Lue keskustelun säännöt.
Miten kiusaaminen saadaan OIKEASTI loppumaan - kiusaaja on 10-vuotias empatiakyvytön poika
04.04.2025 |
Lastani on kiusattu koulussa muutaman vuoden. Kiusaaja on 10-vuotias poika, ihan "tavallisesta" perheestä, äiti töissä päiväkodissa eli ns. ammattikasvattaja.
Poika on ns. pikkukovis, ilmeisesti suht hyvä futiksessa ja isokokoinen, hän pelaa paljon väkivaltapelejä ja tekee näistä pelivideoita ja muutenkin kovin kärkkäästi latailee omia juttujaan luokan WA-ryhmään ja pyrkii dominoimaan.
Oma lapseni on samanikäinen, mutta päätä lyhyempi ja ei niin hyvä futiksessa, mutta pelaa sitä välitunneilla "koska kaikki muutkin." Oma lapseni on tarkka, että sääntöjä noudatetaan, kun taas tämä kiusaaja rikkoo sääntöjä, kun aikuiset eivät ole näkemässä, ja hänellä on uskomaton pokka valehdella aikuisille. Luokan tytöt ovat ihastuneita tähän kovikseen ja opettajakin sanoi, että NN on hyvin suosittu poika. En ymmärrä, miten opettajalle menee manipulointi läpi!
Kiusaaminen on nälvimistä, tahallaan pohkeisiin potkimista, sitä, että ei syötä palloa ja huutaa, että lapseni on pelissä huono, jota sitten koviksen pillit ja pullat (pari poikaa) toistelevat ja ilmeilevät. Kiusaaja huutelee lapselleni rumasti, kun tämä on muutaman kerran vastannut takaisin, on kiusaaja ja pari pilliä ja pullaa mennyt kertomaan tästä vastakommentista opettajalle.
On puhuttu rehtorille, mutta mitään "keskusteluja" kummempaa ei tapahdu. Kiusaajan äitiin olen ollut yhteydessä ja hän on luvannut jutella lapsensa kanssa.
Pojat pelasivat pienempänä samassa säbäjoukkueessa, ja kiusaamista oli jo tuolloin ja valmentaja sanoi hyvin tyhjentävästi, että tuo kiusaaja on oikeasti ilkeänoloinen lapsi.
Sama poika synttäreillä vaatii, että saisi aina tarjoilut ensimmäisenä, ennen päivänsankaria, luokan juhlissa kahmaloi lautaselleen paljon keksejä, varhaiskasvattajaäiti seisoi vieressä ja ei sanonut mitään...
Luokalla muut pojat kivoja tätä kiusaajaa ja paria pilliä ja pullaa lukuun ottamatta, mutta kukaan ei halua joutua kiusaajan kanssa ns. napit vastakkain ja uhmata häntä, nauravat mukana.
Kyseessä siis suht pienet lapset, 10-vuotiaat, mutta selkeästi tämän pojan käytös on hyvin tavoitehakuista ja loukkaamaan pyrkivää. Tuntuu, ettei tässä KiVa-koulut ja juttelut auta. Onko OIKEASTI mitään, mikä saisi kusaamisen loppumaan. Ehdotin lapselleni jo jotain itsepuolustuslajia, jotta oppisi jotain "temppuja", miten mätkiä takaisin, mutta ei kiinnostunut.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi vähän vanhemman, kuitenkin alle 15v lapsen kanssa rikosilmoitus kun mukana oli ihan fyysistä kiusaamista eli suomeksi väkivaltaa Rikosnimikkeenä oli lievä pahoinpitely jota puitiin lopulta sovittelussa. Mitään tuomiotahan ei tuon ikäiselle tule, mutta virallinen käsittely voi olla herätys lapselle ja vanhemmille. Lastensuojeluilmoitushan tuosta menee automaattisesti myös, eli kiusaajan kotiolotkin tulee tarkastettua jos oireilu peräisin sieltä.
Niin ja opettajilla pitäisi olla velvollisuus tehdä rikosilmoitus, jos kerran seks. ahdistelustakin lähtee automaattisesti lasu ja rikosilmoitus. Niin miksi tuosta ei lähtisi? Vai vainotaanko suomessa vain tyttöjen pilluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on sellasta kärpästen herraa pikkukundien elämä. Joskus kuuntelin sivusta sitä valtataistelua ja liityy muuten nykyään aina rahaan. Ap:n ongelmaan on aikuinen vastaus, mutta harvoinpa sellaista auktoriteettiaikuista enää löytyy. Valmentaja ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäis tuollainen pikkukusipää kakara pelotella niin pahanpäiväisesti että ei uskalla enää edes pieraista jos ei ole lupaa annettu.
