Suosittele vähän " karvastavaa" lapsiperheen koiraa!

pitää nyppiä, mutta ei kaiketi karvaa niin kamalasti.



Espanjan vesikoira, kihara karva jota pitää kyllä huoltaa, mutta ei sekään ihan tolkuttomastri karvaa. Kiva luonne ja voit saad agitykinkin tästä.

Ei lähde karvaa yhtään ja sopii lapsiperheeseen loistavasti :)

menee iloisena toivottamaan vieraat vastaan, mutta kamalan mekkalan pitää. Ehkä se on meidän omistajien vika, kun ei olla osattu kouluttaa tätä pois.

varsinkaan nypittävistä karkeakarvaisista.



Ehdotan jotain terrieriä, snautsereita tai villakoiraa...



Esim. borderterrierit ovat suosittuja agilityssä

on vaivaton, ei karvaa, ei vaadi lenkkejä. Senkun istuu ja näyttää hyvältä. Eikä kukaan syyllistä, jos ostatte olohuoneen mattoon sopivan värisen.

Kuultaa läpi, että viimeistään puolentoista vuoden päästä huomaat että jaa-a ei tää ollutkaan mun ja mun perheen juttu, laitetaas koira kiertoon...



- Ota joskus myöhemmin, kun olet asiaan tarpeeksi perehtynyt.

Ei lähe karvoja ja on ns allergiakoira.

Enpä just muista mikä oikea rotu, mut googlettamalla löytyy otsikon nimellä. Rodulle ominaista pikkasen hidas sytytys ja on ehkä pikkasen mamero ennemminkin kuin päällepäsmäri. Tää käy kans parturissa, kun karvat ei muuten tipu!

Sun kriteerit kertovat, että koira tulisi joksikin muuksi kuin koiraksi taloon.



Kaikki koirat vaativat tosi paljon aikaa ja vaivaa ja huolenpitoa. Mieti nyt tosissasi ja ota vaikka jonkun kaverin koira hoitoon, ja mieti sen jälkeen kykenetkö siihen. Nimittäin hylättyjä ja jätettyjä koiria on vaikka kuinka paljon Suomessa ja muualla. Koiraa ei pidä ottaa kevyin perustein ja sitten luopua, kun sattuikin " allergia" . (Sorry viimeinen kommetti ei ole tarkoitettu todellisille allergikoille, mutta satun vaan tietämään muitakin tapauksia.)

eiköhän tiedä, että koira vaatii aika paljon... Luetun ymmärtämistä!!!

Mitä pahaa siinä on, että haluaa koiran olevan itselleen sopivin??? Eiköhän se ole kaikille paras vaihtoehto, niin ei mene hermo esim. just niihin karvoihin??

eidän tiibetinterrieristä ei lähde yhtään karvaa huonekaluihin. Vanha villa kammataan pois tai parturoidaan koko koira. Ja tiibetinterrieri ei ole terrieri ollenkaan vaan pikemminkin paimen-/seurakoira.

Olikohan ne mopsit omia vai lapsuudenkodin mopseja?

niin miks vaivaudut vastaamaan?? Mikä erityisen tyhmä kysymys sun mielestä??

voi todeta paljonko koiria on ns. kierrossa. Voi vaan arvella paljonko niitä lopetetaan perusteettomasti kun ei enää jakseta.



Kolme pientä lasta, eikä innokas siivoja, ja huolissaan karvoista eikä koiran muista ominaisuuksista. Helppo koulutettava viittaus tarkoittaa juuri sitä, että " en tiedä koirista mitään" .



Onko ap miettinyt, kuka vie koiran yöllä ulos jos sillä on vatsa ripulilla ja kuka siivoaa mahdolliset jätökset ja kuinka pinna kestää jos koira pureskelee tuolin jalat. Miten opetat lapset ja koiran tulemaan keskenään toimeen, miten hoidat koiran lenkitykset joka päivä satoi tai paistoi jne.



Kyllä se on nyt hyvä sanoa kirjoituspöydän äärestä, että kyllä minä hoidan, mutta kun tulee se aktuaalinen tilanne, niin riittääkö paukut.

Kaikista koirista irtoaa karvaa puhumattakaan kaikesta roskasta mitä tuovat ulkoa sisälle! Ei auta, vaikka joka kerta käpälät pyyhittäisiin ennen sisälle tuloa.



