Ärsyttää myyjät
Jättäisi rauhaan eikä kyselis. Heti tulee et voinko olla avuksi ja vastasin ei kiitos tarvi. No vastaa et kysy sit jos tarvit apua. Mä et joo joo (osaan kyllä kysyä, kun tarvin apua). Menen sovituskoppiin niin kohta huutelee et pärjätäänkö siellä niiden farkkujen kanssa. Vastaan joooo. Tulen pois ja vien farkut paikalleen niin johan TAAS pitää jotain pälättää et no löytykö sopivat. Vastasin ei ollu hyvät ja kiitos hei.
Sit seuraava kauppa. Tulin kauppaan niin voinko olla avuksi päläpälä..vastasin perusvastauksen et katselen..niin johan se ei tyytynytvsiihen vaan uteli et ai jotain tiettyä? Mä et en kun katselen vaan kaikkea.. sit se alko et tiesitkö et meillä nyt jäsenille 25% ale siihen ja siihen asti..ei ehtinyt loppuun kun sanoin et joo tiedän ja yritin päästä eteenpäin myyjän kynsistä. No kävelin kenkäosaston ohi niin heti taas myyjä et hei tarvitko apua.. olin jo ihan turhautunut kun just olin siitä toisesta päässyt eroon ja se näkyi eleistä kun olin ihan et huhhuh ja sanoin en tarvi. Myyjä naureskeli ja taas samat litaniat, et kysy sit jos tarvit apua päläpälä.
Antaisivat olla rauhassa. Ei vaan jaksa. Yleensä meen ruuhka-aikoina mieluusti kauppoihin kun siellä on monta muutakin asiakasta niin saa olla enemmän rauhassa. Tai tilaan netistä.
Kommentit (40)
Joskus olisi tosiaan ihan kiva kierrellä kaupoissa ilman turhia kysymyksiä. Auttaisikohan, jos laittaisi kuulokkeet korville?
Alkoi itkettää tuo niin surullinen asia
Vierailija kirjoitti:
Joskus olisi tosiaan ihan kiva kierrellä kaupoissa ilman turhia kysymyksiä. Auttaisikohan, jos laittaisi kuulokkeet korville?
Auttaa.
Se pelkkä avun tarjoaminen kerran ei kuitenkaan ole turha kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus olisi tosiaan ihan kiva kierrellä kaupoissa ilman turhia kysymyksiä. Auttaisikohan, jos laittaisi kuulokkeet korville?
Auttaa.
Se pelkkä avun tarjoaminen kerran ei kuitenkaan ole turha kysymys.
Olen niin introvertti, että pelkästään tuohon vastaaminen sattuu joskus sieluun. :D
Jos apua tarvitaan, sitä kysytään. Myyjien älykkyysosamäärä ei tähän riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus olisi tosiaan ihan kiva kierrellä kaupoissa ilman turhia kysymyksiä. Auttaisikohan, jos laittaisi kuulokkeet korville?
Auttaa.
Se pelkkä avun tarjoaminen kerran ei kuitenkaan ole turha kysymys.
Olen niin introvertti, että pelkästään tuohon vastaaminen sattuu joskus sieluun. :D
Ei se ole mitään introverttiyttä jos ei kykene yhteen yksinkertaiseen kysymykseen vastaamaan. Sun ongelmasi on muualla.
T: toinen introvertti
Vierailija kirjoitti:
Jos apua tarvitaan, sitä kysytään. Myyjien älykkyysosamäärä ei tähän riitä.
Juuri tuossa edellä aspana kerroin, että ei suomalaiset kysy apua, vaikka tarvisivat sitä. Osaatko lukea?
Myyjien äo ei liity aiheeseen mitenkään. Aspan työtä on PALVELU.
Mä ainakin kysyn aina tarvittaessa apua. En ole tyhmä. Ei-kysyvät ovat tyhmiä. Ja tuskin missään kaupas o tollast käytöst, et kysellään koko ajan kaikkea......osataan me itsekin kysyä tarvittaessa !!!!! Rohkeasti nyt vain kysymään !!!! Ei se ole häpeä, et kysyy apua.
