Lue keskustelun säännöt.
En saanut unta ja lueskelin aikani kuluksi juttuja kuoleman rajalla käyneiden kokemuksista
05.04.2025 |
Mielenkiintoinen aihe. Asiaa on selitelty aivojen hapenpuutteella jne, mutta silti mitään varmaa kausaliteettia ei ero.
Joka tapauksessa kokemukset ovat usein sellaisia, että ne ihmiset jotka ovat kuoleman rajalla käymisen kokeneet esim sydänkohtauksen kautta, ovat kuvailleet sitä melko yhtenevästi. On iso valo, suunnaton hyvän olon tunne ja "olento" joka puhuu tai ehkä viittoo. Toisaalta joillakin on tullut sellaisia kokemuksia, että rajan takana on ollut vain sorakuoppa ja olentoja, jotka ei ole kivoja. Jotkut puhuu kahdesta tunnelista: toisesta jossa loistaa valo ja toisesta joka on pimeä. Osa on irtautunut ruumistaan ja nähnyt itsensä operoitavana sairaalassa ja pystynyt tunnistamaan tunnistamaan jopa hoitajia vaikka ei olisi heitä tajuissaan nähnytkään. Nuorin näistä oli 6-vuotias poika, joka oli joutunut onnettomuuteen. Hän kertoi nähneensä itsensä "rumana" onnettomuuden jälkeen sairaalapöydällä ja isän ja äidin itkemässä vieressä.
Mielenkiintoista on se, että näihin tutkimuksiin valitut haastatellut eivät ole olleet etukäteen uskonnollisia tai millään agendalla, eikä heillä ole mielenterveysongelmia. He ovat olleet taviksia joilla on tullut sydänkohtaus tai onnettomuus. Osa on kokemuksen jälkeen muuttanut suhtautumistaan elämään. Kaikki ei kuitenkaan usko kristilliseen näkemykseen, vaan arvelevat että on mahdollista että elämme vain yhdessä ulottuvuudessa ja tietoisuus jatkaa matkaansa toiseen ulottuvuuteen. Osa ei osaa sanoa mistä on kyse.
Aiheesta on tehty gradukin.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Miten on sitten mahdollista, että tyyppi, joka on käytännössä kuollut ja taju kankaalla, näkee itsensä ja häntä hoitavan henkilökunnan "ulkopuolelta" ja pystyy jälkikäteen kertomaan tarkasti yksityiskohtia operaatiosta joista hän ei mitenkään voi olla tietoinen?
Ja missä noin on mahtanut tapahtua? Huhupuheisiin ei pidä uskoa, ihminen pieni. Kuka vain voi sepittää tarinoita. Ei tuota kukaan ole kliinisissä oloissa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuollessa vapautuu kaikenlaisia hyvän olon hormooneja ja thats it. Sen jälkeen tulee black out, tietoisuus häviää ja kaikki on ohi.
SInähän se elossa olevana varmasti tiedät : )
Tämä on pelkkää neuvottelua ja kaupankäyntiä kuoleman kanssa. Ette te siltä pakoon pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on sitten mahdollista, että tyyppi, joka on käytännössä kuollut ja taju kankaalla, näkee itsensä ja häntä hoitavan henkilökunnan "ulkopuolelta" ja pystyy jälkikäteen kertomaan tarkasti yksityiskohtia operaatiosta joista hän ei mitenkään voi olla tietoinen?
Ja missä noin on mahtanut tapahtua? Huhupuheisiin ei pidä uskoa, ihminen pieni. Kuka vain voi sepittää tarinoita. Ei tuota kukaan ole kliinisissä oloissa tehnyt.
Tässä https://www.finlandiakirja.fi/fi/eben-alexander-taivasyhteys-1429424. Hän on lääkäri.
