Äidit: Miksette turavudu plastiikkakirurgiaan usemmin?

pelkään tulehduksia, hermovaurioita yms.

se on aika vaarallista puuhaa vaikka menetelmät ovatkin " kehittyneet" .



En mä kyllä narisekaan mistään vatsanahasta tai rinnoista tai silmäpusseista.



Ihan sama kuka maksaisi, se leikeltävä olisin kuitenki minä!

että ei ole rahaa.

(vaikkei mun arvessa sinänsä ole vikaa), saati sitten isompaan vatsan muotoiluun.

eikös se olisi vähän niinkuin hölmöläisten peiton pidennys, jos sen kävisi fixauttamassa synnytysten välissä?

priorisoin sen että saadaan vuokra maksettua ja kaappiin ruokaa

Mutta ei minulla niin isoja ongelmiakaan ole, että ottaisin leikkausriskin, vaikka rahaa olisikin.

Vierailija:

Ja mies maksaa, kuinkas muuten. ;)

aikaisemmat naissukupolvet eivät taistelleet koulutuksen, paremman aseman, lastenhoidon, neuvolasysteemin ja muiden nykymukavuuksien takia, jotta tekisin jotakin noin typerää ja itsekästä. Totta kai vituttaa välillä, että naama roikkuu, mutta kun laittaa asioita vähän perspektiiviin, se on kuitenkin aika pientä.



Eli vastustan mukavuuden halusta / ympäristön paineista / uskonnollisista syistä johtuvaa kirurgiaa (sekä plastiikkakirurgia näissä tapauksissa että ympärileikkaus). Siksi en.



(Ja ennen kuin kukaan vinkuu, plastiikkakirurgia on tosi ok onnettomuus- yms. tapauksissa. Olen itsekin tällöin saanut sieltä avun).

Vierailija:

Aina kuulee rutinaa roikkuvasta vatsasta ja tisseistä ja univajeen aiheuttamista silmäpusseista... Miksette mene kirurgille naiset? Leikkaukset ei ole edes kalliita nykyään ja menetelmät on kehittyneet huimasti viime aikoina. Mä ainakin aion mennä synnytyksen jälkeen asap korjauttamaan roikkuvan vatsanahan ja ripustamaan rinnat takas paikoilleen. Ja mies maksaa, kuinkas muuten. ;)

mutta ymmärrän että joillekin käy esim. sektiossa niin että haava ei parane kunnolla (infektio tms) ja arvesta tulee ihan karsea (olen nähnyt yhden täll. tapauksen). Ja ymmärrän että sellaisessa tilanteessa menee plastikkakirurgille, jos rahaa vain on.



Minulla ei sitä rahaa ole, mutta onneksi ei mitään mahdottomia jälkiäkään.

jos joku menee plastiikkakirurgille, mutta oma juttu se ei ole.



Ja en ymmärrä oikeasti tätä vatsanahan roikkumista /rintakeskustelua synnytyksen jälkeen.



Itse sain esikoisen " vanhana" eli 35-vuotiaana ja toinen perään 1v7 kk:n kuluttua. Rinnat ja vatsa hyvässä kunnossa. Ehkä minulla jotenkin hyvät geenit tai jotain, en tiedä.

Mikäli olisi joku todellinen ongelma - muu kuin luonnollisen ikääntymisen aiheuttama - kävisin kyllä korjauttamassa sen. Samoin jos kyseessä olisi esimerkiksi näkökenttää kaventavat roikkuvat silmäluomet.



Pelkästään ulkonäöllisten seikkojen takia en ainakaan vielä ole valmis kauneusleikkauksiin.



... poikkeuksena tästä olen kyllä valkaissut hampaani ...

kauneusleikkaukseen ja tosiaankin kirpaisi.

