Lue keskustelun säännöt.
Äidit: Miksette turavudu plastiikkakirurgiaan usemmin?
14.03.2007 |
Aina kuulee rutinaa roikkuvasta vatsasta ja tisseistä ja univajeen aiheuttamista silmäpusseista... Miksette mene kirurgille naiset? Leikkaukset ei ole edes kalliita nykyään ja menetelmät on kehittyneet huimasti viime aikoina. Mä ainakin aion mennä synnytyksen jälkeen asap korjauttamaan roikkuvan vatsanahan ja ripustamaan rinnat takas paikoilleen. Ja mies maksaa, kuinkas muuten. ;)
Kommentit (29)
Ja en kyllä menisi kirurgille jos korjattavaa olisi. Onnekseni mikään paikka ei roiku kahden lapsen jälkeen eikä tule roikkumaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä olisi uskonut sanovani näin, mutta kyllä sen verran romutti itsetuntoani pitkän imetyksen johdosta kadonneet rinnat. Kooltaan eivät ole pienentyneet, mutta ovat sellaiset veltot pussit. Mielelläni pidänkin nykyään rintsikoita päällä kun rakastelen.
Itse menen jos tulee tarvetta, en ymmärrä miksen menisi jos itse haluan ja maksan.
Se, että korjaa rintansa vaikkapa pitkien imetyksien jäljiltä ja on sitten tyytyväinen itseensä, ei tee kenestäkään vielä Michael Jacksonia!!!
Kummallinen tämä suomalaisten vain rumana kelpaat ja voit olla fiksu- asenne.
Naiset häpeää kosmetiikka- ja rintsikkaostoksilla enemmän kuin alkossa käyntiä!
Kai te muistatte mainostaa tyttärillennekin miten saastaisia he ovat kun sattuvat olemaan naisia?
Naiseus on ihana asia, ei häpeä!!!
Koska en ole niin ulkonäkökeskeinen, että viitsisin " virheitäni" kirurgilla korjauttaa. Saisi joku kumauttaa halolla päähän, jos olisin (minulla on imetyksen jälkeen AA-kuppi, ja äitiyteen liittymätön murtunut nenä, jota en ole koskaan korjannut...ei kovin sievä, mutta nenäpä kuitenkin).
Lisäksi mielestäni niin kauan kuin maailmassa on nälkäänäkeviä niin olisi oikeastaan itsekkyyden huippu omasta ulkonäöstään olla niin kamalan kiinnostunut. Elämässä on oltava muitakin arvoja.
Aivan, opetan tyttärelleni, että naiseus ei todellakaan ole saastainen asia, vaan hän on ihana ja arvokas JUURI SELLAISENA KUIN ON. Hänen ei tarvitse alkaa silpoa itseään ja vaarantaa henkeään sen takia.
Mistäköhän tarve remontoida tissejä tulee, ellei typeristä ja epäinhimillisistä ulkonäköpaineista? Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko tähän astisen elämäni hävennyt kyömynenääni ja joskus vielä sen menen leikkauttamaan.
Minäkään en ymmärrä mitä pahaa itsensä kohentamisessa on ? Itse ainakin kärsin nenästäni ja häpeän tyhjiä nahkarukkasia, joita rinnoiksi sanotaan.
Mitä vikaa on synnyttäneen naisen vartalossa, mitä häpeämistä? Sehän soi ja laulaa kuin tuulikannel.
Mä olen sinut itseni ja kroppani kanssa ja hyväksyn sen, että ikä ja raskaudet jättävät siihen jälkensä. Ei tarvi leikellä ja yrittää epätoivoisesti pysytellä 2-kymppisen näköisenä. Kun ei se edes onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä, ei minun kroppani mitenkään erityisen rupsahtanut ole, vaikkei täydellinenkään. Jos olisi joku todella silmiinpistävä nahkaessu vyötäröllä, niin saattaisin toki harkita. Mutta harkitsisin pitkään. Leikkaus on aina riski eikä ne arvetkaan mukavia ole, voivat kovettua ym.
Minulla on kuitenkin oikeus kaveriseurassa valittaa kroppaani ja yhtä lailla kuuntelen heidän valituksiaan. Tämä vertaisterapia riittää meille näiden vaivojen hoidoksi! :-)
Ei todellakaan olleet pahoja. Silmäluomet voisin leikkauttaa ja vatsanahan kiristyksen. Rinnat myös jossain vaiheessa korjautan.
Heltan voisi myös joskus poistattaa.
Kyllä aivan taatusti menen kauneusleikkaukseen jossain vaiheessa.
En lupaa mieheltäni kysy, itseni vuoksihan nämä teen, en miehen.