Lue keskustelun säännöt.
Jos saisitte uuden alun niin eläisittekö elämänne eri tavalla?
29.03.2025 |
Minä tekisin kaiken ihan toisin. Urheilisin ja opiskelisin enkä yrittäisi epätoivoisesti hakea hyväksyntää muilta esittämällä "kovista" ja lääkitsisi pahaa oloani alkoholilla. Harmittaa, että mun älynlahjat meni täysin hukkaan. Musta olisi oikeasti voinut tulla vaikka mitä, jos olisin vähän nähnyt vaivaa. Nyt olen ankea ja rutiköyhä työtön eikä tilanteeseen ole tulossa parannusta.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan sitä olisi elää eri tavalla, kun maailma on nyt ihan toinen kuin silloin kun synnyin 50-luvulla.
No valitsisin puolisoni paremmin, ettei tarvitsisi uudelleen elää 10 vuotta väärän ihmisen kanssa.
Mutta samalle alalle ammatillisesti pyrkisin edelleen.
Mahtaisiko se edellinen elämä olla muistissa vai pyyhittiinkö se pois mielesyä. Olosuhteet kuitenkin muuttuneet... Vai mennäänkö ajassakin taaksepäin...
En. En tekisi mitään toisin, koska en haluaisi toisenlaista lopputulosta kuin tämä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on tuonut minut tähän.
Mutta en mä sitä uudestaan elää haluaisi!!! Hyvä elämäni alkoi vasta kolmekymppisenä. Sinne asti oli kaikkea aivan kauheaa.
Samaa olen miettinyt toisinaan elämän oltua aika haasteellista ja aikaansaannosten melko vaatimattomat potentiaaliin nähden. Vaan en silti muuttaisi paljoakaan! Muutaman typerän virheen jättäisin toki tekemättä, millä aiheutin vaan turhaa harmia muille. Noin muuten matkalle mahtuu paljon makeita ja kehittäviäkin hetkiä.
Hienomman uran ja jälkikasvua olis saanut toisin elämällä, mutta luulen kohtaloni olevan joka tapauksessa valaistuminen, eikä lampaana teutaroiminen. Oma elämäni sekä pienet pienet voitot siinä ovat melko yhdentekeviä suuren kuvan selvittämisessä ja ymmärtämisessä. Varsinaista onnea tuo ei tuonut ennen heittäytymistä korkeampien voimien johdatukseen. Nykyään olo on kuitenkin varsin kepeä ja jopa huojentunut seuratessa tyynenä maailman sekavaa mekastusta ja myllerrystä. Stressaavan työn ja perhe-elämän paineissa läntisen maailman lasketellessa kohti auringonlaskuaan olisin varmasti hyvin onneton ja samalla hölmistynyt. Pelokaskin.
Yhden miehen show selviää vaikka ydintalvesta, ja vaikkei selviäisikään, niin lähtä voisi vaikka heti hyvillä mielin sielu sinut eletyn elämän kanssa. Kuten eräs guru viisaasti kysyy, että miksi hätääntyä mistään, kun jokainen syntyy maailmaan ilman mitään ja myös lähtee ilman mitään. Kaikki siinä välissä on lopulta vain boonusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, just toissa yönä näin unta nuoruuskumppanista, ja se sai harmittele maan ura ja parisuhde valintoja
VM 65
Ap , ei koskaan ole liian myöhäistä muuttaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap , ei koskaan ole liian myöhäistä muuttaa asioita.
Valitettavasti on. Yli nelikymppisenä ei aleta luoda uraa ihan tyhjästä, se juna meni jo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että samasta alkupisteestä lähtevä saman ihmisen elämä samoissa olosuhteissa voisi olla mitenkään erilainen. Vapaa tahto on vähintäänkin hyvin pitkälti illuusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret puitteet valitsisin eri tavalla, kuten koulutukseni. Haluaisin myös puolison ja lapsia. Kulkisin enemmän omaa tietäni. Olin eräässä uskonnollisessa yhteisössä lapsuuden ja varhaisaikuisuuden ja se vaikutti suuresti esim. koulutusvalintaan huonolla tavalla.
Jos jotenkin utopistisesti syntyisi uudelleen kaiken sen tiedon ja perspektiivin kanssa kuin mitä nyt on, niin varmasti. Mutta ei se olisi sama elämä enkä olisi sama ihminen. Turha on märehtiä joutavia, elämässä on kuitenkin aina paljon hyvää mihin keskittyä, vaikka joitakin "virheitä" olisi matkan varrella ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästäisi itseäni lihomaan tällä tavalla enkä sen takia eristäytyisi kotiin
Ensimmäisenä tulee mieleen että välttäisin huonoja suhteita. Neljästä suhteesta kolmessa olisi pitänyt viheltää poikki paljon ennemmin. Nyt on ikuinen sitoutumiskammo. -M42-
Hmm. Opiskelut on mennyt sillä tavalla mönkään, että olen kouluttautunut aloille joissa ei sitten ollutkaan töitä. Mutta sitä ei voinut tietää, joten tuskin uudellaan kierroksella osaisin ennustaa maailman muutoksia etukäteen.
Pitäisin kiinni taiteen tekemisestä. Lopetin teininä, kun päätin olevani huono. Ainakin 15 vuotta jäi väliin omien epävarmuuksien takia.
Joo, tekisin itsestäni lastensuojeluilmoituksen heti kun vaan osaisin. Vanhemmat järjesti sellaisen perhehelvetin, että niitä haavoja piti käydä nuolemassa pitkän aikaa psykiatrilla.
Olen käyttäytynyt muita kohtaan usein huonosti, kadun huonoa käytöstäni, varsinkin humalassa. Monia päiviä vaihtaisin pois ja huomioisin paremmin läheiset.
En koska en ole tehnyt sellaisia virheitä jotka kaduttavat ja asiat joista olen kärsinyt johtuvat muitten ihmisten toimista joten siksikään en. Toki, jos ne saisi jätettyä pois elämästäni niin sen ohittaisin mutta olen suhtautunut asioihin ja viisastunut joten mikään ei kalva niidenkään osalta. Joskus täytyy oppia ja se oppi on siunausta loppuelämääkin ajatellen.
Jos persoonani, olosuhteet ja lähellä olevat ihmiset olisivat samat mitä ovat olleet, ehkä lopputulos olisi samanlainen eletty elämä. Toki valintoja voi katua ja kokemusta viisaampana en olisi mennyt tekuun aikaa kuluttamaan, kun sen ajan olisi voinut opiskella yliopistossa.