Miksi mua ärsyttää suunnattomasti itkeminen? En kestä yhtään lapsen itkua :(

Minä olen ollut justiinsa tuollainen lapsi ja en kärsi kuunnella lasteni itkua yhtään. Olen haukkana paikalla lohtua tuomassa, jotta saan itkun loppumaan.

esikoisen vauvaitku on kaikkein rasittavinta jos itkun kestämisen kanssa on ongelmia.



Johtunee siitä, että on uusi tilanne, hermoilee, toinen ihminen on niin totaalisen riippuvainen itsestään eikä edes tiedä mitä se huutava otus haluaa.

Tänään otti pattiin anoppi, kun käytiin Hesessä hamppiksilla eikä poika 2 v halunnut lähteä leikkipaikasta pois. Nappasin pojan kainaloon ja vein autoon, ja poika tietysti huusi täyttä kurkkua. Ensin anopilla oli hirveä häpeä siitä, että lapsi kehtasi itkeä julkisella paikalla. Sitten autossa alkoi komentaa, että ei saa itkeä! Mamma ei tykkää itkevistä lapsista, ja sitten alkoi matkia parkumisääntä, yhyy, yhyy. Itkevää lasta pystyn sietämään, sillä tiedän lapsen pettymyksen ja harmin olevan suuri. Mutta tuo aikuisen ihmisen suhtautuminen ärsytti!



Samoin, joskus tyttöni satutti itsensä ja tuli kirvelevä haava. Tottakai tyttö alkoi itkeä, mutta anoppi vain hoki, että ei saa parkua, ei saa parkua. Lopulta lähdin sieltä tytön kanssa kotiin (ihan naapuriin), että sai itkeä itkunsa loppuun ja pian tuo kipu unohtuikin ja touhuttiin entiseen malliin.

Onko sinun pitänyt olla hiljainen, kiltti lapsi? Ovatko omat vanhempasi sallineet sinulle hädän, pelon, vihan yms. tunteita ja miten he ovat auttaneet sinua käsittelemään näitä tunteita, oletko itse saanut itkeä jos olet tuntenut siihen aihetta?