Voiko 8 kk:n ikäisen jättää 2,5 vuotiaan siskonsa kanssa

mutta 8 kk kieppeillä, tai vähän ennen tai vähän jälkeen, ja toisilla se on rajumpaa kuin toisilla.

kerran kun lapset on jo rippikouluikäsiä mentäs yli päivän kestävälle reissulle miehen kanssa, niin ei kai se voi horjuttaa lapsen emotionaalista kehitystä oikeesti?!?? Mä olen 24 tuntia vuorokaudessa muuten lasten käytettävissä vielä ainakin kaksi vuotta ennenku menen työelämään!!



ap

Tai parempi ajatus: Älä kysy ollenkaan, jos vastaukset ärsyttävät.

että muka odottaisitte 15 vuotta tämän reissun jälkeen.

Vierailija:

Mä olen 24 tuntia vuorokaudessa muuten lasten käytettävissä

ap

JOS mummo on hoitanut lapsia ennenkin ja paljon, eli on tuttu ja turvallinen heille.



Jotkut vievät lapsiaan hoitoon tuossa iässä yhdeksäksi tunniksi/päivä... Ja muutenkin vanhempi/vanhemmat voivat joutua paaaljon pidemmiksi ajoiksi sairaalaan, ja lapsista tulee ihan normaaleja.

Miksi teidän pitäisi lähteä juuri nyt? Onko kalenteri buukattu niin täyteen lasten rippikouluikään asti, että tiedätte jo nyt, ettette tule sitä ennen minnekään pääsemään?



Ja miksi reissun pitäisi olla juuri tuo 4 yötä? Eikö vaikka yksikin nukuttu yö tekisi ihmeitä?

että vauvan vanhemmat joutuu molemmat sairaalaan piiitkiksi ajoiksi? Ihme väite, johon en ole törmännyt missään muualla kuin täällä.

Okei, jos otetaan vauva mukaan, herääkin seuraava kysymys, miten 2, 5 vuotias kokee sen, ettei pääse mukaan mutta pikkuveli pääsee??!! Siitä seuraa katkeruutta ja mustasukkaisuutta tietty ja taas ikuiset traumat - eli otetaan mukaan kaikki, eikös niin teidän mielestä olekkin paras.



ap

Siksi nykyisin suositellaan päivittäisiä vierailuja ja muuta kontaktinpitoa, useinhan vanhemmat voivat vaikka yöpyä sairaalassa tai sen läheisyydessä olevassa vierashuoneessa ja olla siten lähellä lastaan.



Miksi aina vedotaan näihin sairaalassaoloihin? Ne eivät ole vapaa-valintaisia. Kaiken lisäksi niiden haitat ja ongelmat lapsen turvallisuudentunteelle tiedostetaan ja niitä yritetään kaikin tavoin lieventää.

hoitaan parisuhdetta ja vähän rentoutumaan ja tulee kohta entistä ehompina takaisin, onneksi tämä ihana mummo on täällä minusta huolehtimassa, nuohan tulevat jo kolmen päivän päästä takaisin.



Tuon ikäinen (luultavasti) kokee vain mykkää ahdistusta, missä on se ihminen joka on ollut tässä koko ajan, joka oli kuin osa minua mutta nyt se on höipynyt.



Pateettista, eikö totta.

TIEDÄN henk. koht muutaman ihmisen! Tosin näissä tapauksissa vain äiti joutui sairaalaan, mutta YLEENSÄ isä on päivät töissä (jotkut jopa enemmän, jos työmatkoja tmv. ) eli äiti on se " läheisempi" vanhempi.

Ja kaikilla isillä EI ole mahdollisuutta olla vapaalla sitä aikaa kun äiti on hoidossa, toisaalta joillakin onnellisilla on vahvat taustajoukot (mummua, kummia, setä, tätejä jne. ) joten lapsen hoito järjestyy kuin itsestään.



Toisaalta esim. yhdellä yh-äidillä ei ollu paljon vaihtoehtoja kun joutui osastolle syn. jälk. masennuksen seurauksena, lastensuojelu viranomaiset sijoittivat lapsen hoidon ajaksi, koska isä ei ollut lainkaan kuvioissa, eikä naisella ollut ketään " luotettavaa" sukulaista/tuttua jolle lapsi olisi hoitoon voitu laittaa/olisi sen hoitoon voinut ottaa.



Em. syistä olen sitä mieltä, että parempi vanhempien ottaa välillä omaa aikaa, kun " romahtaa täysin" . On vain järkevää tiedostaa omien voimien rajallisuus...! Ja en hyväksy sitä että parin viikon ikäinen vauva menee mummolan hoitoon v-lopuksi että vanhemmat pääsevät baariin, tai että pari kuukaustinen jätetään kuukaudeksi muiden hoiviin... Mutta hei, 2,5-vuotia ja 8kk pärjäävät ihan hyvin 4 päivää ilman vanhempia LUOTETTAVASSA ja tutussa hoidossa:)

Vauvat leimaantuvat yllättävän nopeasti uuteen hoitjaan.. heidän on pakko leimaantua, jotta tulisivat hoidetuksi ja selviävät erosta. Toki vauva sinut uudelleen hyväksyy, kun on taas irtirepäisty uudesta suhteesta. Vauvalla ei ole ajantajua , eikä vielä kykyä pitää äidin kuvaa muistissa.

