Olen ihan poikki ja pelkään uupuvani - miten saada lepoa?

Kohta on kesäloma niin helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. Ota vesilasi ja laita sormi sinne, jääkö jälki? 

Sama vanhemmuudessa, kenenkään ei tarvitse olla täydellinen vanhempi, kyllin hyvä riittää. 

Kuulostaa todella ikävältä ja raskaalta. 

Mitä jos jollekin tyypille juttelisit töissä asiasta ja kertoisit kuten sanot otsikossa, eli "Olen ihan poikki ja pelkään uupuvan".

Jos ei tuota mitään ratkaisuja siellä, kannattaa harkita vakavasti yhteydenottoa työterveyteen ennenkuin oikeasti uuvut täysin ja sitten menee kauemmin aikaa kuin kuukausi parantua. 

Onko sulla mitään mahdollisuuksia hakea muualta töitä? Tai mitään mahdollisuuksia saada vähän helpotusta töihin? Vaikka sitten ei enää saisi samanlaista palkkaa kuin nyt, mutta ihan vaan terveyden kannalta pidemmän päälle ajatellen. Loppupeleissä raha ei korvaa terveyttä. 

Jos et ihan jossain pikkufirmassa ole töissä työpaikalla pitäisi olla ohjeistus miten toimitaan, kun kokee ettei jaksa työssään. 

Tätä se elämä nyt sitten on. 

Vierailija kirjoitti:

Kohta on kesäloma niin helpottaa. 

Ja kohta se lapsi on jo koulussa ja sitten vasta se vanhemmuus alkaa. 

Olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja ensimmäiseksi isot tsempit ja halaukset. itse ainakin koen raskaimmaksi sen, että on vastuussa niin valtavan monesta asiasta ja elämä typistyy suorittamiseksi. Hyvästä suorituksesta ei saa kiitosta mutta huonosta saa haukkuja tai ainakin tyytymättömyyttä, joko töistä, lapsilta, puolisolta tai muista luottamus- ja vastuutehtävistä. Silloin korostuu tarve olla itsensä puolella ja pistää omaa hyvinvointia etusijalle. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Itse olen nyt puhunut töissä uupumisriskistä ja ollut jonkin aikaa osa-aikasairaslomalla kun oli vielä henkilökohtaisen elämän puolella kriisitilanne. Teen työsuunnitelmaa tulevalle kaudelle ja aion selvästi keventää työkuormaani tavalla tai toisella, koska työmääräni on älytön eikä kaikki tehtävät suinkaan ole pakollisia tai välttämättömiä. Lisäksi olen opetellut huomaamaan, kun olen totaalisen ylikierroksilla, ja jarruttamaan silloin väkisin. Sairaslomapäivä, hengitysharjoitukset, päiväunet tai vaikka metsäkävely keskelle kiireistä työpäivää. Kun luin sitä miten kuvaat työpaikkaasi, jäin kyllä miettimään, haluatko varmasti jatkaa siellä työskentelyä jos elämäntilannettasi ei ymmärretä yhtään eikä jaksamisongelmia oteta vakavasti. Nykyinen työelämä tarvitsee empatiaa ja huokoisuutta. Saisiko sitä työtä vaihtamalla vai olisiko mahdollista vain asettaa omat rajat tiukemmin, priorisoida tärkeimpiin työtehtäviin ja karsia epäolennaista/kuormittavinta sisältöä ja siten jaksaa paremmin? Lasten sairasteluhan on sellaista mitä vain ei voi estää eikä ennustaa, mutta voisitko tai voisiko työnantaja kustantaa sairaan lapsen hoitajan kotiin? Meillä tämä on auttanut paljon puolikuntoisina päivinä (jos itse olen ollut terve). Muistathan myös liikunnan ja ystävät. Tai menisitkö vaikka välillä hotelliin yöksi ja olisit vain, ilman kodin vaatimuksia? Meillä on toiminut työn kanssa myös aika hyvin sellainen malli, jossa molemmilla on oikeus tehdä yksi tosi pitkä työpäivä viikossa. Tuona päivänä saa rauhassa tehtyä rästihommia pois ilman että sydän hakkaa koko ajan. Voimia! 

Vierailija kirjoitti:

Omahoito-ohjelma

Pysähdy, huomaa ja hyväksy.

Rauhoita kehoa.

Huolehdi palautumisesta.

Opi ajanhallintaa.

Huolehdi unestasi.

Ateriarytmi kuntoon.

Tuo liikunta osaksi arkea.

Lähde mielenterveystaloon

= "suorita tämän listan tehtävät välittömästi ja muista, että kaikki on omaa syytäsi"

27 jatkaa. Vaihdan tosi mielelläni lisääkin ajatuksia koska aloituksesi olisi voinut olla melkein suoraan omalta näppikseltäni!