Astraalimatkailu on lähinnä valveuni-tietoisuutta ja kuoleman hetkellä ja kuoleman jälkeen aivoissa taas tapahtuu oman näköinen DMT-trippi, ja kun taas elämän simulaatio päättyy, meillä jokaisella on täysin oman näköisemme tie kuljettavana. Jokainen meistä käy eriasteista "meditatiivista" keskustelua universumin/"jumalan"/etc kanssa läpi koko ikämme, toiset enemmän ja toiset vähemmän, ja jokainen omalla henkilökohtaisella kielellään ja tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on sitten mahdollista, että tyyppi, joka on käytännössä kuollut ja taju kankaalla, näkee itsensä ja häntä hoitavan henkilökunnan "ulkopuolelta" ja pystyy jälkikäteen kertomaan tarkasti yksityiskohtia operaatiosta joista hän ei mitenkään voi olla tietoinen?
Ja missä noin on mahtanut tapahtua? Huhupuheisiin ei pidä uskoa, ihminen pieni. Kuka vain voi sepittää tarinoita. Ei tuota kukaan ole kliinisissä oloissa tehnyt.
Kyseessä oli siis tutkimukseen haastateltu mies. Hän oli saanut sairaskohtauksen vai oliko onnettomuudessa, en muista, mutta hän oli melkein kuollut ja taju kankaalla kun häntä hoidettiin. Hän sanoi irtautuneensa ruumiistaan ja katselleensa hoito-operaatiota ulkopuolelta. Jälkikäteen hän oli kertonut henkilökunnalle tarkasti ja yksityiskohtaisesti mitä näki. Henkilökunta oli ällistynyt, koska mies tiesi yksityiskohtaisesti asioita joita operaatiossa oli tehty. Niitä ei voi tietää ellei kuvaa kameralla vierestä. Varsinkaan puolikuollut potilas tajuttomana.
Vierailija kirjoitti:
Astraalimatkailu on lähinnä valveuni-tietoisuutta ja kuoleman hetkellä ja kuoleman jälkeen aivoissa taas tapahtuu oman näköinen DMT-trippi, ja kun taas elämän simulaatio päättyy, meillä jokaisella on täysin oman näköisemme tie kuljettavana. Jokainen meistä käy eriasteista "meditatiivista" keskustelua universumin/"jumalan"/etc kanssa läpi koko ikämme, toiset enemmän ja toiset vähemmän, ja jokainen omalla henkilökohtaisella kielellään ja tavallaan.
Ja osa itse edes sitä tietämättänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen sairaanhoito mahdollistaa elvyttämisen, vaikka ihminen olisi lähes kuollut. Siksi saamme tietää rajakokemuksia.
Eivät nämä kaikki ole vain sairaalassa tapahtuvia kokemuksia.
Tarkoitin, että kokemuksista on tietoa enemmän, koska ihmiset pystytään elvyttämään.
Olen myös lukenut muutaman kirjan aiheesta. Ruumiista irtautumisen kokemus voi johtua koko kehon suonenvedosta esim.
Ei vaan meillä on tietoisuus, kokemukset ovat tietoisuuden aspekteja ja tottakai tietoisuus liittyy meidän elämäämme kuten kokemuksiimmekin. Kaikkiin kokemuksiin ei liity sairastuminen tai sairaalaolosuhteet tai varsinainen kuoleman rajalla käyminen fyysisesti. Minulla on ihan omakohtainen kokemus, oppisit enemmän kun lopettaisit tuon ehdottomuutesi ja kieltämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuollessa vapautuu kaikenlaisia hyvän olon hormooneja ja thats it. Sen jälkeen tulee black out, tietoisuus häviää ja kaikki on ohi.
Miten on sitten mahdollista, että tyyppi, joka on käytännössä kuollut ja taju kankaalla, näkee itsensä ja häntä hoitavan henkilökunnan "ulkopuolelta" ja pystyy jälkikäteen kertomaan tarkasti yksityiskohtia operaatiosta joista hän ei mitenkään voi olla tietoinen?