Riippuu myös vauvan temperamentista, miten hän kestää eron. Lähtökohtaisesti ero on huono juttu ihan kaikenlaisen temperamentin vauvoille, toisille pahempi kuin toisille.

Onse kyllä hemmitin rankaa tänäpäivänä olla " vanhempi " siirtää hetkeksi oman navan tuijotus sivuun. Varsinaisen masennuksen syyt ovat kyllä muualla kun siinä , ettei pääse lomamatkalle siippansa kanssa.



Em. syistä olen sitä mieltä, että parempi vanhempien ottaa välillä omaa aikaa, kun " romahtaa täysin" . On vain järkevää tiedostaa omien voimien rajallisuus...!

nykyään tosiaan suositellaan että lapsi näkee vanhempaansa tämän hoidossa ollessa, mutta aina se ei valitettavasti ole mahdollista, vanhemman sairauden tai esim. välimatkan vuoksi. Tilanteesta riippuen jotkut näkevät lähes päivittäin, jotkut eivät välttämättä lainkaan koko hoidon aikana...Ja joidenkin potilaiden parantumisen akkalta on parempi, ettei lapsi " käy kylässä" usein, sillä lapsen näkeminen usein laukausee reaktioita, jotka saattavat lykätä lopullista toipumista.

lääkäri VOI kirjoittaa isälle sairasloman perhetilanteen vuoksi ja isä VOI jäädä vanhempianvappaalle ( vanhempain vapaan voi siirtää äidiltä isälle ) silloin kuin äiti on sairalomalla.



Isekin jouduin sairaalaan lapsen ollessa 6 -7kk.. ( fyysisitä syistä ) ja tosiaan tälläinen turva on olemassa, kun äiti on estynyt hoitamasta vauvaa.



Ja kaikilla isillä EI ole mahdollisuutta olla vapaalla sitä aikaa kun äiti on hoidossa, toisaalta joillakin onnellisilla on vahvat taustajoukot (mummua, kummia, setä, tätejä jne. ) joten lapsen hoito järjestyy kuin itsestään.

Käy vaikka tunnin päivittäin ulkoilemassa kun siippa hoitaa lapsia. Tai sitten pyhittää lasten päiväunet kahvin juonnille tai mistä nyt pitääkin. Jos laiminlyö jatkuvasti omat tarpeensa eikä pidä itsestä huolta, masentuu ja ties mitä, mutta siihen ei auta jokin kuuriluonteinen viikko kerran vuodessa huvielämää.

se teidän mielestänne kärsi traumoista jos jätetään mummin hoiviin ja vauva pääsee vanhempien mukaan?? Miten se teidän mielestänne on ihan ok, jotka olette vauvan hoitoonjättöä vastaan?



ap

totta, mutta valitettavsti EI ole. Vaikka laki tuon sallii, niin paljon ihmsiä (esim. ykstyiyrittäjiä) joilla ei ole tuota mahdollisuutta.

Jos vastaa yksin toiminnasta, niin niihin saappaisiin ei voi astua kukaan muu (koska kukaan muu ei tunne asioita). Ja työt pitää hoitaa, sillä monilla aloilla maine on se mikä ratkaisee, ja asikaalle voi tulla jopa valtavia taloudellisia tappiota, jos sovitut hommat eivät hoidu!



esimerkki, en keksinyt parempaa, sori;)

Mieti esim. itsesi kohdalle, rakennutat taloa, olet hyvissä ajoin varannut työmiehet paikalle ja asiat ovat järjestyksessä. Yht´äkkkiä tavaran toimittaja jää hoitamaan lasta kotiinsa--->tavaran toimitus viivästyy, koska kukaan ei osaa astua kylmiltään hänen saappaisiinsa.

--->rakennusmiehet vaiheessa 1. eivät voi muuta kun pyöritellä peukaloita --->rakennusvaihe 2. viivästyy sen vuoksi, jne. jne.

Sinun pitää kuitenkin maksaa palkka työmiehille, sillä he ovat kieltäytyneet muista töistä kun sopimus kanssasi on kirjoitettu, ja myöhempien vaiheen työmiehille myös, koska heillä sama juttu, jne!

No, talosi valmistuminen viivästyy esim. puolella vuodella---> joudut asumaan vuokralla 6kk ylimääräistä=rahaa palaa...



Tälläisessä tapauksessa tavaran toimittajan kynnyt jäädä " lain mukaan hoitamaan lastaan" ei ole niin yksinkertaista, kun jos mies toimii esim. kunnalla nurmikonleikkaajana, mihin hommaan löytyy muita ammattilaisia oman kunnan sisältä jotka voivat hoitaa hommat ylitöinä, tai pystyvät kouluttamaan sijaisen ammatin saloihin parissa päivässä.