Lue keskustelun säännöt.
Jaksatko töissä seitsemänkymppiin saakka?
Kommentit (61)
Otin ove-eläkkeen vajaa vuosi sitten ja arvelin silloin, etten enää palaa työelämään, kun taloudellisesti työelämään ei minua mikään pakottanut. Mutta aika kävi tylsäksi ja ajatus työeläämään paluusta alkoi kasvamaan. Tosin paluu jenkki-corporaation rattaisiin ei houkutellut tippaakaan. Niinpä ajatus oman yrityksen perustamisesta kasvoi siihen pisteeseen, että muut vaihtoehdot eivät enää sytyttäneet. Niinpä sitten vuoden alussa perustin yrityksen ja sain sille muutaman hyvän toimeksiannon, joiden turvin olen täystyöllistetty ainakin vuoden loppuun asti. Yrittäjänä tienaan kuukaudessa suurin piirtein saman, kuin mitä tienasin corporaatiossa, mutta hemmetin paljon pienemmällä stressillä. Täyteen työeläkkeeseen mulla on vielä matkaa noin 3 vuotta, mutta ainakin toistaiseksi viihdyn sen verran hyvin työelämässä, että en suuremmin haaveile eläkkeelle paluusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin harkitsen tuota yrittäjyyttä. Tai osa-aikaista. Muuten en jaksa, olen opettaja. Ikäero oppilaisiin on liikaa. En kuulekasn mitään.
En todellakaan jaksa. Onneksi tulen saamaan kunnolla perintöä viimeistään 20 vuoden kuluessa, joten pääsen pois työelämästä vähän päälle 60-vuotiaana.
Kannattaa vaihtaa ammattia tai työpaikkaa tai paikkakuntaakin ajoissa, jos ei viihdy. Ajanhukkaa jäädä tylsistymään! Toimintaa tytöt toimintaa, sanoi huippuahkera äiti usein. Olisi pitänyt uskoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän ensi kuussa 66 ja aion yrittää tehdä sovitut tilaustyöt valmiiksi tämän vuoden aikana, vaikka olenkin jo vanhuuseläkkeellä ja syöpäpotilas.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksa. Onneksi tulen saamaan kunnolla perintöä viimeistään 20 vuoden kuluessa, joten pääsen pois työelämästä vähän päälle 60-vuotiaana.
Perinnön toivossa kannattaa aina elää. Voitko jouduttaa vanhempiesi kuolemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos terveenä pysyn. Veikkaan kyllä, että tekoäly ryövää elinkeinoni ennen sitä. Pitäköön tunkkinsa sitten. Sinnittelen säästöilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, nyt viisikymppisenä molemmat olkapäät leikattu. En todellakaan usko, että 70v nostelisin ikätovereitani vessaan ym. T. Vanhuspuolen hoitaja
Tuleepa mieleen vuosia takaperin omalta työpaikaltani. Kyseessä oli liki 70v hoitaja, fyysisesti hyvässä kunnossa, muistin kanssa ongelmia. Pyöri sijaislistoilla ja kun ketään ei saatu, muuta kuin tämä eläkeläinen, niin ainahan tämä oli tuuraamassa. Osastonhoitajalle kerroimme huolemme, yhtä tyhjän kanssa. Työpaikka oli vanhuspuoli.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin harkitsen tuota yrittäjyyttä. Tai osa-aikaista. Muuten en jaksa, olen opettaja. Ikäero oppilaisiin on liikaa. En kuulekasn mitään.
Olisikohan tilausta yksityisopetukselle nyt, kun koulu on niin kriisiytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaihtaa ammattia tai työpaikkaa tai paikkakuntaakin ajoissa, jos ei viihdy. Ajanhukkaa jäädä tylsistymään! Toimintaa tytöt toimintaa, sanoi huippuahkera äiti usein. Olisi pitänyt uskoa!
Voi kunpa olisikin kyse vain tylsistymisestä. Työ on niin hektistä, kiireistä, raskasta, paineistettua, ja siihen vielä päälle eettinen stressi, kun ei voi kiireen takia tehdä työtään niin hyvin, kuin haluaisi. Ja toinen tutkinto eri alalta on jo, mutta eipä paljon lämmitä, kun töitä ei ole! T. Hoitaja
Äitini lopetti työt viime vuonna 78- vuotiaana. Isoäitini lopetti navettatyöt 74- vuotiaana. Joten en usko lopettavani siihen 69- vuotiaaseen mennessä mikä on nyt eläkeiän ennuste. Tähän mennessä työelämää takana 35 vuotta ja olen 52v, helposti menee vielä parikyt vuotta jossei mitään ihmeellistä tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksa. Onneksi tulen saamaan kunnolla perintöä viimeistään 20 vuoden kuluessa, joten pääsen pois työelämästä vähän päälle 60-vuotiaana.
Perinnön toivossa kannattaa aina elää. Voitko jouduttaa vanhempiesi kuolemaa?
Sanoinko, että elän perinnön toivossa? Ei. Se on fakta, että tulee kunnolla perintöä ja se tulee olemaan minun pelastukseni. Sillä toinen fakta on se, etten tätä hullua nykytyöelämää tule jaksamaan 70-vuotiaaksi asti. Eikä tarvitse jouduttaa kenenkään kuolemaa, se on väistämätön osa elämää.
En tiedä, jos siihen ikään asti edes pääsee. Elämästä ei koskaan tiedä. Veikkaan, että ala missä työskentelen teknologisoituu joten udelleen kouluttautuminen tai alan vaihto tulisivat kyseeseen.
Kyllä varmaan. 45v ja sain lopulta vakityön 20v pätkien jälkeen. Työni on kevyttä ja mielenkiintoista. Vielä jaksan tehdä päätyön ohessa kahta osa-aikaista työtä, mutta vanhempana jätän ne varmaankin pois.
En, olen jo nyt aivan vammainen
M46
Vanhuspuolel lähäri täällä myös, vähän päälle nelikymppinen ja välillä aivan jumissa vaikka treenailen salilla ja yritän pitää itseni liikkuvana. Ei tule mitenkään jaksamaan, mutta toisaalta teknologia on luultavasti aivan toista 20v päästä. Enpä minä sitä stressaa. Jos ei pysty niin ei pysty. Sitähän ei missään torneissa päätetä. Näitä nuorempia työkavereita kun katsoo niin tuskin pääsevät lähellekään yhtä pitkälle, kun monet 20-30 vuotiaatkin on tosi huonossa kunnossa ja ylipainoakin monilla. Puhumatta henkisestä jaksamisesta.
Ajattelin alkaa ajaa rekkaa tai täysperävaunua 60-vuotiaana kun ei oikein jaksa näitä sisätöitä enää.
En varmasti, ellen vaihda ammattia. Olen ollut vasta 6 vuotta koko päiväiväisesti opetusalalla, ja nyt jo mietin alan vaihtoa. Miten ihmeessä pystyisin jatkamaan samassa vielä 18 vuotta?