Ennen kuria piti nahkavyö nyt ei nauttikaa hedelmistä.
Meillä aikoinaan lasten isä tuli koululle kertomaan kiusaajalle, että toiminta ei ole toivottavaa. Kiusaaminen loppui yleensä kerrasta, joku luupää tarvitsi toisenkin kerran.
Se tehokkain keino kun on laiton niin vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Elämme yhteiskunnassa. Se tarkoittaa että kivat, tunnolliset, kiltit ja kauniit joutuvat elämään öykkäreiden, hullujen, rikollisten, rumien ja kusipäiden kanssa ja leikkimään heidän kanssaan samoja leikkejä.
Tuollainen ihminen ei "kiusaa" poikaasi vaan perseilee ihan kaikkia kohtaan todennäköisesti. Sinuna lakkaisin tekemästä asiasta henkilökohtaista numeroa ja yksinkertaisesti väistäisin mätäpaisetta. Jos kuvittelet että viranomaiset tulevat huolehtimaan jälkikasvusi turvallisuudesta niin olet pahasti kujalla. Säntillisenä ja järkevästi kasvatettuna sinä ja lapsesi olette todennäköisesti huomattavasti heitä fiksumpia ja kognitiivisesti kehittyneempiä.
Lopeta siis pojalle pupun sepittäminen kiusaamisesta ja hänen ohjaamisensa "hakemaan apua". Sellaista ei ole tulossa. Opetelkaa pärjäilemään omin avuin.
Hemmetin hyvä viesti ja totta. Näin se v
Jep. Joko niitä opettelee sietämään tai "syrjäytyy" jonnekin omaan pikku poteroonsa elelemään. Oleellista on tehdä elämästä ainakin 90% mukavaa. Kun oppii päästämään ikävästä tyypistä ja tämän sanomisista irti, se kiusaaminen haittaa vain se 5sek kun kusipää sanoo sen kusipäisen sanansa. Jos taas tekee hirveän numeron "kiusaamisesta" niin se kusipää pilaa koko päivän, viikon, ehkä koko lukuvuoden. Miettikää siis myös itse paljonko annatte painoarvoa kusipäiden tekosille. Kannattaako uhriutua vai tajuta, että 95% ajasta onkin ihan jees.
Ja kun oppii keskittymään siihen 95% jees aikaan, lopulta se kiusaaminenkin saattaa näivettyä.
Minua, kun kiusattiin niin ainot miten loppui oli se, että kun ysi luokka oli loppumassa niin muutin toiseen kaupunkiin. Aika monella valitettavasti kiusaaminen loppuu vasta, kun koulu loppuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on psykopaatti, niin ei tule lopettamaan kiusaamista ikinä, etsii vaan uusia kohteita. Ainut keino on parantaa kiusatun itsetuntoa, että tajuaa että kiusaaja on sairas eikä uhri ole vastuussa toisen pahuudesta, ja sitten tekijälle pitää olla seuraamukset, jotka koulu pistää lapselle. Joka kerta kun tekee jotain ilkeää muille, niin arvosanat huononee, joutuu jälkkään, ei pääse leikkimään muiden kanssa välitunnilla vaan joutuu kertaamaan opettajien kanssa jotain inhokkiainettaan. Pikkuhiljaa psykopaatti oppii, että kiusaamisesta on itselleen enemmän haittaa kuin iloa, joka on ainoa asia mistä psykopaatit välittää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikoinaan lasten isä tuli koululle kertomaan kiusaajalle, että toiminta ei ole toivottavaa. Kiusaaminen loppui yleensä kerrasta, joku luupää tarvitsi toisenkin kerran.
niin tämä on tietysti yksi vaihtoehto, että isä asialle. Kuulemma lapsilla ei ole neuvoloissakaan koskaan mitään ongelmia, kun paikalla oleva vanhempi on isä eikä äiti. Jännä juttu kerrassaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kiusasi luokkatoveriaan. Voin sanoa, että otti päähän ja paljon. Keskusteltiin, sanottiin suoraan ja otettiin kivoja asioita pois. Joka päivä.
