Kertokaa lapsen mutismista

Ja heittäkää vaikka kivellä, mutta alkoi kuukausi sen tuhkarokko etc rokotuksen jälkeen, jonka sai 2,5 vuotiaana. Kotona todella reipas ja samoin pienempien sisarustensa kanssa, koulussa ei sano sanaakaan. Muuten menestyy siellä hyvin, yli 8 keskiarvo. Liikkuu mielellään yksin, mutta aina ei puhe onnistu, ei esim aina pysty sanomaan kiskalla että tarttee bussikorttiin aikaa, toisinaan onnistuu toisinaan ei. Koulussa parikertaa kiusattu ahdistamalla nurkkaan ja vaadittu puhumaan, meni aivan paniikkiin, nyt saa olla rauhassa. Ennuste on epävarma, miten tulee käymään, isoisäni oli samanlainen, mutta kohosi pankkimaailmassa erittäin korkealle, ilmeisesti lähinnä murahtelemalla keskusteluissa. En tiedä kärsinkö tästä tilanteesta enemmän kuin lapseni. Terapiassa oli, mitään ei auttanut, terapeutin kanssa ystävystyi 3 kerran aikana, ja terapeutti sanoi että pulputtaa silmät ja korvat täyteen että reipas, mutta arka lapsi ei sen ihmeenpää. Mutta ei se ainakaan minua auttanut, kun välillä ahdistaa miten tulevaisuus menee.

Vai oliko pappakin rokotuksen jälkeen lakannut puhumasta.



En ole tiennyt että tuommoinenkin sairaus on olemassa.

Meillä asiasta oli jo viitteitä päiväkodissa 3 vuotiaana. kotona ei hoksattu mitään ongelmaa ennen sitä.



Kuinka teille tämä diagnoosi selvisi? Minua kyllä tosiaan ahdistaa että kyseessä meillä saattaisi olla tämä mutismi. Voiko tästä parantua ja miksi ihmeessä lapsi " sairastaa " tätä. Sillä onko tämä ylipäänsä sairaus vai kun lapsi on muuten keskimääräistä parempi koulussa eikä kotona moisesta mutismista edes tietäisi jos koulussa ei olisi tätä puhumisen vaikeutta.



Ja kun koululla ei ole mitään keinoa aikaa tai resursseja ottaa huomioon tällaista oppilasta niin ahdistaa äitinä vielä enemmän. Onko teillä jotenkin huomioitu asia opetuksessa?



T. ap

lisää tietoa? Onko keskustelupalstoja, kirjallisuutta?



T. ap

Vierailija:

Ja heittäkää vaikka kivellä, mutta alkoi kuukausi sen tuhkarokko etc rokotuksen jälkeen, jonka sai 2,5 vuotiaana. Kotona todella reipas ja samoin pienempien sisarustensa kanssa, koulussa ei sano sanaakaan. Muuten menestyy siellä hyvin, yli 8 keskiarvo. Liikkuu mielellään yksin, mutta aina ei puhe onnistu, ei esim aina pysty sanomaan kiskalla että tarttee bussikorttiin aikaa, toisinaan onnistuu toisinaan ei. Koulussa parikertaa kiusattu ahdistamalla nurkkaan ja vaadittu puhumaan, meni aivan paniikkiin, nyt saa olla rauhassa. Ennuste on epävarma, miten tulee käymään, isoisäni oli samanlainen, mutta kohosi pankkimaailmassa erittäin korkealle, ilmeisesti lähinnä murahtelemalla keskusteluissa. En tiedä kärsinkö tästä tilanteesta enemmän kuin lapseni. Terapiassa oli, mitään ei auttanut, terapeutin kanssa ystävystyi 3 kerran aikana, ja terapeutti sanoi että pulputtaa silmät ja korvat täyteen että reipas, mutta arka lapsi ei sen ihmeenpää. Mutta ei se ainakaan minua auttanut, kun välillä ahdistaa miten tulevaisuus menee.

tuhkarokkoa vastaan joten eiköhän tämä ole teidän kohdalla perinnöllistä!

käsittääkseni suhteellisen yleinen kehitysvammaisilla, mutta esiintyy myös aivan terveillä ihmisillä. Olisiko neurologista perää, en tiedä.



Sen verran kokemusta, että lasta ei saisi painostaa puhetilanteeseen

Googlettakaa selective mutism, löytyy englanniksi vaikka kuinka paljon. Itse luin vuosi sitten Time lehdestä tästä, ja olen keskustellut koulussa luokanvalvojan kanssa asiasta. Toisaalta tämän rokotuksen säilöntäaine on tiomersaali, eli elohopea peräinen, ja pienikin mittavirhe voi aiheuttaa vaikka mitä vammoja, eli lukekaa googlelta. Lapsi oli seurakunnan kerhossa varsinainen ilopilleri, oppi kävelemään alle 8 kk ikäisenä, ja puhui kolmensanan lauseita 1v3kk, ohjaajan kanssa mietittiin usein mikä pienellä on hätänä kun hiljeni ihmeesti siellä kerhossa. Meillä on useampia lapsia, ja tämä on ihan erilainen kuin muut. Itselläni on ihan tarpeeksi itsesyytöksiä siitä että annoin aikoinaan rokottaa lapselle vielä tehosteen 6 vuotiaana, vaikka kuinka tappeli vastaan, ja 3 oli kiinni pitämässä, katsoin vain kauhulla kun terveydenhoitajaa lappasi sisään. Ei ole ikinä ennen eikä jälkeen niin käyttäytynyt rokotettaessa, ja mitään ei silloin puhunut kenellekkään useampaan päivään.

selostus tästä, terv,2.

Koulussa luokkatilantessa en tainnut koskaan vapaehtoisesti puhua, mutta kaverien kanssa ja kotona ihan normaalisti. Harrastuksissa olin usein myös " mykkä" , jos ketään tuttua ei ollut paikalla. Lukiossa en viitannut koskaan ja onnistuin jotenkin välttämään kaikki tilanteet, joissa olisi pitänyt luokan edessä esiintyä (puheet, esitelmät). Vasta yliopistossa onnistuin jossain määrin pääsemään eroon tästä " mykkyydestä" , kun oli vaikkapa tutkimusaihe, josta olin todella kiinnostunut ja vain pieni ryhmä kuuntelemassa, pystyinkin yllättäen pitämään esim. seminaariesityksiä. Edelleenkin kyllä kartan jossain määrin tällaisia esiintymistilanteita, mutta ongelma ei käytännössä haittaa elämääni juuri ollenkaan.