Mummo haluaa väkisin lapsen yökylään

viette vaikka illalla ja laitat hänet mahdollisesti itse nukkumaan siellä, haette aamulla. Saisitte miehen kanssa illan omaa aikaa. Tai jos et kerta kaikkiaan halua jättää niin sanot suoraan mummolle, että et halua vielä antaa lasta yökylään. Vie vaikka alkuun koko päiväksi (vie aamulla, hae illalla) niin lapsi tottuu nukkumaan päiväunetkin mummon kanssa.

Osaako oikeasti katsoa ettei lapsi mene lääkkeisiin tai tupakoihin. Jos luotettava mummo niin voisin ehkä antaa yhdeksi yöksi, mutta jos epäilyttää niin odottaisin vielä.

Mutta yhtä asiaa en tajua vieläkään, JOS tämä tehdään kaikki " meille palvelukseksi" eli että saisimme omaa aikaa tms niin täsätähän koituu vaan meille vanhemmille lisää harmia kun pitää raahata lasta paikasta toiseen ja huolehtia sopivat ruoat mukaan tms.



Olenko oikeasti anopille velkaa lapsen yökyläilyn?

Menette sitten johonkin miehenne kanssa ja jos menee hyvin teidän kotona niin sitten annat vasta anopin kotiin hoitoon.

En ole itse halukas antamaan lasta minnekään yöksi, sillä yöt ovat lapselle muutenkin herkkää aikaa jolloin lapsi tarvitsee erityisesti turvallisuuden tunteen. Niinpä kysyin lastenpsykologi Jari Sinkkoselta asiasta: jääkö lapsi jostain paitsi, jos ei pääse mummolaan yökylään. Hänen mielestään ei todellakaan, alle kolmivuotiaalle lapselle on tärkeintä, että hän kokee olonsa turvalliseksi ja se tapahtuu yleensä parhaiten vanhempien kanssa, se on lapsen perustarve ja ensisijainen asia mitä miettiä. Jos lapsi itse haluaa jäädä yökylään, niin sitten tilanne on eri. Lapstenpsykologituttuni oli samoilla linjoilla. Niinpä mummo saa odotella vielä jonkin aikaa ennenkuin lapseni tulee yökylään - tällä hetkellä hän ei halua nukkua kuin vanhempiensa kanssa jos se vain on mahdollista.



Tee niin kuin itse parhaaksi näet, älä anna painostuksen vaikuttaa mielipiteeseesi lapsen yökyläilyyn. Jos lapseni itkee aina aluksi mummin tulossa kyläilemään, minun on vaikea uskoa, että lapsesi pystyisi nukkumaan mentäessä tai yöllä herätessä turvautua mummiin ja tuntea oloaan turvalliseksi.

tapa maksaa mummille jostain hänen antamastaan palveluksesta tai tavarasta. Kyläilyjen pitää mielestäni palvella vain lapsen etua, ei mummin mielihaluja ja toiveita.

Jätät sitten kun siltä tuntuu. En minäkään jättäisi tuonikäistä, jos se vielä itkee puistoonkin lähtiessä. Miten se yökylä mahtaa olla anopille niin tärkeää? Tulisi sitten vaikka teille yöksi aluksi, niin kuintäällä ehdotettiin.

jos epäilette mummon kykyä huoletia lapsesta yön yli, niin hoitoon ette vie. Te päätätte, käskyttää mummo nyt omasta puolestaan ihan mitä huvittaa.

Aikuinen ihminen, mitä mummi on, kestää kyllä pettymyksen jos ei saa lasta yöksi luokseen. Kestääkö lapsesi taas olla yötä vieraassa paikassa aika vieraan ihmsien kanssa ja te vanhemmat huolen lapsen pärjäämisestä? Miettisin kyllä tarkaan mitä tekisin ja kuka tässä on kaikkien tärkein, kenen ehdoilla toimitaan.



Aikuisen on voitava odottaa muutama vuosi mielihalujensa toteutumista, uhmaikäinen ei siihen pysty, mutta mummi on tainnut toivottavasti ohittaa jo sen kehitysvaiheen elämässään?

Jos tuntuu siltä, ettei lapsi nauttisi yökyläilystä ja tekin miehen kanssa lähinnä huolehtisitte sen ajan miten lapsi pärjää, niin sanon että suosiolla lykkäätte asiaa myöhemmäksi. Sanotte anopille että vielä ei ole yökyläilyjen aika PISTE.

Ap

Kuka olisi lapsen kanssa silloin, kun mummu on tupakalla?

Ärsyttää mummojen itsekkyys. Anoppi kärtti myös lasta hoitoon alusta alkaen ja valitti jos emme tavanneet joka viikko. Halusimme aikaa perhene kesken, emmekä voineet tavata vain yhtä ihmistä kerran viikossa kun ystäviä ja lähisukulaisia on paljon. Yritin selittää anopille, että lapsen turvallisuuden tunne on etusijalla ja lasta saa hoitaa omassa kodissa. Alle vuoden ikäistä jonkin aikaa ja yli vuoden ikäistä meidän perheessä voi tulla kotiin hoitamaan yöksi. Kolmevuotias vasta yöksi pois ilman vanhempia. En arvostele jos joku tekee toisin, mutta me uskomme, että tällä systeemillä lapsilla on turvallinen olo.