Muutenkaan vaatimusten perusteella koira ei kuulosta ollenkaan fiksulta ajatukselta tuohon elämäntilanteeseen. Minä jos olisin kasvattaja harkitsisin hyvin vakavasti antaisinko koiraa teille. Tuskin antaisin.

Tunnen myös kasvattajia, jotka sanoisivat, että jos nyt harkitsisit toisen kerran (ja sinulle en näitä pentuja myy).



Ei millään pahalla, mutta ota nyt vaikka kaverin koira hoitoon pariksi viikoksi ja katso kuinka pärjäät. Rekun hyvinvointi ennenkaikkea huolettaa.

SNautserit ja terrierit ovat monesti todella " jästipäisiä" yksilöitä, joiden kanssa saa vääntää asiasta kuin asiasta ja vaativat kunnollisen koulutuksen!

Keskikokoista sellaista. Jästipäisempiä kavereita saa hakea. Nyt kun niistä on valitettavasti aika jättänyt, meillä on rottweileri. Yllätytys, yllätys rottweileri on helpompi tapaus :-)

(No saattaa tietty omat taidotkin olla hioutuneet vuosien saatossa, joten vaikea tarkkaan sanoa, mutta en suosittele ekaksi koiraksi tai mopsin kanssa touhuamaan tottuneelle, sillä vaatii eri momentin. Tottakai on yksilöeroja, mutta yleisesti ja oman kokemuksen mukaan snautsereilla ei ole miellyttämishalua samassa määrin kuin esim. saksanpaimenkoirilla ja siten vaatii hieman enemmän herkkyyttä omistajalta tajuta, kuinka toisen saa tottelemaan)

Pitkä- tai karkeakarvaisesta ei paljon karvaa lähde. Lenkin jälkeen koira on helppo napata kainaloon ja viedä lavuaarille tassujen & mahan pesuun. Autossa mahtuu matkustamaan isossa kissankuljetuslaatikossa. Agilityäkin jotkut harrastavat (tosin joillakin saattaa olla selkä esteenä, kannattaa kuvauttaa). Koulutus ei ehkä ole kaikkein helpointa, mutta toisaalta mäyrikset tottelevat ääntä aika hyvin, joten pahanteosta saa helposti pois (verrattuna edelliseen koiraamme, bokseriin, joka ei ollut karjaisusta millänsäkään). Herkuilla saa mäyriksen hyvin motivoitua :o)



Minua ärsyttää suunnattomasti nämä kasvattajat, jotka tulevat moralisoimaan ja luettelemaan, kenelle ainakaan eivät pentuansa myisi. Todellisuudessa kasvattajat eivät ole psykologeja (vaikka kuvittelevatkin tietävänsä ostajasta kaiken parin lauseen perusteella) eivätkä yleensä pääse tarkkailemaan pennunostajaehdokkaan elämää läheltä, heidän täytyy vain luottaa siihen mitä ostajat heille kertovat. Toiset kertovat totuuden ja heistä tulee yleensä hyviä koiranomistajia, toiset kaunistelevat totuutta ja voi käydä huonosti, tai sitten ei. Turhalla keittiöpsykologialla ja ylpeydellä saatatte menettää monta hyvää pennunostajaa.

Vierailija:

Minua ärsyttää suunnattomasti nämä kasvattajat, jotka tulevat moralisoimaan ja luettelemaan, kenelle ainakaan eivät pentuansa myisi. Todellisuudessa kasvattajat eivät ole psykologeja (vaikka kuvittelevatkin tietävänsä ostajasta kaiken parin lauseen perusteella) eivätkä yleensä pääse tarkkailemaan pennunostajaehdokkaan elämää läheltä, heidän täytyy vain luottaa siihen mitä ostajat heille kertovat. Toiset kertovat totuuden ja heistä tulee yleensä hyviä koiranomistajia, toiset kaunistelevat totuutta ja voi käydä huonosti, tai sitten ei. Turhalla keittiöpsykologialla ja ylpeydellä saatatte menettää monta hyvää pennunostajaa.

ole valmis panostamaan kunnolliseen koulutukseen ja joka aikoo reissata paljon. Eli ostaja haluaa vain kivan lelun, joka roikkuu joukon jatkeena, mutta ei aiheuta ylimääräistä " harmia" tai työtä, eli koiralle ei oikeasti ole juurikaan aikaa.

Erittäin suuri riski, että koira joutuu kiertoon, näin se vain on. Ei siinä mitään psykologiaa tarvita :).