Masentavaa olla ruma

Vierailija kirjoitti:

Jos oot nainen niin ei hätää saat aina parisuhteen ja seksiä

Ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Joku matalankynnyksen mielenterveyspalvelu vois auttaa alkuun. Vaimo ei poista sitä, ettei tykkää itsestään. 

Miten voi pitää itsestään jos kukaan muukaan ei pidä? Kyllähän se jo paljon mielialaa piristäisi kun joku hyväksyisi ja näyttäisi, että välittää. Vähemmän se terapeutti minusta välittäisi kuin vaimo.

Mites kaverit? Ei kai nyt ainakaan miehet seuraasi karta ulkonäkösi takia? Voisit saada kokemuksen, että ainakin luonteestasi pidetään, jos ei ulkonäöstä. Pariutumisen kannalta on tietysti vaikeampaa, kun siinä on osansa viehättävyydelläkin. Ei tosin sillä, että se riippuisi pelkästään ulkonäöstä, mutta ei se useimmille merkityksetöntäkään ole.

No ei karta kaverit ulkonäköä. Ei niitäkään kyllä montaa ole, mutta siitä saanee syyttää itseäänkin kun yhteydenpito välillä unohtuu jne. Suurin osa kavereista muuttanut ympäri Suomea, niin ne on sitten ajan myötä jääneet pois kuvioista, ja uusien hankkiminen on jotenkin vaikeaa kun pitäisi löytyä yhteistä tekemistä jne.

On minulla ollut pari naispuoleistakin kaveria, mutta ne menee hankalaksi kun tuppaan ihastumaan ja kuvittelemaan liikoja.

AP

Itse olin yli 35-vuotiaaksi samassa tilanteessa, muuten paitsi että mä en noin kovasti masentunut siitä naisettomuudesta. Mä olin vaan sen jo hyväksynyt, että mun pitää elämässä keskittyä muihin asioihin, koska mun ulkonäkö nyt estää sen nainen ja lapsia -kuvion, fact of life. Niin mä keskityinkin. Tein väitöskirjan ja jäin tutkijaksi yliopistomaailmaan. Ostin itselleni rivitaloasunnon ja auton, hankin koiran lenkkikaveriksi. Aloin harrastaa asioita myös kodin ulkopuolella, ja tehdä yksin asioita joita olin aina ajatellut, ettei voisi tehdä kuin kaverien tai naisystävän kanssa (matkat, mökkilomat, elokuvat). 

Elämäni oli ihan hyvää noin, enkä kokenut mitään tarvetta valittaa, vaikka olisi loppuelämä mennyt niin. Kävi kuitenkin niin, että koiraharrastuksesta sitten löytyi minulle nainen. En millään meinannut uskoa, että hänen kiinnostuksensa minuun olisi muuta kuin kaverillista, koska hän oli minusta valtavan söpö, ja minä taas... no: 165 cm, keskivartalotanakka, leuaton, kalju kalotti päälaella, jotenkin tympeän näköinen pyöreä naama. Mutta niin se oli että hän oli kiinnostunut, ja paria vuotta myöhemmin hänestä tuli vaimoni. 

Näin jälkeenpäin miettien, se koko kuvitelma ettei *kukaan* nainen voisi olla kiinnostunut koska pituus ja ulkonäkö oli aika liioiteltua, ja samoin sen uskomuksen seurauksena itsensä poistaminen niiltä markkinoilta kokonaan. Ainakin se huononsi mahdollisuuksia entisestään, kun käytännössä työpaikkaa lukuun ottamatta eristäytyi kotiinsa pelailemaan tietokoneella ja lukemaan.

Ei rumuus ole miehelle ongelma vaan itsetunnon puute.

Sukupuolesta riippumatta niin jos ei ole ns vetävän näköinen niin kannattaa todellakin panostaa opiskeluun alalle, jossa voi saada valtaa. Valta ja raha kun kummasti korjaa ulkonäköpuutteita.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse siis treenattu ja lihaksikas, kun naiselta vaadit treenattua kroppaa ja täydellistä takapuolta? 

