Energiasyöpöt hölösuut
Mikseivät ns. raskaat, energiasyöpöt, superpuheliaat ihmiset yleensä tunnu tietävän itse että ovat oikeasti kuluttavaa seuraa?
Eräs ystäväni on sellainen että en jaksa hänen seuraansa kuin muutaman kuukauden välein. Ja enintään n. pari tuntia kerrallaan. Hän puhuu paljon (liikaa) itsestään ja omista asioistaan, saattaa muodon vuoksi kysyä minun kuulumisia alkuun. Tapaamisten jälkeen olen aivan väsynyt.
Hän pyytää välillä johonkin reissuunkin kaveriksi, mutta on pakko kieltäytyä kun en todellakaan kestäisi hänen seurassa yhtäjaksoisesti montaa tuntia.
Itse hän tuntuu vain olevan ylpeä suulaudestaan suorapuheisuudestaan ja "rempseydestään". Mielipide hänellä tuntuu olevan ihan kaikkeen eikä säästele kailottaa niitä. Tapaamisten jälkeen hän kiittelee että olipa taas ihana piristys päästä parantamaan maailmaa... Eikö tällainen ihminen todella itse huomaa miten raskasta ja yksipuolista seuraa on?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mä välttelen paria tuttua mummoa, koska ne pölöttää taukoamatta omista asioistaan ja tuntuu, että on takki ihan tyhjä kohtaamisen jälkeen. Joillakin ihmisillä on vain sellainen tapa ja ovat täysin sokeita sille, että merkityksellinen kohtaaminen edellyttää myös toisen kuuntelemista.
Mutta siinähän yritetään juuru täyttää sitä tyhjää tilaa ja kylmäkiskoisuutta, jota toinen tuo ympärilleen. Toinen ei anna itsestään mitään, niin jonkun on pakko. Hiljaisuus on painostavaa.
Hiljaisuus painostavaa? Sinulla on ongelmia. Pakenet puheeseen.
Olen eri, mutta yleensä, kun seurassa ollaan, niin tavataan puhella. Aika outoa olisi hakeutua toisen seuraan olemaan hiljaa?!? Silloin ollaan mieluiten yksin.
Yksinäisillä ihmisillä on tapana oksentaa koko elämänsä patoutuneet murheet ja mietinnät niskaan silloin harvoin, kun pääsevät puhumaan jonkun kanssa. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mä välttelen paria tuttua mummoa, koska ne pölöttää taukoamatta omista asioistaan ja tuntuu, että on takki ihan tyhjä kohtaamisen jälkeen. Joillakin ihmisillä on vain sellainen tapa ja ovat täysin sokeita sille, että merkityksellinen kohtaaminen edellyttää myös toisen kuuntelemista.
He ovat jo pikkutyttönä opetettu viihdyttämään muita. Siksi he puhuvat vaikka itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mä välttelen paria tuttua mummoa, koska ne pölöttää taukoamatta omista asioistaan ja tuntuu, että on takki ihan tyhjä kohtaamisen jälkeen. Joillakin ihmisillä on vain sellainen tapa ja ovat täysin sokeita sille, että merkityksellinen kohtaaminen edellyttää myös toisen kuuntelemista.
He ovat jo pikkutyttönä opetettu viihdyttämään muita. Siksi he puhuvat vaikka itsestään.
Mä olen luonteeltani puhelias ja utelias.
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa esim. kaikki huutavat toistensa päälle. Se on normaalia. Ei ole mitään puheenvuoroja.
Olemme Suomessa ja suomalaisia. Meillä on tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa esim. kaikki huutavat toistensa päälle. Se on normaalia. Ei ole mitään puheenvuoroja.
Olemme Suomessa ja suomalaisia. Meillä on tavat.
Minä olen epätyypillinen suomalainen. Olen Karjalasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa esim. kaikki huutavat toistensa päälle. Se on normaalia. Ei ole mitään puheenvuoroja.
Olemme Suomessa ja suomalaisia. Meillä on tavat.
Joillakin on voimakkaampi temperamentti.
Töissä näitä on kyllä liikaa. Siis puhuvat aivan kokoajan.
Ymmärrän. Trumppi on kauhea toisten päälle puhuja.
Hiljaiset ne vasta energiasyöppöjä onkin. Kaikki pitää kiskoa irti, etkä saa kuitenkaan haluamaasi infoa. Parasta jättää tollaset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran, kun joku saa sun seurassa puheripulin, niin mieti sitä, että sussa on jotain vikaa. Olet kylmä, etkä kunnioita muiden rajoja.
Minä olen älyttömän herkkä ihminen ja alan tasapainon vuoksi käyttäytymään noin.
Mitä ihmettä?? 😄 Se hiljainenko ei kunnioita rajoja? Jos olisit oikeasti "älyttömän herkkä", vaistoaisit kyllä, että sille toiselle on olla ok hiljaa seurassa ja hän on ihan tasapainossa asian kanssa. Sulla on se ongelma, kun et kestä toisen hiljaisuutta ja näet siinä jotain mörköjä.
Tämmöiset ihmiset ovat myös itserakkaita. Pääasia on, että he saavat äänensä kuuluville. Ihan sama heille, jaksaako kukaan kuunnella tai kiinnostaako ketään.
Kälän kälän kälän kälän. Ei jaksa kuunnella.
Hiljaisuus on jotenkin vihamielistä?
Ja jos tällainen ihminen ei ole huomion keskipiste, eli ei ole itse se, joka kertoo omaa juttuaan, tai ei puhuta hänen aloittamaansa aihetta, niin vetäytyy tilanteesta. Alkaa selata puhelinta, poistuu paikalta, tuijottelee ajatuksissaan tyhjyyteen. En tiedä mikä heidän ongelmansa on, että eivät voi osallistua muiden keskusteluun tai vaan seurata sivusta, jos aihe ei ole itselle tuttu? Huonoa käytöstä mun mielestä.
Jätä näkemättä, jos hän ei osaa muuta tehdä kuin pölpöttää niin, että väsyt?
Itse näen yhtä kaveria mieluiten sellaisten tekemisten äärellä, joissa puhutaan mahdollisimman vähän. Tykkään hänestä ja hän on hyvää seuraa menoihin, mutta tuon puheosuuden pidän mieluiten aika minimissä.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos tällainen ihminen ei ole huomion keskipiste, eli ei ole itse se, joka kertoo omaa juttuaan, tai ei puhuta hänen aloittamaansa aihetta, niin vetäytyy tilanteesta. Alkaa selata puhelinta, poistuu paikalta, tuijottelee ajatuksissaan tyhjyyteen. En tiedä mikä heidän ongelmansa on, että eivät voi osallistua muiden keskusteluun tai vaan seurata sivusta, jos aihe ei ole itselle tuttu? Huonoa käytöstä mun mielestä.
Tuo on hassua jos muiden jutut ei kiinnosta, koska näillä yksipuolisesti selostajilla ja sillä muita uuvuttavilla ne omat jutut on lähes poikkeuksetta aika tylsiä ja itseään toistavia.
Ehkä eivät vain tajua, että heidän jutut on tylsiä?
Ranskassa esim. kaikki huutavat toistensa päälle. Se on normaalia. Ei ole mitään puheenvuoroja.