Apua! Mies ei halua määritellä parisuhdetta
Ollaan oltu yli kaksi vuotta yhdessä, mutta edelleen suhde tuntuu olevan tapailun asteella. Näemme kerran viikossa, mies ei halua tehdä edelleenkään yhteisiä suunnitelmia ( lomamatkoja, miettiä yhteenmuuttoa tai muuta) Minä kaipaisin jo jotain enemmän, ollaan kuitenkin jo yli kolmenkympin ja tosiaan seurusteltu jo kaksi vuotta. Asumme samassa kaupungissa, joten ei ole etäsuhde, en ymmärrä miksi ei voida esim. nähdä useammin. Sanoo kovasti rakastavansa eikä kuulema halua tavata muita, mutta ei kuulema halua myöskään tehdä lupauksia tulevasta kun ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Hän ei suostu ymmärtämään miksi haluan aiheesta ylipäätään puhua. Ei myöskään kuulema ymmärrä mitä haluan, koska olemme kuitenkin poika ja tyttöystävä. Mitä teen? Jäänkö odottamaan mitä tulevaisuus tuo vai olisiko parempi lähteä? Itsellä olisi kaipuu toisen kainaloon ja syvällisemmälle suhteelle. Hän pyytää antamaan aikaa ja sanoo että joskus myöhemmin asiat tulee varmaan muuttumaan, mutta nyt ei ole sen aika. Mietin pitäiskö vaan mennä ja etsiä joku toinen vai antaa vielä aikaa? Mitä olette mieltä?
Kommentit (36)
Miksi te naiset otatte noita panomiehiä ettekä kunnon miehiä jotka etsii vaimoa?
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi vain väliaikaisratkaisu. Etsi joku joka ottaa sut tosissaan
Mies käyttää ns. "domino efektiä" Eli jos on nainen kainalossa haluaa muutkin naiset sinne kateuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi vain väliaikaisratkaisu. Etsi joku joka ottaa sut tosissaan
Koska niin toimii tässä tapauksessa mieskin, etsii sellaisen, jonka löydettyään ottaa tosissaan, eikä pidä vakipanona.
Aloituksessa on kenties freudilainen lipsahdus: poika ja tyttöystävä.
Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset otatte noita panomiehiä ettekä kunnon miehiä jotka etsii vaimoa?
Ei se vakka aina kanttaan löydä... 😔
Ei se kuule niin helppoa ole. Aina syytetään naisia tästä ettei valita kunnon miehiä, vaikka miehet valehtelee päivät läpeensä omista tarkoituksistaan, antaa olettaa yhtä sun toista tulevaisuudesta ja tekee kaikkensa suhteen alussa. Mitä helkkarin valheenpaljastuskokeita naisten pitäisi alkaa järjestämään?
Vttu mitä turhaa ulinaa vaihteeksi :D
Suomeksi sanottuna vain kyttäät että milloin pääset porsimaan kun maksaja saatu "varmistettua".
Perus suomi-akka, kyttää vain tilaisuutta päästä lompakolle että pääsee maksattamaan omia haluamisiaan muilla = miehillä. Ja kiukuttaa kun suora pääsy lompakolle ei aukenekaan tuosta noin vain. Nyt ollaan siinä teidän akkojen kinuaman tasa-arvon ytimessä! Nyt kun hommaat ITSE rahat siihen porsimiseesi, esim. otat 100k€ lainan (mitä se kersa tulee 18 vuoden aikana kustantamaan) ja annat sen miehelle vaikka 18 vuoden sulkutilille, jossa laukaisu-lausekkeena on sinun ottama ero ja aiheuttama elareiden maksuvelvollisuus. Toisaalta jos et eroa ja saatte kersat 18 v. ikään yhdessä kasvatettua, tuo raha palautuu korkoineen sinulle. Minun mielestä vain ja ainoastaan kaikinpuolin reilua ja rehtiä, että se joka on vailla ja haluaa, se myös maksaa. Tulee samalla insentiiviä olla lähtemättä demarifemakkoämmien kiihotukseen mukaan "kasvaa erilleen" yms. paska ja pysyä yhdessä kuten kuulukin se 18 vuotta, kun siihen on noin 100.000 eri syytä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuule niin helppoa ole. Aina syytetään naisia tästä ettei valita kunnon miehiä, vaikka miehet valehtelee päivät läpeensä omista tarkoituksistaan, antaa olettaa yhtä sun toista tulevaisuudesta ja tekee kaikkensa suhteen alussa. Mitä helkkarin valheenpaljastuskokeita naisten pitäisi alkaa järjestämään?
