Oletko ollut "kaveri" sellaisen kanssa, josta et pitänyt?

Useinkin, koska ihmiset joista minä pitäisin eivät pidä minusta

No jos rään kaivaminen nenästä ja avoimesti sen syöminen ja herkuttelu on sellaista ja hiljaisten pierujen päästely lego-hetkien tuokseessa, niin joo.

Enimmäkseen kyllä oli hauskaa rakennella legoja, se pierun käry oli jotain ihan aitoa paskaa.

Rään syönti oli ihan sairasta touhua.

Joo. Tämä oli parikymppisenä. Oli hirveä läheisriippa, halusi nähdä joka päivä ja väänsi itkua, uhkaili, kiristi ja lahjoi, jos en halunnut nähdä. Oli kuin olisi ollut omistuishaluisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Kun huomasi että aloin himmailla itseäni pois kuvioista niin uhriutui, kun kukaan ei jaksa häntä ja kauheat traumat kun kaikki hylkää. Tosi jännä. 

Olin, koska henkilö kuului samaan kaveripiiriin. En ole enää, koska en halua.

No joo, onhan sitä kaveriporukoissa joskus joku, joka ei niin napostele. Ei se haittaa. Toimeen voi tulla kuitenkin.

Yläasteella 3v kun en osannut vielä silloin vastustaa dominoivia, ripustautuvia mulqvisteja. Tosin pistin lopulta välit poikki, lähdin itse lukioon ja tämä päällepäsmäri lähihoitajaksi lukemaan. Tästä välien poikkaisemisesta seurasi tekstarilla uskomattoman lapsellinen haukkumisspämmäysvyöry ja olin kyllä niin helpottunut että pääsin siitä ääliöstä eroon :D 

Olen ollut vielä aikuisiälläkin, kun en ole kehdannut sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tämä oli parikymppisenä. Oli hirveä läheisriippa, halusi nähdä joka päivä ja väänsi itkua, uhkaili, kiristi ja lahjoi, jos en halunnut nähdä. Oli kuin olisi ollut omistuishaluisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Kun huomasi että aloin himmailla itseäni pois kuvioista niin uhriutui, kun kukaan ei jaksa häntä ja kauheat traumat kun kaikki hylkää. Tosi jännä. 

Minulla oli samanlainen ystävä. Lapsena.

Oikeastaan joo. Yläasteella ja lukiossa samalla luokka-asteella oli tyttö, jonka kanssa pyörimme samassa isommassa kaveriporukassa ja siten olimme tekemisissä aika paljon, mutta jotenkin henkilökemiamme eivät vain osuneet ihan yksiin. Ilman niitä yhteisiä kavereita tuskin olisimme hakeutuneet toistemme seuraan. En edes osaa tarkkaan sanoa, mikä siinä lopulta oli. Hän oli toisaalta "ihan kiva", mutta saattoi yllättävän pienestä äityä turhan sarkastiseksi tai suorastaan veemäiseksi. Hänellä oli kaveriporukassa ne omat parhaat kaverit ja mulla omani, joten aina emme tokikaan olleet yksissä. Mitään isoja riitojakaan ei onneksi päässyt kehkeytymään välillemme.

Ala- ja yläasteella olen esittänyt. Nykyään olen päättänyt, että en enää sellaiseen lähde.

Joo, joku persoonahäiriöinen oli "kaverini" kouluaikoina. Puhui kaikista paskaa, luki päiväkirjat ja juorusi kaiken. Todella inhottava ihminen. Onhan niitä muitakin mielenkiintoisia hahmoja tullut tavattua. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella 3v kun en osannut vielä silloin vastustaa dominoivia, ripustautuvia mulqvisteja. Tosin pistin lopulta välit poikki, lähdin itse lukioon ja tämä päällepäsmäri lähihoitajaksi lukemaan. Tästä välien poikkaisemisesta seurasi tekstarilla uskomattoman lapsellinen haukkumisspämmäysvyöry ja olin kyllä niin helpottunut että pääsin siitä ääliöstä eroon :D 

Näistä päsmäreistä tulee isona työpaikkojen räväköitä, draamailevia Pirjokki-Liisukoita. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella 3v kun en osannut vielä silloin vastustaa dominoivia, ripustautuvia mulqvisteja. Tosin pistin lopulta välit poikki, lähdin itse lukioon ja tämä päällepäsmäri lähihoitajaksi lukemaan. Tästä välien poikkaisemisesta seurasi tekstarilla uskomattoman lapsellinen haukkumisspämmäysvyöry ja olin kyllä niin helpottunut että pääsin siitä ääliöstä eroon :D 

No eipä ole ihme, että lähäriksi lähti- taitaa olla persoonallisuushäiriöitsen lempialanvalinta tuo lähihoitaja tai muu soteammatti.

Kun kysyin rään syönnistä et miks syöt sitä möllöä?

Niin se vastas et kun ei saa pyyhkiä huonekaluihin, seinään tai mattoon, niin pitää syödä.

Ei kyl koskaan kysyny et maistuisko mulle, mut oksetti katsoa ja yleensä keskityin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella 3v kun en osannut vielä silloin vastustaa dominoivia, ripustautuvia mulqvisteja. Tosin pistin lopulta välit poikki, lähdin itse lukioon ja tämä päällepäsmäri lähihoitajaksi lukemaan. Tästä välien poikkaisemisesta seurasi tekstarilla uskomattoman lapsellinen haukkumisspämmäysvyöry ja olin kyllä niin helpottunut että pääsin siitä ääliöstä eroon :D 

Toivottavasti et kuitenkaan vähättele lähihoitajan ammattia. T. Ylioppilas-lähihoitaja 

Joo. Lapsena ja nuorena, nuorena aikuisena. Ehkä joku raja oli, mutta siitä pääsi pari väärää läpi tai vääriä ihmisiä. Muiden luurankoja kaapissa ei vielä silloin tiennyt olevan.

Koko lapsuus perustuu valheeseen. Reilu peli ja kaikki pelaa, vaikka toinen kohtelisi kuinka paskamaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella 3v kun en osannut vielä silloin vastustaa dominoivia, ripustautuvia mulqvisteja. Tosin pistin lopulta välit poikki, lähdin itse lukioon ja tämä päällepäsmäri lähihoitajaksi lukemaan. Tästä välien poikkaisemisesta seurasi tekstarilla uskomattoman lapsellinen haukkumisspämmäysvyöry ja olin kyllä niin helpottunut että pääsin siitä ääliöstä eroon :D 

 

 

Toivottavasti et kuitenkaan vähättele lähihoitajan ammattia. T. Ylioppilas-lähihoitaja 

Älä projisoi 🤬🤬🤬🤬🤬🤬🤬

Joo, henkilö joka äärimmäisen negatiivinen. Aina jakaa watsappiin tapan itseni, kaikille parempi ettei mua ole, juon itseni hengiltä yms valittaa suhdeongelmia vaikka itse se ongelma ja ihmettelee kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä. yhyy miks kukaan ei tykkää musta. Tosi raskas ihminen ja kuitenkin yli 30.v. Kaikki aina huonoa hänen elämässä ja ei ikinä hyvää sanottavaa.

Yläasteella eräs typerys ei millään ymmärtänyt, etteivät hänen lapselliset juttunsa eivät kiinnostaneet minua.