En tiedä. Suhtaudun näihin avoimesti. En osta kaikenlaisia höpöheikkien puheita, mutta onhan tuossa mielenkiintoisia juttuja jotka ei selity fysiologialla. Sitten se, että esim ne sorakuopat ja ikävät olennot on toistuneet monien, toisiaan tuntemattomien ihmisten puheissa. Se on outoa.
Tietysti nuo valokokemukset on jo niin yleisesti puhuttuja, että ne voi olla lapinlisällä laitettuja tai ovat sitten tosiaan aivojen toiminnan lakkaamiseen liittyvää.
Hän ei ole oikeastaan kuollut. Aivoissa ja kehossa on toimintaa ja kapasiteettia jäljellä. Ihminen ei välttämättä kuole yhdessä hetkessä tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapaus oli pelottava. Oudot olennot houkuttelivat tyypin mukaansa ja veivät pimeään "tunneliin", jossa sitten alkoivat sitten repiä tätä kappaleiksi. Tyyppi taisi olla onnellinen kun elvytys onnistui. Voipi olla että meni ensimmäisenä pyhänä kirkkoon tunnustamaan syntinsä.
Niinhän sitä unissaan ja kuumehoureissaankiin näkee sitä sun tätä. Repimiset selittyvät kivuilla, elvytyskin on ronskia puuhaa. Ylipäätään nukutus voi myös epäonnistua, olla liian kevyt jne. Mieli siinä unenkaltaisesti punoo tarinaa. Itsekin kuulin, kun hoitajat marisivat joululomalle pääsystä. Olisivat halunneet jo vapaille, mutta minä vielä olin heitä viivyttämässä... Jäipä kiva kokemus siitäkin.
Ihmisten alitajunta ja aivotoiminta syöttää samaa tarinaa mutta eri kulttuurisin maustein. Kuoleman rajalla voi tutkimuksen mukaan odottaa Jeesus, Shiva, kolmion mallinen valo-olento tms, joka esittelee milloin Elämän kirjaa, milloin toisenlaista tiivistelmää.
Yhtä lailla ufokokemukset tulevat samasta lähteestä ja esiintyvät kansanperinteessä toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:Hän ei ole oikeastaan kuollut. Aivoissa ja kehossa on toimintaa ja kapasiteettia jäljellä. Ihminen ei välttämättä kuole yhdessä hetkessä tuosta vaan.
Aivot toimivat 1-2 minuuttia kuoleman jälkeen, kunnes jokainen aivosolu on kuollut. Tulee olemaan tuskaiset pari minuuttia. Ehkä se on se "helvetti". Muutama aivosolu vielä tajuaa ja sitten pätkii ja siinä viimeisten kuolemaa odotellessa ei ehkä varsinaisesti tajua enää mitään. Kosketus on viimeinen, jonka ihminen tunnistaa. Eli kuolevaa kannattaa koskettaa vielä senkin jälkeen kun kuulo ja näkö ovat lakanneet toimimasta. Järkyttävä kohtalo ihmisellä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiö näitä tule myös niissä kiihdytyskokeissa, joita hävittäjälentäjät läpikäy. Ihmisen aivot rakentavat visuaalista siltaa kokemuksiin siksi näet ne katonrajasta.
Erona vaan ettei ne hävittäjälentäjät ole kliinisesti kuolleita elvytyspotilaita niissä kokeissaan.
Ehkä se on dissosiaatio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot tuottaa kokemuksen. Jonkin verran yksilöllistä vaihtelua, mutta on ihan luonnollinen ilmiö. No big deal.
Älkää mystifioiko biologiaa, taikauskoiset höpsöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen sairaanhoito mahdollistaa elvyttämisen, vaikka ihminen olisi lähes kuollut. Siksi saamme tietää rajakokemuksia.
Eivät nämä kaikki ole vain sairaalassa tapahtuvia kokemuksia.
Tarkoitin, että kokemuksista on tietoa enemmän, koska ihmiset pystytään elvyttämään.
