Voiko 8 kk:n ikäisen jättää 2,5 vuotiaan siskonsa kanssa

(voihan olla etuoikeus päästä yksin mummolaan); joka tapauksessa hän tajuaa mitä tapahtuu ja on kykenevä kohtamaan mahdollisen pettymyksen.

Se EI ole sama kun " tavallisen ihmisen depis-päivä" , mikä menee ohitse kun pääsee lenkille ja juo kupin kahvia....!!!



Ihmiset joilla asiat ovat hyvin, voi sairastua tuohon tautiin, se ei valikoi uhrejaan. Tässä maassa ei ymmärretä masennuksen vakavuutta, sillä kaiken maailman " hömppä-julkkikset" ovat Seiskassa tilittäneet " masennustaan" , joka ei ole sitä ollut.



Suomessa kuolee joka vuosi ihmisiä valtavat määrät, ja tautia ei ymmärrä ellei sitä ole itse kokenut. Empaatti kykyinen ja fiksu ihminen pystyy ymmärtämään sairauden laatua ja sen vakavuutta jos joku läheinen sairastuu, ei muuten.



Jokainen meistä voi sanoa olevansa masentunut, mutta on masennusta ja " masenunusta" . Ensimmäinen vaatii pitkää hoitoa ja lääkitystä, ja on TAPPAVA tauti, jälkimmäinen on pelkkää hömppää.

Silloin tarvitaan paljon järeämpää apua.

Vierailija:

totta, mutta valitettavsti EI ole. Vaikka laki tuon sallii, niin paljon ihmsiä (esim. ykstyiyrittäjiä) joilla ei ole tuota mahdollisuutta.

Jos vastaa yksin toiminnasta, niin niihin saappaisiin ei voi astua kukaan muu (koska kukaan muu ei tunne asioita). Ja työt pitää hoitaa, sillä monilla aloilla maine on se mikä ratkaisee, ja asikaalle voi tulla jopa valtavia taloudellisia tappiota, jos sovitut hommat eivät hoidu!

Tiedän toki, ettei yrittäjillä ole tässä maassa helpoa ( itsekin toiminen pyörittäjä ) , mutta hommat ob voitava delegoida toiselle. itseään ei pidä tehdä korvaamattomaksi , eikä kukaan sellainen loppupeleissä olekaan.

...jossa vauva ei koskaan olisi yksin, jossa hän söisi vain itsetehtyä (luomu)kotiruokaa ja jossa kaikki olisivat hänen käytettävissään aina, niin olisihan se kivaa. Mutta kun elämä ei toimi niin. Maalaisjärki tulee tielle, kun joku väittää neljän päivän reissun suistavan noin pienen täysin raiteiltaan- on totta, että lapsi saattaa hyvinkin todennäköisesti itkeä pettymystään vanhemmilleen kauan reissun jälkeenkin, mutta jääkö kaikesta sitten elinikäinen trauma, enpä usko. Harva meistä muistaa mitään ajasta kun olimme 8-kuukautisia ja tuskinpa yksi (1) järkyttävä tapahtuma elämässä muuttaa lapsen kohtaloa merkitsevästi...jos näin nimittäin olisi, yli puolet suomalaisista olisi jo tappanut itsensä vauva-iän traumojen takia. Eiköhän täällä traumojen syyt löydy muusta kuin vauvaiästä...

Tuossa iässä muualla maailmassa on oltu jo puolisen vuotta hoidossa. Vain Suomessa on äideillä mahdollisuus jäädä kotiin 9kk tai jopa pidempään.

Mitkä todella aiheuttavat lapselle traumoja (googlettakaa nyt hyvät ihmiset se termin psykologinen määritelmä ja sisältö jostakin) ovat vanhempien alkoholismi, mielenterveyden sairaudet, insesti ym.



Jos 8kk jättäminen mummun hoiteisiin viikoksi aiheuttaisi traumoja niin pelkkää traumaa ovat esim. itä-blokin maiden lapset täynnänsä, vai ajatteletteko todella näin kapeakatseisesti.



Tänne kirjoittelu ja muiden tuomitseminen ei ketään paremmaksi äidiksi tee, päinvastoin vaikka tuntuukin että jotku saa jotain kiksejä tai kirkastaa kruunuaan sillä.