Etkö ole ap enää palaamassa ketjuun?

Jos olet sairaana, niin kyllä silloin pitää sairastaa. Mutta sinähän olet henkisesti sairas (sanon tämän arvostavasti ja kunnioituksella), mistä muutkin ongelmasi oikeasti kumpuavat. Sehän ei sinun ongelmasi ole, jos työpaikka uppoaa meren pohjaan ollessasi sairaslomalla. Se on työnantajan ongelma.

No minä ainakin huomenna olen kotona. Ei "sota" yhtä naista kaipaa. Minulle työ on vain välttämätön paha josta saa rahaa. 

Sanon suoraan: osta apua. Vaikka sitten sairaan lapsen hoitoon. Voi tuntua kalliilta mutta ymmärrätkö, miten kalliiksi tulee jos joudut uupumuksen takia pois työelämästä?

Tiedän ainakin mitä älä tee, nimittäin syytä omista työsotkuista muita. Työparillani on tapana uhkailla vakavilla seuraamuksilla tilanteesta, jonka hän on itse kokeneena alan ammattilaisena aiheuttanut. Ja syyttää siitä vasta hetken aivan uutena alalle tullutta työparia, jolla ei ole tuon sotkun kanssa mitään tekemistä. Että sellainen "ammattilainen", joka ei pysty ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään vaikka iän puolesta lähestyy jo eläkettä. Huh.

Palkansaajien osa tässä maassa on raataa ja maksaa veroja. Yritysten omistajat ja muut pääomatuloilla elelevät vaan hyödyntävät kokoomuksen heille suomia verovälttelyetuja ja napisevat ay-liikkeen jälkeenjääneisyydestä.

Joka tapauksessahan elämäsi olisi töitä ja kotia joten ots nyt vain rauhallisesti ja selviydy elämästäsi.

Ilta-apua voit pyytää ystäviltäsi tai perheeltäsi.

Sairaslomaa saa jos uupuu, joskus uupuu eikä omatkaan toimet siihen auta mitenkään.

Raskaita vuosia on paljon suurella osalla.

Työnantajan tehtävä on ymmärtää sitä sairastelua. Monet vain valittavat että on rankkaa töissä koska on paljon asenneongelmaisiakin omemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Kyllä, aikuisuuteen kuuluu vastuut ja olen asioista pitänytkin huolta. Mutta ei sitä jaksa, että jatkuvasti pitää yhtä aikaa tehdä kahta asiaa (hoitaa pientä lasta ja tehdä töitä) yhtä aikaa. Jos tämä olisi se normi, ei päiväkoteja olisi. Ja ketäpä ei väsyttäisi, jos pitäisi pahimmillaan sairastaa itse, hoitaa sairasta lasta ja tehdä vielä työtkin siihen päälle?

Ap

Mitä tapahtuu, jos yksinkertaisesti et vaan tee töitä, kun hoidat lasta? Sinulla on työntekijänä oikeus olla kotona hoitamassa sairasta lasta ilman työvelvollisuuksia. 

Oletko puhunut työkuormasta esihenkilölle?

Oletko ollut yhteyksissä työterveyteen?

Vierailija kirjoitti:

Olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja ensimmäiseksi isot tsempit ja halaukset. itse ainakin koen raskaimmaksi sen, että on vastuussa niin valtavan monesta asiasta ja elämä typistyy suorittamiseksi. Hyvästä suorituksesta ei saa kiitosta mutta huonosta saa haukkuja tai ainakin tyytymättömyyttä, joko töistä, lapsilta, puolisolta tai muista luottamus- ja vastuutehtävistä. Silloin korostuu tarve olla itsensä puolella ja pistää omaa hyvinvointia etusijalle. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Itse olen nyt puhunut töissä uupumisriskistä ja ollut jonkin aikaa osa-aikasairaslomalla kun oli vielä henkilökohtaisen elämän puolella kriisitilanne. Teen työsuunnitelmaa tulevalle kaudelle ja aion selvästi keventää työkuormaani tavalla tai toisella, koska työmääräni on älytön eikä kaikki tehtävät suinkaan ole pakollisia tai välttämättömiä. Lisäksi olen opetellut huomaamaan, kun olen totaalisen ylikierroksilla, ja jarruttamaan silloin väkisin.

Hei, meillä on myös käytössä tämä yksi tosi pitkä päivä viikossa (tarvittaessa). Auttaa ihan tosi paljon! Itse ainakin olen todella tehokas silloin ja saan todella paljon tehtyä. Ja se antaa joustoa muihin päiviin, sekä tuntien kannalta että tehtyjen työkokonaisuuksien osalta.

Missä lasten isä luuraa, oletko leski

Downshiftaa ja vaihda johonkin helpompiin hommiin, missä sairausloma on sairausloma.