No käviskö jos käyttäis järkeä tunteiden sijaan?
Jos mies sanoo että ei halua enempää, niin uskotaan miehen sanaa.
Sinun pitää joko hyväksyä että tuo on se mitä on tarjolla, tai lopettaa suhde.
Ettekö ole koskaan olleet edes yötä yhdessä?
Ollaan tottakai oltu yötä yhdessä, mutta aina maksimissaan yksi yö, vaikka kuinka olisi viikonloppu. Itse kaipaisin enemmän, sillä kun ollaan yhdessä kaikki sujuu hyvin. Musta on mukava tehdä ruokaa, katsoa leffoja, juoda yhdessä aamukahvit ym. Toki joskus käydään yhdessä juhlimassa, urheilemassa ja nähdään pariskuntana kavereita myös, ei me aina mun kotonakaan istuta. On vaikeaa luopua tästä suhteesta koska muuten kaikki menee hyvin, ei riidellä, meillä on hauskaa, tykkään hänen kavereistaan ja hän myös mun, ja sängyssä menee hyvin myös. Tottakai itse toivoisin läheisyyttä useammin kuin kerran viikossa, mutta laadussa ei ole valittamista. Mutta raadin mielipide on tullut hyvin selväksi, ei kai tässä muukaan auta..
-ap
Ole joku kerta omissa menoissa tms kun jos tapaatte aina vaikka pe-la. Mökkireissu kavereiden kanssa, vierailu sukulaisilla toisella paikkakunnalla. Katso miten suhtautuu. Ja sitten teet saman uudelleen jonkun ajan päästä. Kummallista tuo ettei edes koko viikonloppua vietetä yhdessä.
Hänelle riittää tuo ja sinulle ei. Minulle tuollainen järjestely (sillä sehän tuo on, ei mitään muuta), sopisi oikein hyvin. Mutta olenkin jo varttunut nainen joka ei halua enempää. Toisin kuin sinä. Tsemppiä ja toivon että mies tajuaa.
On kyl jännä, mun kaverilla oli täysin sama tilanne yhden miehen kanssa. Tapailivat jonkun puolitoista vuotta, mutta mies ei halunnut vakavammin seurustella ni erosivat sitten. Ei koskaan tainnut paljastua mistä se kenkä sitten puristi ja miksi mies ei halunnut seurustella. Viimeksi kun tätä naista näin niin kertoi tää eksä edelleen itkee häntä takaisin ja luvannut muuttua, mutta häntä ei enää muuttumiset kiinnosta koska on löytänyt uuden.
Alahan katsella muita, joita kiinnostaa viettää aikaa sun kanssa. Oon ollut samassa tilanteessa ja ei tuollaiset miehet sitoudu koskaan. Tuo suhde ei ole rakkautta, vaikka se susta ehkä nyt siltä tuntuu.
Joo, en suosittele jäämään. Minä olin tyhmä ja uskoin kun mies sanoi että haluaa olla kanssani ja olen ainoa jne. Pöh. En tosiaan ollut ainoa. Tyhmä kun olin ja rakastunut, niin uskoin. Vietimme 3 päivää viikossa yhdessä, mutta silti mies ei halunnut sitoutua. Seksiä se oli vailla ja etsi parempaa samaan aikaan. Tosiaankin usko tekoja, älä sanoja.
Olet siis väliaikaisratkaisu paremman puutteessa