Kyllä olen. Jos olisin huonokuntoinen, en kokisi oikeudekseni edellyttää kumppaniltani hyvää vartaloa. Olen realisti. 

Ei kannata AP etsiä seuraa mistään Tinderistä missä ainoastaan ulkonäkö merkkaa vaan IRL. Lisäksi naiset puhuu yhtä ja tekee toista eli mikään herkkä runopoika ei kiinnosta - ts. vaikka feikkaa itsevarmaa äläkä missään tapauksessa avaudu omista ongelmistasi. Siihen on ihan syynsä miksi miehet ei perinteisesti näytä tunteitaan...

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata AP etsiä seuraa mistään Tinderistä missä ainoastaan ulkonäkö merkkaa vaan IRL. Lisäksi naiset puhuu yhtä ja tekee toista eli mikään herkkä runopoika ei kiinnosta - ts. vaikka feikkaa itsevarmaa äläkä missään tapauksessa avaudu omista ongelmistasi. Siihen on ihan syynsä miksi miehet ei perinteisesti näytä tunteitaan...

Tinder vs. IRL -asiasta samaa mieltä, mutta kyllä monia naisia kiinnostaa herkät runopojat. Omista ongelmista ei ole toki järkevää avautua tyyliin ekoilla tai toisillakaan treffeilä, mutta se olisi surullinen ajatus, jos jo parisuhteessa ollessakaan ei voisi puhua ongelmistaan ja tunteistaan. Kyllä meillä ainakin voi, niin minä vaimo kuin mieskin, ja se on valtava rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Joku matalankynnyksen mielenterveyspalvelu vois auttaa alkuun. Vaimo ei poista sitä, ettei tykkää itsestään. 

Miten voi pitää itsestään jos kukaan muukaan ei pidä? Kyllähän se jo paljon mielialaa piristäisi kun joku hyväksyisi ja näyttäisi, että välittää. Vähemmän se terapeutti minusta välittäisi kuin vaimo.

Ethän sinäkään suostu ottamaan rumaa vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse siis treenattu ja lihaksikas, kun naiselta vaadit treenattua kroppaa ja täydellistä takapuolta? 

Kyllä olen. Jos olisin huonokuntoinen, en kokisi oikeudekseni edellyttää kumppaniltani hyvää vartaloa. Olen realisti. 

Kelpaako samanikäinen nainen kuin itse olet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata AP etsiä seuraa mistään Tinderistä missä ainoastaan ulkonäkö merkkaa vaan IRL. Lisäksi naiset puhuu yhtä ja tekee toista eli mikään herkkä runopoika ei kiinnosta - ts. vaikka feikkaa itsevarmaa äläkä missään tapauksessa avaudu omista ongelmistasi. Siihen on ihan syynsä miksi miehet ei perinteisesti näytä tunteitaan...

Tinder vs. IRL -asiasta samaa mieltä, mutta kyllä monia naisia kiinnostaa herkät runopojat. Omista ongelmista ei ole toki järkevää avautua tyyliin ekoilla tai toisillakaan treffeilä, mutta se olisi surullinen ajatus, jos jo parisuhteessa ollessakaan ei voisi puhua ongelmistaan ja tunteistaan. Kyllä meillä ainakin voi, niin minä vaimo kuin mieskin, ja se on valtava rikkaus.

Näinhän ne naiset usein sanoo, mutta kun miehelle tulee vastoinkäymisiä niin ovat jo ukkoa työntämässä luiskaan.

Se menee niinpäin, että sun pitää ensin tykätä itsestäs, jotta muutkin voi tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse siis treenattu ja lihaksikas, kun naiselta vaadit treenattua kroppaa ja täydellistä takapuolta? 

Kyllä olen. Jos olisin huonokuntoinen, en kokisi oikeudekseni edellyttää kumppaniltani hyvää vartaloa. Olen realisti. 

Mulla on sama asenne ja tilanne miehenä.

Treenaan itse monta kertaa viikossa ja olen lääkärinkin mielestä atleettisessa kunnossa niin en mä mihinkään sohvaperunapullukkaan tyydy.

