Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kävin Käpyn sivujen kautta kuolleiden lasten muisto sivuilla.
12.03.2007 |
Varsinkin Tiinaleenan äidin tekemät sivut koskettivat syvästi.
Kaikkea sitä ihminen joutuu kokemaan,pahinta on menettää oma lapsi.
Varsinkin tapaturmaisesti kuten pieni Tiinaleena. :(
Kommentit (6)
Ehkä olen vanhanaikainen, koska minusta suru on kovin yksityistä. Koen netin kuitenkin paikkana, jossa liikkuu kaiken maailman hörhöjä jotka voivat tehdä pienten enkelien kuvilla mitä tahansa kauheuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo sivut sai minut ainakin taas muistamaan kuinka onnellinen olen kun minulla on kolme tervettä lasta ja kuinka jokaisena päivänä pitäisi muistaa iloita, että täällä vielä ollaan. Se ei ole kuin yksi pieni hetki niin elämä voi murtua. Ne tärkeät asiat vaan tuppaavat unohtumaan arjen touhujen taakse. Ja minulle tuli ihan oikeasti suru niiden vanhempien puolesta. Osalle heistä menetys on tullut ihan täytenä yllätyksenä onnettomuuden myötä. He eivät ole saaneet valmistautua lapsen lähtöön, paljon on varmasti jäänyt sanomatta ja tekemättä mikä myöhemmin kaduttaa.
Enkä usko, että vanhempien on ainoastaan vain ollut tarkoitus kunnioittaa lapsen muistoa netissä. Vaan myös tuoda heidän tarinansa julki. Niistä voi olla paljonkin apua muille vanhemmille ja sukulaisille kellä suru on tuoreempi.
Siellä oli ainkakin muutamassa sivussa linkki sähköpostiin, johon voi kirjoittaa jos haluaa enkelilapsen vanhemman kanssa keskustella. Ja osaatko edes kuvitella miten tärkeää vertaistuki suuren menetyksen kokeneille on?
t. se joka on itku silmässä tarinoita lukenut, olikohan 3
Itkin silmät päästäni kun kävin tuolla Tiinaleenan sivuilla. Itselläni reilu 2v tyttö, ei voi ymmärtää sitä surua...:´( Ja vielä nuo kuvat missä lapsi on kuolleena... Ei kestäisi itsellä pää tuollaista tilannetta, että lapsi kuolisi omaa huolimattomuuttani,ei ei ei...
Osanotto heille, jos sattuvat tämän lukemaan.
pienen sivuille...
pakko oli sit ryhdistäytyä,kun lapsetkin ihmetteli mitä se äiti itkee.
ajatuksissa on,paljon voimia perheelle,tuska ei varmasti helpota mutta sen kanssa oppii elämään.
Alue: Aihe vapaa
En voi edes kuvitella, että jos toisen suruun samaistuminen tuntuu näin kamalan pahalle niin mitä sitten jos se sattuisi omalle kohdalle. Silloin se suru ja ikävä olisi läsnä aina. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, että niitä iloisia ja suloisia lapsia joita kuvissa näin ei ole enää olemassa.