Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua puhua kaverittomuidestaan
28.03.2025 |
Mitä tehdä jos lapsi ei halua puhua kaverittomuudestaan? Muutama koulukaveri on mutta mitään kutsuja ei tule mihinkään aktiviteettiin, vain jos kellään ei ole mitään muita tekemistä ja mummokaan ei voi olla. Eli viimeisistä viimeisin sija on jokaisen jonossa. Koulu on toki vienyt veronsa ja jokainen puuhastelee viikonloppuina mitä jaksaa. Tämä yksinäisyys näkyyy eritoten viikonloppuina ja lomilla. Ei: tä tulee vastauksiksi lähes aina vaikka kuinka ajoissa olisi liikkeellä. Kesäisin jokunen pyyntö tulee parin viikon tauon jälkeen lapselle, jos kaverilla ei todella löydy ketään tai haluaa vaihtelua. Tätäkö tämä nyt on?
Kommentit (47)
Miten puhuminen muuttaisi tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoista se lapsen elämä on joillain, kannattaa hoitaa asia ennen kuin huomaat että lapsesta on tullut incel ja syrjäytynyt juoppo
Onneksi en ole sentään juoppo tai incel (olen nainen). Ja käyn töissä. Mutta ei ole yhtään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Eikä kyllä enää vahvaa kiinnostustakaan niihin.
Jos ei lapsena pääse kehittämään sosiaalisia taitojaan, melko vaikeaa on enää aikuisena.
Minkä ikäinen lapsi??
Ehkä lapsesi on jollain lailla vetäytyvä? Kannattaa miettiä lapsen omien kiinnostusten kohteiden ja taipumusten kautta jotain harrastusta, tai jotain missä samalla pääsisi esim tekemään jotain mikä kiinnostaa, mutta missä voisi olla myös muita ihmisiä.
Kaikista ihmisistä ei tule hirveän sosiaalisia ja sekin täytyy hyväksyä, introvertit on monesti fiksumpia ym mitä ekstrovertit yms. Vahvuutensa kullakin.
Sinä vanhempana kuitenkin olet vastuussa.
Missä lapsen pitää mielestäsi kehittyä? Sinun tehtäväsi on tukea siinä.
Ei missään nimessä häpäisyn tms kautta, se todennäköisesti tekee vain sen että lapsesi voi käpertyä entisestään omaan kuoreensa.
Riippuen lapsen iästä, altistumalla sosiaalisille tilanteille voi rohkaistua. Sinä voit tehdä kyllä paljon sen eteen.
Miten te vanhemmat olette tukeneet kaveritaitojen kehittymistä ja kuntouttaneet häntä? Ettehän vaan ole jättäneet yksin pärjäilemään?
Kaverittomuus on todella suuri häpeä lapselle.
Ap tässä. Lapsella on 1000-2000 euron edestä vuodessa harrastuksia. Enempään ei pysty ratkeamaan!
Lasta on kehotettu ja ohjattu ottamaan yhteyttä kavereihin usein pari kertaa vkossa. Ja kuten sanoin vastaus on useimmiten ei tai ehkä. Lapsi on vihollinen viimeisellä sijalla jos silläkään. Lasta on ohjattu sosiaalisissa taidoissa ja kavereihin tutustumisessa pienestä pitäen ja viety ihmisten ilmoille, ulos puistoon ja erilaisiin tapahtumiin ja eri kaupunkeihin. Lapsi on osallistunut varhaiskasvatukseen aikoinaan.
Lapsen kavereille on joskus järjestetty leffajuttuja ja muita, kuten kulttuuritapahtumia ehdotettu ja kutsuttu mukaan heitä. Koskaan ei tule vastakutsuja tällaisiin. Jos lapsi löytää ystävän annat ystävät haluavat tutustua tähän uuteen kaveriin ja kysyvät tätä, eivät omaani.
Puhuminen auttaa siihen, että keksitään ratkaisuja. Siksihän aloituksen tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapsesi ei ole niin sosiaalinen. Sekin on ok.
Harrastus. Olen kahden nyt jo aikuisen lapsen yksinhuoltaja. Ihan pienestä pitäen joukkueurheilun pariin.
Kun ilmoittautuu uudelle kaudelle esim sählyyn, lentopallon jne niin kaikki ovat samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ne kaverit ovat netissä ja puhelimessa.