Kiusaaminen vasta loppui vasta, yhdessä päivässä, kun lapsi aloitti ADHD-lääkityksen. Impulsiivisuus väheni todella paljon ja pää jotenkin rauhoittui ja selkeentyi. Ei siis todella pystynyt ajattelemaan ennenkuin sanoi. Meillä näin, toki syitä ja keinoja on monia.
Ilmoita sen joukkooen coachille, jossa pelle kakara pelaa fudista. Saattaa saada kenkää joukkoeesta. Oppiipahan nulikka olemaan ja tietämään paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoisia jotka lyövät takaisin ei kiusata. Tämä ei ilmeisesti ollut vaihtoehto, joten toiseksi tehokkain varmaankin sitten tuo kiusaajan vanhemman kovistelu siellä heidän kotiovellaan, mieluiten vaikka vielä niin että kiusaaja on taustalla kuulolla.
Lisäisin kyllä tosin että poikalaumassa hierarkia haetaan fyysisellä dominanssilla. Tämä ikiaikainen asia ei siitä millään KIVA:lla eikä "kerro aikuiselle" -höpinällä muuksi muutu. Nokkimisjärjestys rakennetaan joka tapauksessa ja mitä enemmän pilteillä alkaa testohöyryt pöllytä niin sitä enemmän dominoituttaa.
Samantapaisessa tilanteessa ystäväni käveli luokkaan, läimäytti kiusaajaa kyvyttömän opettajan ulistessa jotain, ja käveli pois.
Kiusaaminen loppui, eikä asiasta kuulunut viranomaistenkaan taholta.
Itsehän en tietenkään koskaan suosittelisi tuollaista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajasta niskaperseote ja kierteellä jorpakkoon.
Jos on nyt jo tuollainen kusimulkku, niin mitä on sitten kun on teini-ikäinen jos tuota ei saada kuriin. Miettikää myös sitä, että mitä tapahtuu kun tuollainen kusimulkku saa mopokortin, autokortin... Pääsee vielä joku hengestään ja se ei yleensä ole se kusimulkku itse.
Kiusaavathan aikuisetkin täällä palstalla niin en usko että kiusaamista saadaan ikinä loppumaan.
Miten olisi pari virolaista, jotka heittää kiusaajapennun auton takakonttiin, vie syrjätielle ja pieksee siniseksi? Siihen loppuu sen johtajapojan johtamiset.
Kiitos vastauksista ja vertaistuesta! Isä asialle -kommentteihin, lapseni isä on vahvasti läsnä hänen arjessaan, kuuntelee ja tukee, mutta ei ole sitä tyyppiä, joka menisi kovistelemaan toisten lapsia, ja tavallaan hyvä niin. Valitettavasti sellaisesta voisi nykyisin tulla enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Oma mielikuvitukseni välillä laukkaa melkoisille teille ja kaikenlaisia kostofantasioita on, tuttavapiirissä ei vain ole ketään moottoripyöräjengiläisiä ;) ja ei oikein sopisi omaan akateemiseen maailmankatsomukseen, mutta kyllä tämä herättää kaikenlaisia primitiivisiä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Jos on nyt jo tuollainen kusimulkku, niin mitä on sitten kun on teini-ikäinen jos tuota ei saada kuriin. Miettikää myös sitä, että mitä tapahtuu kun tuollainen kusimulkku saa mopokortin, autokortin... Pääsee vielä joku hengestään ja se ei yleensä ole se kusimulkku itse.
Nämö yleensä päätyvät päihdemaailmaan ja vankilaan.
Hemmetin hyvä viesti ja totta. Näin se vaan menee.
Minä olin koulussa, jossa oli todella ikäviä tyyppejä. Oli pakko oppia pärjäämään. En tarkoita mitään elokuva-tyyppistä "vedin turpaan"-voimafantasiaa, vaan sitä että opin ns. sosiaalisia pelisääntöjä ja pyrin pelaamaan ja soveltamaan niitä niin että selvisin mahdollisimman vähällä vaivalla näiden pellejen takia. Onnistui. Ja samalla keinolla olen mennyt aikuisena, nuo persepäät kun tulee aina vaan vastaan työelämässä. Kai niitä vanhainkodissakin on.