Pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ym. ongelmat vain pahenee ellei yhteiskunta ja maailma muutu

Kaikki alkaa kiireen tunnun harhasta joka on luotua, niin mediassa, kouluissa kuin työpaikoilla.

Välillä tulisi ehkä katsoa 70 luvun lähetyksiä ja ottaa oppia sitä kiireettömyydestä sekä keskittymiskyvystä.

Nykyään toimittajat, tai suurin osa niistä  puhuvat tuplasti nopeampaa kuin silloin eivätkä perehdy tai osaa perehtyä mihinkään vaan ovat kokoajan kuin burnoutin partaalla, aivan kuin haluaisivat poistua koko tilanteesta mahdollisimman nopeaa johonkin muualle.

Ehkä se onkin tarttuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alkaa kiireen tunnun harhasta joka on luotua, niin mediassa, kouluissa kuin työpaikoilla.

Välillä tulisi ehkä katsoa 70 luvun lähetyksiä ja ottaa oppia sitä kiireettömyydestä sekä keskittymiskyvystä.

Nykyään toimittajat, tai suurin osa niistä  puhuvat tuplasti nopeampaa kuin silloin eivätkä perehdy tai osaa perehtyä mihinkään vaan ovat kokoajan kuin burnoutin partaalla, aivan kuin haluaisivat poistua koko tilanteesta mahdollisimman nopeaa johonkin muualle.

Ehkä se onkin tarttuvaa?

Ehkä kiireestä ei tulisi tulla provosoiduksi?

Sarjat ja elokuvat ovat myös nykyään sellaisia kuvavälähdyksiä, ettei ihmekään, että ad/hd lisääntyy. Enää tv:n ääressäkään ei rauhoituta seuraamaan yhtä ottoa, jonka perään tulee toinen pitkä otto.

Eivät nuo kuvavälähtelyt rentouta.

Mieleltään terveet eivät lähde mukaan tuohon kiireeseen ja kilpailuun. He tekevät omaa juttuaan omalla tavallaan, eivätkä ole vaikutuksille alttiita.

Vaikutuksille alttiit uskovat liian herkästi vihreiden ja vasemmiston ideologian mukaista propagandaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alkaa kiireen tunnun harhasta joka on luotua, niin mediassa, kouluissa kuin työpaikoilla.

Välillä tulisi ehkä katsoa 70 luvun lähetyksiä ja ottaa oppia sitä kiireettömyydestä sekä keskittymiskyvystä.

Nykyään toimittajat, tai suurin osa niistä  puhuvat tuplasti nopeampaa kuin silloin eivätkä perehdy tai osaa perehtyä mihinkään vaan ovat kokoajan kuin burnoutin partaalla, aivan kuin haluaisivat poistua koko tilanteesta mahdollisimman nopeaa johonkin muualle.

Ehkä se onkin tarttuvaa?

Ehkä kiireestä ei tulisi tulla provosoiduksi?

Nuo meidän peilisolut tekevät meistä laumasieluja, ikävä kyllä. Pitää olla jo vikaa peilisoluissa tai muuten hyvin vahva luonne jotta ei päädy menemään lauman mukana, suuntaan tai toiseen.

Itse peräänkuuluttaisin luottamusta ja elämän yksinkertaistamista. Nykyään pitää olla jatkuvasti opettelemassa jotain uudistusta, pitää olla kaiken mahdollisen erityisasiantuntija, mistään et saa apua jos et vain tajua. Kaikkea mitä tavallinen kanslainen yrittää tehdä on suurennuslasin alla. Siinä missä ennen pienillä paikkakunnilla menit pankkiin niin virkailija tunsi sinut eikä tarvinnut todistaa että sinä olet sinä, nykyään pitää olla tuntemattomien viranomaisten todistus siitä että sinä olet sinä vaikka virkailija olisi oma äitisi.

Maailma on jo kauan aikaa pyörinyt "väärään" suuntaan tarkoituksella, kauemmas sielusta.

Minustakin nykyään on menty kyllä perse edellä puuhun. Ensinäkin vaikuttaa että kaikkialle Pitää olla avoin, ei ole yksityisyyttä. Jos on asiakkaana kaupassa, pitää sille myyjällekin olla avoin ja ystävällinen tai heti ollaan lähes perään tulossa, eli tyypeistä on tullut luulotautisia ja epävarmoja asemastaan. Kilpailua, arvostelemista, kyttäämistä ym.

Ei tämä ole Suomen osalta loppumassa vaan lisääntymässä. Ei riitä että osalla on vanhemmat olleet niin surkeita että jälkikasvu oirehtii, vaan aikuiset hyppivät toistensa silmille.

Muutto ulkomaille ratkaisisi varmasti aika monta asiaa. Jos ihmisille tulee omasta toiminnastaankin vain ahdistava olo, miksi sitä jatkavat? Laumasieluisuus on juuri se juttu,  paitsi tavallaan sitä oikeaa laumaa. Kukaan ei paljasta muille, että oikeasti kärsivät, materia on tärkeintä, sen varassa eletään kun muuta hengenravintoa ei ole. Arvot ovat sulautuneet.