Ne omat ympyrät voivat löytyä myöhemmin. Yksi lapsemme löysi kaverinsa vasta lukiosta lähtien ja yksi vasta yliopistosta samanhenkisiä. Yksi löysi jo ala- asteikäisestä lähtien. Ei kannata stressata aikuisen, ettei lapsikin stressaannu turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Lapsella on 1000-2000 euron edestä vuodessa harrastuksia. Enempään ei pysty ratkeamaan!
Lasta on kehotettu ja ohjattu ottamaan yhteyttä kavereihin usein pari kertaa vkossa. Ja kuten sanoin vastaus on useimmiten ei tai ehkä. Lapsi on vihollinen viimeisellä sijalla jos silläkään. Lasta on ohjattu sosiaalisissa taidoissa ja kavereihin tutustumisessa pienestä pitäen ja viety ihmisten ilmoille, ulos puistoon ja erilaisiin tapahtumiin ja eri kaupunkeihin. Lapsi on osallistunut varhaiskasvatukseen aikoinaan.
Lapsen kavereille on joskus järjestetty leffajuttuja ja muita, kuten kulttuuritapahtumia ehdotettu ja kutsuttu mukaan heitä. Koskaan ei tule vastakutsuja tällaisiin. Jos lapsi löytää ystävän annat ystävät haluavat tutustua tähän uuteen kaveriin ja kysyvät tätä, eivät omaani.
Puhuminen auttaa siihen, että keksitään ratkaisuja. Siksihän aloituksen tein.
Onko sellaista harrastusta missä ollaan myös vapaasti tutustuen toisiin? Esim. partio.
Lemmikki voisi olla hyvä läheisyyttä tuomaan, koira tai kissa. Koiran kanssa voi harrastaakin, esim. agilitya.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoista se lapsen elämä on joillain, kannattaa hoitaa asia ennen kuin huomaat että lapsesta on tullut incel ja syrjäytynyt juoppo
Onneksi en ole sentään juoppo tai incel (olen nainen). Ja käyn töissä. Mutta ei ole yhtään perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Eikä kyllä enää vahvaa kiinnostustakaan niihin.
Jos ei lapsena pääse kehittämään sosiaalisia taitojaan, melko vaikeaa on enää aikuisena.
Tiedän monia ihmisiä joiden vahva sosiaalinen rinki on perhe. He viettävät aikaa sisarusten, joskus serkkujenkin kanssa, ottavat sisarusten lapsiin alusta asti vahvaa kontaktia jne. Heillä on hieno vahva rakastava perheyhteys. Ei niitä kavereita ole läheskään kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään yllättävän moni on vapaa-ajalla yksin. Kaverit ovat ohjatuissa harrastuksissa tai puhelimen kanssa.
Jos lapsi on järkevä ja hillitty, voi olla vaikeaa löytää kavereita. Jos lapsen kotona ollaan ns. tarkkoja kasvatuksesta, sekin voi olla kaverisuhteiden esteenä niin outoa kuin se onkin. Monet lapset usein arvostavat kaverissa hauskuutta. Kaikki eivät ole luonteeltaan hauskoja, joten voi olla vaikeaa saada/pitää kavereita.
Harrastuksia on monenlaisia. Kaikki eivät innostu joukkuelajeista. Toisille sopii paremmin musiikin, partion, itsepuolustuslajien tai kuvataiteen harrastaminen. Sieltä sitten voi vaikka löytyä yksi hyvä kaveri.
Täällä sama ongelma, eli noin kerran kuussa lapsella on joku kaveri. Kavereita menee ja tulee ja tavallaan vanhoja kavereita on, mutta hekään ei jaksa innostua ellei ole jotain shoppailua tai muuta järkkäämässä.
Muutama perhe on myös yrittänyt hyödyntää meitä hoitopaikkana, eli lapsensa ollut meillä joka päivä töiden, etätöiden tai harrastusten takia ja siltikin on pian heitetty kuin rukkanen nurkkaan jos parempaa seuraa tarjolla. Tätä on vaikea selittää, mutta vaikuttaa vanhempien järkkäämältä hyödyntämiseltä, enempi kuin kiinnostuksesta olla kaveri. Nämä kaverit on onnistuttu ravistelemaan pikkuhiljaa pois rajoittamalla meillä oloa ja feidaavat usein sitten kokonaan tai käynyt niin että vanhemmat ottaneet nokkiinsa, ettei lapsi pääsekkään rajattomasti meille säilöön aina kun haluaa.
