ikänsä.
Ap pyysi kertomaan ajsta ennen vanhaan.
Eli kai se oli suorempaa.
Toisistaan kiinnostuneet saattoivat laittaa kaverin asiasta kertomaan.
Ikäviä olivat ne humalikot, jotka eivät kelvanneet tanssipaikalta saatille ja huutelivat h u oraa ja levittivät ikäviä juoruja tytöistä, joista olisivat olleet kiinnostuneita.
Puhelin oli talonmiehellä eikä sillä penskat soitelleet.
Mummo
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei edes ollut ghostaamisen käsitettä. Sitä oltiin joko kiinnostuneita tai ei oltu. Asiat puhuttiin halki ja oltiin rehellisiä.
Eipä siinä ollut ghoustaus vaihtoehto jos livenä tavattiin. Toki baarissa moni muija lähti "vessaan".
Puhelinnumeron vaihto ei todellakaan ollut mikään helppo uusi prepaid sim vaan kännykkään.
Kyllä siinä joutui selittämään ja tekemään selväksi älä soita.
Vierailija kirjoitti:
Määrittelisitkö mikä on mielestäsi ennenvanhaan?
Vuodet ennen iphonen keksimistä.
Ei varmaan, kun yhteen päädyttiin paljon nopeammin. Ei siinä kunnolla aina pystynyt toiseen edes tutustumaan. Ensimmäinen oma koti oli yhteinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli paljon helpompaa, en tiedä kuinka ennen vanhaan aloittaja tarkoittaa, mutta puhelin oli kotona ja siihen ei ollut pakko vastata, ennen puhelimia taas pystyi ikkunasta katsomaan kannattaako ovea aukaista. Toki saattoi kirjeen tai kortin lähettää mutta "ei mennyt perille" jne. Paljon helpompaa ja yleisempää, sitä ei vaan tuolla sanalla ajateltu eikä märisty sen enempää
Ei sitä tiennyt etukäteen kuka soitti. Caller id toiminto tuli vasta ysärillä ja sekin oli kallis lisäpalvelu.
Muistan vain yhdet oharit vuonna 1998. Oli sovittu, että tyyppi tulee minun luo,eipä koskaan soittanut tai saapunut. Oli nähty pari kertaa aiemmin.
Muuten oli helppoa kaikin puolin: "jätkiin" tutustui kavereiden kautta ja aika alussa heti alettiin seurustelemaan. Se oli normaalia. Eli oltiin vain yhdessä, ei siinä pompittu muualle. Sitten jos tuli ero niin erottiin, ei sen kummempaa. Nyt voi kolmekin vuotta mennä, että mies miettii ja miettii tai ottaa taas yhteyttä ja ghostaa.
Tämä uusi käytänne riittää minulle: "Ei enää, ei ikinä, ei ikinä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli paljon helpompaa, en tiedä kuinka ennen vanhaan aloittaja tarkoittaa, mutta puhelin oli kotona ja siihen ei ollut pakko vastata, ennen puhelimia taas pystyi ikkunasta katsomaan kannattaako ovea aukaista. Toki saattoi kirjeen tai kortin lähettää mutta "ei mennyt perille" jne. Paljon helpompaa ja yleisempää, sitä ei vaan tuolla sanalla ajateltu eikä märisty sen enempää
Ei sitä tiennyt etukäteen kuka soitti. Caller id toiminto tuli vasta ysärillä ja sekin oli kallis lisäpalvelu.
Sitä pystyi vastaamaan puhelimeen ja lyömään luurin korvaan, tai olla vastaamatta kokonaan, varsinkin kun tiesi että joku ei toivottu voi soittaa
Ennen vanhaan tanssittiin maitoon ja mentiin kotiin
ei ollut puhelua kuin kotona
elämä ei ollut netissä ja mielikuvituksessa