Olen myös lukenut muutaman kirjan aiheesta. Ruumiista irtautumisen kokemus voi johtua koko kehon suonenvedosta esim.
Kiintoisaa. Nuorena kuollut isotäti oli kokenut jotain tällaista. Hän oli ns. kyssäniska, eikä verenkierto varmastikaan toiminut.
Eihän kukaan näitä rajakokemuksia tai toisella puolella käyneitä usko, ellei itse ole kokenut sitä samaa tilannetta. Se ei ole mikään harha kokemus tai mikään hallusinaatio. Itse kokenut. Kävin rajalla ja siskoni kävi siellä toisella puolella ja ei olisi halunnut palata takaisin, koska siellä oli niin hyvä olla. Kukaan, joka ei ole itse kokenut vastaavaa, niin ei voi olla besserwisser asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten alitajunta ja aivotoiminta syöttää samaa tarinaa mutta eri kulttuurisin maustein. Kuoleman rajalla voi tutkimuksen mukaan odottaa Jeesus, Shiva, kolmion mallinen valo-olento tms, joka esittelee milloin Elämän kirjaa, milloin toisenlaista tiivistelmää.
Yhtä lailla ufokokemukset tulevat samasta lähteestä ja esiintyvät kansanperinteessä toisella tavalla.
Mikä tässä on ongelma? Tuleeko sinulle mieleesi ajatukset saksan kielellä vai suomen kielellä? Jos olet ihan tavis suomalainen niin oletettavasti ajatuksesikin tulevat suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan näitä rajakokemuksia tai toisella puolella käyneitä usko, ellei itse ole kokenut sitä samaa tilannetta. Se ei ole mikään harha kokemus tai mikään hallusinaatio. Itse kokenut. Kävin rajalla ja siskoni kävi siellä toisella puolella ja ei olisi halunnut palata takaisin, koska siellä oli niin hyvä olla. Kukaan, joka ei ole itse kokenut vastaavaa, niin ei voi olla besserwisser asiassa.
Minua lähinnä ihmetyttää se että ollaan kiinnostuneita asioista mutta ei haluta uskoa kenenkään henkilökohtaisia kokemuksia. Tässä on aika iso ongelma jos halutaan tietoa.
Tietoisuus on osa olemassaoloamme joten se on myös osa elämäämme ihmisinä.
Tietoisuutta on tutkittu mutta jokainen aikuinen ymmärtää että kaikkea ei pystytä tutkimaan laitteilla.
Se mitä meissä tapahtuu voidaan yrittää laittein havainnoida koska tietoisuutemme on yhteydessä kehoomme mutta tietoisuuden kokemuksia emme laitteilla saa todennettua.
Energia vaikuttaa myös kehoomme joten on selvä että kehossa voi tapahtua muutoksia enemmän tai vähemmän.
Ei kuoleman jälkeen ole mitään. Se on vain liian musertava ajatus ihmisille. Siksi uskonnotkin keksittiin jo tuhansia vuosia sitten. Ja ovathan ne tuoneet esim. lakeja ja järjestystä yhteiskuntiin. Joskus sitä ihmettelee, ettei vaikkapa massa-ampumisia ja muita mielettömyyksiä tapahdu enemmän, sillä millään ei ole mitään merkitystä. Sitten, kun joku tulee kuolleista takaisin ja kertoo mitä siellä on, voimme tietää, että siellä jotakin on. Muuten menemme vain uskonasioilla ja ne selitin jo. Ja kuoleminen ei ole sitä, että valot pimenevät 20 minuutiksi. Pitää olla kunnolla kuollut kuten Lazarus. Sellainen koehan on tehty myös, jossa leikkaussalissa kaapin päällä on kuva. Kukaan ihmisistä, joka on noussut ylös ruumiistaan, ei ole pystynyt kertomaan mikä kuva siinä kaapin päällä oli, vaikka ovat leijuneet leikkauspöydän yläpuolella.