Kun lapsella oli vierastusvaihe, anoppi yritti aina väkisin ottaa lasta heit sylistäni. Sanoin muutaman kerran tosi tiukasti, että vierastusvaiheessa edetään lapsen ehdoilla eikä aikuisen halun mukaan.



Anopin tunkeminen on huonontanut välejämme ja ärsyyntymiskynnys on nykyään matala.



Koska olen huomannut, ettei anoppi kunnioita toiveitamme lapsen kasvatuksessa, kynnys antaa hoitoon on kasvanut entisestään. Mielestäni myös kylässä/mummolassa on kunnioitettava vanhempien kasvatusta.

Vierailija:

Ärsyttää mummojen itsekkyys. Anoppi kärtti myös lasta hoitoon alusta alkaen ja valitti jos emme tavanneet joka viikko. Halusimme aikaa perhene kesken, emmekä voineet tavata vain yhtä ihmistä kerran viikossa kun ystäviä ja lähisukulaisia on paljon. Yritin selittää anopille, että lapsen turvallisuuden tunne on etusijalla ja lasta saa hoitaa omassa kodissa. Alle vuoden ikäistä jonkin aikaa ja yli vuoden ikäistä meidän perheessä voi tulla kotiin hoitamaan yöksi. Kolmevuotias vasta yöksi pois ilman vanhempia. En arvostele jos joku tekee toisin, mutta me uskomme, että tällä systeemillä lapsilla on turvallinen olo.

Kun lapsella oli vierastusvaihe, anoppi yritti aina väkisin ottaa lasta heit sylistäni. Sanoin muutaman kerran tosi tiukasti, että vierastusvaiheessa edetään lapsen ehdoilla eikä aikuisen halun mukaan.

Anopin tunkeminen on huonontanut välejämme ja ärsyyntymiskynnys on nykyään matala.

Koska olen huomannut, ettei anoppi kunnioita toiveitamme lapsen kasvatuksessa, kynnys antaa hoitoon on kasvanut entisestään. Mielestäni myös kylässä/mummolassa on kunnioitettava vanhempien kasvatusta.

minäkö itse tämän kirjoitin? Meillä on tilanne 100% samanlainen.

olisipa joku mummo tai kummi, joka olisi edes kerran suostunut tekemään jotain lastemme kanssa edes päivällä.

On tosi vieras ajatus, että mummo VAATISI pojanlastaan luokseen. Olen itsekin sitä mieltä, että yökyläily on isompien lasten juttu.



Mutta toisaalta vähän vieraalta tuntuu sekin ajatus, että epäilisi mummon - joka sentään on omat lapsensakin onnistunut terveeksi aikuisiksi kasvattamaan - ei älyäisi välttää allergisoivia ruokia ja antaisi taaperon näpläillä lääkkeitä ja tupakoita. Ei kai nyt sentään, jos ei dementikosta tai juoposta ole kyse....?



Meillä ei isovanhemmista ole ollenkaan lapsenhoitoapua, joten olen kateudesta vihreä, että jollakulla on ongelmat noin päin kuten ap:llä. Neuvoisin olemaan varovainen, kun kiellät yökyläilyt - ettette liikaa loukkaa anoppia, joka kuitenkin SAATTAA omalla kömpelöllä tavallaan ajatella lapsenlapsensa ja teidän parastanne.

Voit kertoa että ajatus ei tunnu hyvältä sinusta eikä lapsen isästä ja te teette päätökset. Voit sanoa myös että kun lapsi on isompi, niin varmasti pääsee yökyläilemään. Voit vaikka taata mummolle että lapsi kasvaa aivan varmasti ja että yökylämahdollisuus tulee olemaan.



Itse pidän kriteereinä että lapsen on osattava kävellä ja puhua kunnolla ennen kuin menee mihinkään " pitemmälle" tai pitemmäksi aikaa kenenkään kanssa, oli kuinka tuttu tahansa.



Voit myös sanoa että ottaa asian uudestaan puheeksi kun lapsi täyttää kolme.

Meillä oli pitkään samoin kunnes kerran totesin, ettemme voi jatkaa näin ikuisesti vaan on pakko joskus luottaa. Mummo kun ei ollut kertaakaan antanut aihetta epäilyille, mutta minulla oli epävarma tunne. Lapsi meni yökylään ja kaikki meni hienosti. Samoin kävi päiväkotiin menon kanssa. Nykyään luotan jo täysillä mummoon, mutta kaikki ruokaohjeet pitää antaa kirjallisena. Muuten menee heti pieleen.

Meillä on lapsella kummeja ja äidin serkkuja ja vaikka keitä todella läheisiä ihmisiä. En ala nostamaan mummoja jalustalle. Kun olen hoitanut tarmokkaasti muitakin ihmissuhteita, olen saanut syytöksiä isovanhempisuhteen rajoittamisesta. On kuulemma lapsen etu olla läheinen mummin kanssa. Minusta lapsen etu on olla läheinen monen ihmisen kanssa. Sitten kun mummista jättää aika, ei ole ollenkaan huono juttu, että on läheiset kummit, enot, sedät ja pikkuserkut.

lapsi voi tippua kaatua loukata itsensä puistossa, kotona ollessaan mummon kanssa!!!!



oletko vastuuntuntoinen????