EAsia e ole aina kiinni myyjän ammattitaidosta, vaan työnantaja vaatii tiettyä tapaa toimia, eikä myyjä saa käyttää omaa harkintakykyään.
Meilläpä sellainen kenkäkauppa jossa myyjät vuoron perään tulevat kyselemään ja kaikille sama vastaus kiiitos ei . Usein jäävät norkoilemaan siihen viereen . Sopisivat keskenään kuka tulee kysymään , sen verran pieni liike että ei voi väittää ettei huomattu.
Jos haluat olla rauhassa, niin mökötä itseksesi kotona, mutta älä missään tapauksessa mene silloin kauppaan.
Entä mulle tapahtunut:
Olin Tampereella Husqwarnan ompelukoneita myyvässä liikkeessä, jota piti (ehkä pitää vieläkin) pariskunta. Heidän tytär oli siellä myös. Ostin ompelukoneen ja sitten vielä menin katsomaan pikkutarvikkeita.
Kuulin kun nainen sanoi tyttärelleen: "mene viereen katsomaan, ettei se varasta."
Siihen se tytär tuli ja kysyi, että tarvitsenko apua.
En ole enää mennyt tuonne.
Ei minua haittaa jos kerran kysyy. Sehän on myyjien työtä. Liika ahdistelu ja tyrkytys on liikaa. Kerran Lindexillä olin katselemassa alusvaatteita ja vastasin myyjälle joka tarjosi apua että kiitos ei, katselen itsekseni. Myyjä ei lähtenyt pois vaan alkoi esittelemään että täältä löytyy tätä ja täältä tälläistä. Sanoin että ok ja menin kauemmas. Myyjä ei tehnyt elettäkään että lähtisi pois vaan otti esiin tiettyjä rintaliivimalleja ja jatkoi tyrkytystä. Ei millään tajunnut että haluan rauhassa katsella, etenkin kun kyseessä alusvaatteet. Heti kun myyjän silmä vältti, otin pakkia ja lähdin pois.
Vierailija kirjoitti:
Entä mulle tapahtunut:
Olin Tampereella Husqwarnan ompelukoneita myyvässä liikkeessä, jota piti (ehkä pitää vieläkin) pariskunta. Heidän tytär oli siellä myös. Ostin ompelukoneen ja sitten vielä menin katsomaan pikkutarvikkeita.
Kuulin kun nainen sanoi tyttärelleen: "mene viereen katsomaan, ettei se varasta."
Siihen se tytär tuli ja kysyi, että tarvitsenko apua.
En ole enää mennyt tuonne.
Olipa tympeä paikka. Varsinkin kun jo ostit .Joku muu olisi saattanut antaa kaupan tekijäisiksi pienen tuotteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos apua tarvitaan, sitä kysytään. Myyjien älykkyysosamäärä ei tähän riitä.
Kyllä ne asiakkaiden aivot ja järki useammin jää johonkin kadoksiin, mitä on tullut seurattua.
Ei ole näemmä kenelläkään juolahtanut mieleen, että tervehtimiset ja kyselyt ovat työnantajan ohjeistamia ja valvomia asioita. Jos et tervehdi, tulee huomautus. Jos et tee aktiivista myyntityötä, ts. tee jatkokysymyksiä, tulee toinen. Vaikka olisit pyörinyt hyrränä siellä kaupassa tervehtien ihan kaikki asiakkaat, ja sitten tulee se yksi, joka pääsee livahtamaan ohi ja pomo rekisteröi virheen, taas huomautetaan, ettet tervehdi. Ikinä et voi voittaa.