Tsoukkipalsta, todellakin!

Maailmassa on vaarallisempiakin asioita kuin se, että lapset ovat turvallisestai isovanhempiensa hoidossa.

olet av:n mukaan hirveä äiti. Jos taas otat lapsen mukaan, olet kauhea marttyyri. Ja jos jätät koko loman väliin ja pysyt kotona, olet paha ja ajattelematon äiti koska lapsesi tarvitsevat levänneen ja rentoutuneen äidin jolla ei koskaan pinna pala. Joten, teet miten vain niin olet surkea, hyvillä mielin voit siis lähteä reissuun =) Voithan joutua onnettomuuteen minkä vuoksi joudut esim. sairaalaan tai mitä tahansa voi sattua jotta joudut olemaan erossa lapsestasi tuon 4vrk. Itse olin lapsen ollessa 10kk viikon sairaalassa, kiireellinen leikkaus ja sen jälkeen tulleet komplikaatiot eivät sallineet tavata lasta lainkaan tuona viikkona. Ja lapsi on aivan normaali, luottavainen koululainen tänä päivänä.

Voittehan ennen reissua pyytää mummoa katsomaan teille lapsia ihan pieneksi ajaksi parina päivänä jotta lapset huomaavat, että palaatte varmasti takaisin. Ja tutut valokuvat äidistä ja isästä helpottavat ikävää.

Ap sanoi että ISOVANHEMMAT tulisivat KOTIIN hoitamaan lapsia. Siis toistan TUTUT ja turvalliset ihmiset TUTTUUN ympäristöön.

Ap:lla ei ole mitään syytä jättää menemättä matkalle!

Voisin sanoa, että enemmän ne lapset traumatisoituvat jotaka ovat äidissään kiinno 24/7 ainakin ensimmäiset 3 vuotta! Ajatelkaa mikä shokki on sitten noin pitkän ajan jälkeen laittaa lapset hoitoon! Koskaan eivät ole olleet ilman äitiä, ja yhtäkkiä joutuvatkin olemaan erossa.

Meillä menee näin: Lapsi on nyt 8kk ja ainoa ulkopuolinen hoitaja on oma äitini, johon lapsi on tutustunut alusta asti. Vierailimme pari kertaa viikossa äidilläni, äitini kävi meillä lapsta hoitamassa ja 6kk iässä jätin yöksi hoitoon. Loistavasti meni ja nyt kun menee hoitoon niin voi sitä hymyä kun tietää mitä kaikkea kivaa siellä on. Kun menen seuraavana päivänä lasta hakemaan, tyttö on edelleen hyväntuulinen ja hymyileväinen. Se niistä traumoista. Eri asia olisi jos lapsi annettaisiin liki tuntemattomalle hoitoon. Mitään ongelmia ei ole, jos hoitaja on luotettava ja tuttu!

Ei herranjestas noin pieniä voi jättää moneksi yöksi. Oletteko ikinä kuulleet sitä nykypsykologien ohjenuoraan, että lapsi kestää eroa äidistä (tai päähoitajasta) niin monta yötä kuin elinvuosia on? Eli kumpikaan noista lapsista ei ole vielä " valmis" äidin pikku matkaan.



Suuntaus on ihan kauhea: äiti matkustelee, lapset hoitaa joku muu, äidit säntäävät töihin ja vaikka perheeseen tulisi toinen vauva niin yhteiskunta hoitaa lapset - eihän äidin nyt pidä jaksaakaan hoitaa KAHTA lasta!



Vauvavuodet ovat NIIN äkkiä ohi. Kyllä sitä jaksaa paneutua heihin sen pienen ajan. Hieman pitkäjännitteisyyttä ja keskittymistä oman elämänne tärkeimpiin asioihin!

Sitäpaitsi kyse on kehityspsykologiasta, eikä kukaan itseään kunnioittava psykologi menisi moisia " yleisiä ohjenuoria" antamaan. Lapset kuten vanhemmatkin kun ovat yksilöitä.



t:psykologi (30v., joten saisin kai olla poissa äidin luota jo 30 yötä :-)