Nykyaikainen tuntuu olevan melko pinnallista kaikkineensa ja ainakin rahaa palaa, kun lapselle koittaa korvata kavereita kaikella mikä maksaa ja etsiäerilaisia aktiviteetteja ja harrastuksia. Kotonakaan ei jaksa aina kököttää. Harmillinen tilanne ja paljon voimia sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei halua puhua kaverittomuudesta, aihe saattaa olla hänelle arka. Hän ei ehkä ymmärrä, miksi hänellä ei ole kavereita.
Voi harmi. Nämä koskee aina sydämeen. Voisiko joku harrastus olla avuksi? Toivottavasti tulee kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään yllättävän moni on vapaa-ajalla yksin. Kaverit ovat ohjatuissa harrastuksissa tai puhelimen kanssa.
Jos lapsi on järkevä ja hillitty, voi olla vaikeaa löytää kavereita. Jos lapsen kotona ollaan ns. tarkkoja kasvatuksesta, sekin voi olla kaverisuhteiden esteenä niin outoa kuin se onkin. Monet lapset usein arvostavat kaverissa hauskuutta. Kaikki eivät ole luonteeltaan hauskoja, joten voi olla vaikeaa saada/pitää kavereita.
Harrastuksia on monenlaisia. Kaikki eivät innostu joukkuelajeista. Toisille sopii paremmin musiikin, partion, itsepuolustuslajien tai kuvataiteen harrastaminen. Sieltä sitten voi vaikka löytyä yksi hyvä kaveri.
Eikä se joukkuelaji tarkoita automaattisesti kavereita. Se ryhmä voi olla kuinka samanhenkinen hyvänsä, mutta silti se kaveruus jää sinne harrastuspaikalle. Seuraahan siellä toki on.
Vierailija kirjoitti:
Miten te vanhemmat olette tukeneet kaveritaitojen kehittymistä ja kuntouttaneet häntä? Ettehän vaan ole jättäneet yksin pärjäilemään?
Kaverittomuus on todella suuri häpeä lapselle.
Onko näin, itse en tiedä ketään kenellä olisi kavereita. Toki jotkut pelaa esim. korista tai jalkapalloa, mutta ei niistä kukaan kenenkään kanssa ihmeellisemmin kaveri ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään yllättävän moni on vapaa-ajalla yksin. Kaverit ovat ohjatuissa harrastuksissa tai puhelimen kanssa.
Jos lapsi on järkevä ja hillitty, voi olla vaikeaa löytää kavereita. Jos lapsen kotona ollaan ns. tarkkoja kasvatuksesta, sekin voi olla kaverisuhteiden esteenä niin outoa kuin se onkin. Monet lapset usein arvostavat kaverissa hauskuutta. Kaikki eivät ole luonteeltaan hauskoja, joten voi olla vaikeaa saada/pitää kavereita.
Harrastuksia on monenlaisia. Kaikki eivät innostu joukkuelajeista. Toisille sopii paremmin musiikin, partion, itsepuolustuslajien tai kuvataiteen harrastaminen. Sieltä sitten voi vaikka löytyä yksi hyvä kaveri.
Eikä se joukkuelaji tarkoita automaattisesti kavereita. Se ryhmä voi olla kuinka samanhenkinen hyvänsä, mutta silti se kaveruus jää sinne harrastuspaikalle. Seuraahan siellä toki on.
Opettaa kuitenkin taitoja. Jos vain lapsi mitenkään innostuu joukkuelajeista, niin kyllä niistä saa tukea terveeseen kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei halua puhua kaverittomuudesta, aihe saattaa olla hänelle arka. Hän ei ehkä ymmärrä, miksi hänellä ei ole kavereita.
Lapsilla on usein aika realistinen ja suorastaan pessimistinen näkemys ihmissuhdeasioista. Vanhempien huoli tai yritykset rakentaa kaveruuksia voivat lapsen mielestä viedä asiaa vielä huonompaan suuntaan. Helpompaa olla näkymätön.
Tuommoista se lapsen elämä on joillain, kannattaa hoitaa asia ennen kuin huomaat että lapsesta on tullut incel ja syrjäytynyt juoppo