Oikeasti: kerro mulle, miksi ihmeessä kenenkään pitäisi turvautua kirurgin veitseen, jos (mielenkään)terveys ei sitä vaadi? Toki jos itseä kropan muutokset ahdistavat noin suunnattomasti, kannattaa sitäkin vaihtoehtoa miettiä, mutta siinä kyllä mennään ojasta aallikkoon... Ennemmin suosittelisin hyvää psykologia!



Kun S.S. laitatti " kunnon tötteröt" itselleen, kommentoi mies sitä tylysti: jos ton tekisit, saisit vaihtaa miestä samalla :D Ei toki ollut tosissaan kuin osittain - jos elämä pyörisi noin pahasti ulkonäön ympärillä, oltaisiin aika eri planeetoilla miehen kanssa... Hänkin saa rauhassa kaljuuntua, eipä tuo ole mun seksihaluja vähentänyt. Ja on ihanaa huomata, että munkin rupsahtanut kroppani yhä saa vibaa punttiin miehelle ;) Kyllä se korvienväli ratkaisee, ei kroppa. Kun on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, seksikin pelaa. Ja jos korvienväli ei pelaa eikä tervettä itsetuntoa ole, ei kirurgikaan pysty loputtomasti auttamaan. Vai vaihtaako ap:n mies nuorempaan, kun ikä alkaa väkisinkin jossain vaiheessa näkyä...? Hänessäkin, by the way, ihan vääjäämättä.

Mutta kasvoissani on muuten pieni kauneusvirhe (luomentapainen) jonka haluaisin käydä poistattamassa joskus. Olen tästä sanonut miehellenikin, joka ei halua minun tekevän kasvoilleni mitään :-o Itseäni kuitenkin häiritsee. Katsotaan jos joskus saisi aikaiseksi.

Plastiikkakirurgia on ulkomailla paljon yleisempää kuin Suomessa, esim. Briteissä ja Jenkeissä tuiki tavallista raskauden jälkeen. Täällä vaan eletään jossain kummallisessa ämpärissä ja kuvitellaan että omaan ulkonäköönsä panostaminen on syntiä... :D



Kyllä minä vaan menisin kojauttamaan ongelmani jos niitä olisi, en epäröis hetkeäkään. Onneksi raskaus ei kumminkaan pilannut vatsaani tai rintojani vaan sain ne ok kuntoon treenillä ja ruokavaliolla. Vaikutti ehkä ikänikin, eli olin 22 kun lapsi syntyi.

Kuinkas kauan älykääpiöt aikoo itseään leikkauttaa, hautaan asti vai? Sitä kun tuppaa ihminen rupsahtaan jossain iässä vaikka kuinkas leikeltäis ja myrkkyjä ihon alle ruiskuteltais. Onnetonta, jos ulkonäkö on elämässä niin tärkeää, että antaa leikellä itseään ja vielä maksaa siitä huikeita summia. Eikö maailmassa tosiaankaan ole muita käyttökohteita rahalle?

En kiellä, etteivätkö roikkuvat tissit ja maha ottaisi päähän, joskus oikein lujaakin, koska ennen lapsia kroppani oli todella hyvännäköinen. Toivottavasti kuitenkin opin vielä hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Leikkauksissa minusta arveluttavinta on se, että mitäs sitten, jos teetän uudet tissit: sitten alkaa se maha pistää silmään, ja jos korjautan senkin, alkavat varmaan ahdistaa reisien raskausarvet - ja kun koko kroppa onkin siloteltu, se alkaa olla ihan eri paria vanhenevan naamavärkin kanssa. Näkeehän noita varoittavia esimerkkejä naisista, joille mikään ei riitä. Surullisia, pinkeähymyisiä kuusikymppisiä, jotka tekevät ihan mitä tahansa näyttääkseen edes nelikymppisiltä. Hyi, toivon tosiaan, että tulevaisuudessa on mujitakin vaihtoehtoja meille naisille!

Miehiä varten ei ainakaan tartte leikellä. Ne ei välitä miltä se maha näyttää. Ja suurin osa miehistä tykkää roikkuvista tisseistä enempi ku sellasista tötteröistä.