Mitä tulee myyjien älyllisiin ominaisuuksiin, niin ei kauheasti kannata olettaa. Nykyään on sellaiset vaatimukset rekryissä, ettei kauppaan enää mennä vaan töihin ihan sillä mentaliteetilla, että kunhan raahautuu paikalle. Tosin kaltaisesi asiakkaat ovat jo pikkuhiljaa jäämässä vähemmistöksi, mutta aina silloin tällöin vastaan tulee joku mulqvisti. Sellainen saakin jäädä vähimmäispalvelun varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä mulle tapahtunut:
Olin Tampereella Husqwarnan ompelukoneita myyvässä liikkeessä, jota piti (ehkä pitää vieläkin) pariskunta. Heidän tytär oli siellä myös. Ostin ompelukoneen ja sitten vielä menin katsomaan pikkutarvikkeita.
Kuulin kun nainen sanoi tyttärelleen: "mene viereen katsomaan, ettei se varasta."
Siihen se tytär tuli ja kysyi, että tarvitsenko apua.
En ole enää mennyt tuonne.
Olipa tympeä paikka. Varsinkin kun jo ostit .Joku muu olisi saattanut antaa kaupan tekijäisiksi pienen tuotteen.
Sepä se. Yritin ostaessa tinkiä ja myyjä sanoi töykeästi, että miksi me sulle alennusta annettaisiin ja sitten ei annettaisi sellaiselle, joka ei sitä pyydä. Siis töykeällä äänensävyllä.
(Mielestäni esim vaatetukseni tai muu on hyvin neutraalia. Ei pitäisi minkään epäilyksen herätä. Ei isoja koruja, ei tatuointeja, ei värjättyjä hiuksia. Ilmeisesti jokainen saa saman kohtelun tuolla.)
En tiedä, onko samat omistajat edelleen, kun en tosiaankaan ole sinne enää mennyt.
Myyjät tekevät vain työtänsä. Itseänipäs kiukuttaa, jos asiakaspalvelua en saa tai se on erittäin huonoa.
Sitä voi ostaa netistäkin tai sanoo, ettei kaipaa asiakaspalvelua.
Vierailija kirjoitti:
EAsia e ole aina kiinni myyjän ammattitaidosta, vaan työnantaja vaatii tiettyä tapaa toimia, eikä myyjä saa käyttää omaa harkintakykyään.
Tämä! Stockalla oli naksuttimet käytössä ja joka kerta kun oli tervehtinyt asiakasta niin sai naksauttaa. Työvuoron jälkeen (tietty omalla ajalla) merkittiin listaan että kuinka monta naksautusta oli saanut. Pimeetä, kyllä!!!
Vastaan tuohon aina että "en tarvitse apua ainakaan vielä, kysäisen sitten jos tarvitsen, kiitos", ja aina tuon jälkeen jättäneet rauhaan.
No voi kyynel. Onpa sulla vaikeaa.
Itse olen aspa paikassa, jossa ei tyrkytetä. Kysytään voidaanko olla avuksi ja sen jälkeen jätetään rauhaan jos asiakas haluaa katsella itsekseen.
Olen tehnyt tätä hommaa nyt neljä vuotta. Pari huomiota:
Suomalaiset EIVÄT kysy apua vaikka tarvitsisivat sitä. Hyllyjen välissä kyyhötetään vaikka kuinka pitkään. Jälkikäteen tulee kyllä nimetöntä kiukuttelua sähköpostiin, kun "ei palvelua saa!".
No avaa suusi ja kysy, herrajumala. Jos myyjä ei syystä tai toisesta itse ennätä tai huomaa asiakasta niin PYYDÄ apua
Tämä on häkellyttävän yleistä ja tekee tyhjiksi kaikki nämä kiukuttelut, että "ärsyttää myyjät, kysyn kyllä apua jos tarvin."
Ei kaupoissa kannata asioida ollenkaan jos avun tarjoaminen ahdistaa. Aina kun joku hypähtää ja tiuskaisee kun tarjoan apua, niin enemmän tulee mieleen että terapia ehkä toimisi monelle.
T: myyjä