Minimivaatimus on, että nainen on hoikka ja haluaa urheilla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse siis treenattu ja lihaksikas, kun naiselta vaadit treenattua kroppaa ja täydellistä takapuolta? 

Kyllä olen. Jos olisin huonokuntoinen, en kokisi oikeudekseni edellyttää kumppaniltani hyvää vartaloa. Olen realisti. 

Mulla on sama asenne ja tilanne miehenä.

Treenaan itse monta kertaa viikossa ja olen lääkärinkin mielestä atleettisessa kunnossa niin en mä mihinkään sohvaperunapullukkaan tyydy.

Minimivaatimus on, että nainen on hoikka ja haluaa urheilla yhdessä.

Kelpaako sulle naamasta ruma nainen? (esim kuten minä, iso naama pienillä piirteillä, heikko leukalinja+kaksoisleuka tästä johtuen, lyhyt kaula ja raajat, mutta hoikka ja urheilullinen) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse siis treenattu ja lihaksikas, kun naiselta vaadit treenattua kroppaa ja täydellistä takapuolta? 

Kyllä olen. Jos olisin huonokuntoinen, en kokisi oikeudekseni edellyttää kumppaniltani hyvää vartaloa. Olen realisti. 

Mulla on sama asenne ja tilanne miehenä.

Treenaan itse monta kertaa viikossa ja olen lääkärinkin mielestä atleettisessa kunnossa niin en mä mihinkään sohvaperunapullukkaan tyydy.

Minimivaatimus on, että nainen on hoikka ja haluaa urheilla yhdessä.

Kelpaako sulle naamasta ruma nainen? (esim kuten minä, iso naama pienillä piirteillä, heikko leukalinja+kaksoisleuka tästä johtuen, lyhyt kaula ja raajat, mutta hoikka ja urheilullinen) 

Miten on? (muutkin rumat miehet voi vastata) 

Ei painoonkaan aina voi helposti vaikuttaa. Monilla ylipainoisilla voi olla pahoja traumoja jotka vaikeuttaa esimerkiksi painonhallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Joku matalankynnyksen mielenterveyspalvelu vois auttaa alkuun. Vaimo ei poista sitä, ettei tykkää itsestään. 

Miten voi pitää itsestään jos kukaan muukaan ei pidä? Kyllähän se jo paljon mielialaa piristäisi kun joku hyväksyisi ja näyttäisi, että välittää. Vähemmän se terapeutti minusta välittäisi kuin vaimo.

Mutta ei se mitenkään automaattisesti itsetuntoa paranna että on kumppani. Itselläni on ollut hyvä parisuhde jo vuosia mutta aika lailla on jäljellä samat epävarmuudet ja itsetunnon ongelmat kuin ennenkin. Parisuhde on tietenkin hieno juttu mutta se ei korjaa ihan niin paljon asioita kuin moni etukäteen ajattelee.

 

Mulle on ulkonäöstä sanottu kielteisesti monta kertaa. Ei haittaa, hyväksyn itseni. 

Voi sitä yksinkin olla. Niin olen minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Joku matalankynnyksen mielenterveyspalvelu vois auttaa alkuun. Vaimo ei poista sitä, ettei tykkää itsestään. 

Miten voi pitää itsestään jos kukaan muukaan ei pidä? Kyllähän se jo paljon mielialaa piristäisi kun joku hyväksyisi ja näyttäisi, että välittää. Vähemmän se terapeutti minusta välittäisi kuin vaimo.

Hyvän, tyylin päälle ymmärtävän parturin löytäminen on suomalaiselle miehelle haaste. Osa ei edes ilmeisesti ajattele, että hiuksia voi käsitellä ja leikata eri tavoin. Trendileikkaustakin pitäisi aina muuntaa kasvonpiirteisiin sopivaksi. Jos löydät hyvän parturin, pidä hänestä kynsin hampain kiinni ja teetä hänellä parran muotoilu jos sinulla kasvaa partaa.