Menohalut ja "omat kaverit", keski-ikä.

Vaimosi pettäää sinua, et vain ehkä halua uskoa sitä. Nyt talousasiat erilleen nopeasti ja akka pihalle.

Ihan normaalia on, että mies menee omien ystäviensä kanssa, minä menen omien ystävieni kanssa ja sit välilä mennään ystäväpariskuntien kanssa (joista monesti jompkikumpi osalpuoli on jomman kumman meistä ystävä). Mutta jos mennään vaan kavereiden kanssa eikä avec, mennään kavereiden kanssa. T: N aviossa 30v.

Parisuhdetapaamiset ovat erikseen. Ei tyttöjen iltaan kaivata mitään miestä jäykistelemään tai kukaan ei voi olla normaalisti.

Miksi ihmeessä sinun pitää päästä vaimon sinkku kavereiden kanssa bailaamaan? Hanki omat kaverit. 

Kyllä meillä on omat kaverit, joskus mä saatan kutsua vaikka kaverini miehensä kanssa meillä grillailemaan, mut meidän miehet ovat aika erilaisia. Mieheni viettää omien kavereiden kanssa aikaa itsekseen, mä en ole näitä nähnyt kuin pari kertaa. Ensi kesänäkin reissaavat porukalla ulkomaille.

Mutta emme eläkään elämäämme mustasukkaisina toisiamme kyttäillen.

Meillä on omat menot kyllä ihan ilmoitusluontoinen asia, lupia ei tarvitse kysellä puolin eikä toisin. Välillä mennään yhdessä, välillä erikseen yhteistenkin kaverien kanssa. Välillä yhdessä ihan kahdestaan. Tosin "bilettämistä" ei harrasta kumpikaan.

Kuulstaa siltä ettei ap:lla ole tarpeeksi omaa seuraa?

Minulla on isohko tuttavapiiri ja näemme lähes joka viikonloppu miesystäväni kanssa jonkun pariskunnan. Niin hänen, kuin minun ystäviäni. 

Jos raas tavataan porukalla, ei kukaan ota puolisoaan mukaan

Aika harmaata aluetta ja vaikea kommetoida, kun ei tiedä millainen suhde teillä on. Vaikuttaa siltä että teillä on kuitenkin vielä ihan hyvät puhevälit, eli eikö olisi mahdollista kysyä vaimolta vähän lisää tästä suoraan, ei tivaten vaan jotta ymmärtäisit tarpeen paremmin. Itse kysyisin että mitä näistä illoista saa, mikä hänen elämästään puuttuu. Onko kyse siitä että on ihan väsynyt lapsiarkeen? Tunteeko hän että elämä ei ole mielekästä tai se on tukahduttavaa? Lähestyisin uteliaisuuden kautta tätä. 

 

Voi olla myös hyvä kysyä että tuntuuko vaimosta siltä että teidän suhteelle tekisi hyvää että molemmilla olisi enemmän omia juttuja, jolloin olisi jotain uutta tuotavaa siihen suhteeseenkin. Jos olette olleet pitkään yhdessä, niin se voi olla hyväkin juttu, jos tekee asioita erikseen. Leipääntymisen estämiseksi on hyvä tehdä töitä.

Jos kyseessä on tyttöporukka, niin silloin on kyllä ymmärrettävää että tyttöjen illan luonne muuttuu kun siihen tulee toinen sukupuoli paikalle. Eli voi olla että hänen tuntuisi vaikealta olla se tyyppi joka muuttaa sen illan luonteen koska tuo puolisonsa mukaan.

Onkos ap tehnyt klassiset, ja ulkoistanut oman sosiaalisen elämänsä vaimon huoleksi? 

Niillä on villit lepakko-orgiat keskenään, ja sinä kelpaat lähinnä pyykin viikkailuun. Niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Onkos ap tehnyt klassiset, ja ulkoistanut oman sosiaalisen elämänsä vaimon huoleksi? 

Biin deer dan dät. Ei hyvä vaihtoehto erityisesti silloin kun pitkä suhde katkeaa. Nyt itse korjaan tilannetta omalta osaltani näin jälkeenpäin.

Jos ne sen kaverit ei pidä sinusta?

Tai sitten ihan vaan, vaimosi viettää suurimman osan vapaa-ajastaan sinun kanssasi tai ainakin samassa talossa. Ei varmaan koe tarvetta hengata sun kanssa vielä silloinkin kun tapaa kavereita. 

Miun ex-mies ei ollut yleensä mukana silloin kun tapasin omaa kaveriporukkaani, koska hänellä ei ollut heidän kanssaan mitään yhteistä. Olivat ihan erilaisia ihmisiä, ja heitä yhdessä tavatessamme koin miehen, ikävästi sanottuna, olevan lähinnä taakka. Hänellä ei oikein ollut puhuttavaa kavereideni kanssa joten jouduin jatkuvasti auttamaan häntä mukaan keskusteluihin, ja illanvietoissa vaikkapa jos siirryin toiseen huoneeseen tai ulos, mietin vaan kokoajan että miten se mies nyt siellä viihtyy muiden joukossa. Toinen vaihtoehto oli raahata miestä perässä ympäriinsä. 

Meillä oli myös yhteisiä kavereita joiden kanssa molemmat tultiin luonnollisesti hyvin toimeen ja mielellään tavattiin heitä nimenomaan yhdessä ja kaikilla oli kivaa. Ilman yllämainitsemiani ongelmia. 

Niin ja miehelläni oli myös omia kavereita, sellaisia joiden kanssa minulla ei taas ollut mitään yhteistä. Meidän ero oli vaan se että minulla ei ollut mitään hinkua lähteä miehen mukaan tapaamaan näitä tyyppejä, mies taas jostain syystä halusi tavata niitä minun kavereitani vaikka eivät oikein tulleet juttuun ja oli näreissään kun en häntä yleensä halunnut mukaan. 

Ei pysty toisen suhteesta sanomaan oikein mitään kun me on niin erilaisia. Ehkä apn vaimossa on tapahtunut jokin muutos käyttäytymisessä mistä johtuen asia nyt mietityttää? Että ennen ei mennyt niin kuin nyt menee?

Meillä ei ole erillisiä kaveriporukoita muuten vain, vaan ne liittyvät harrastuksiin tms. Molemmilla on omia kavereita kyllä ja heitä nähdään, mutta ei koskaan biletyksen merkeissä tai baarissa kaljalla, nuo ajat on ollut ohi jo yli 10v sitten. Illanistujaisissa käydään ja niitä itse järjestetään, mutta niihin on tervetulleita kutsutut, eli aina myös puolisot jos sellaisia on, ja jos he haluavat tulla, ja itse käydään sellaisissa tilaisuuksissa joihin molemmat on tervetulleita. Näin se menee meillä ilman mitään pohtimisia koska tällaiseksi elämä on muotoutunut ja molemmat tykkäävät että asiat on näin. Jos jompi kumpi alkaisi yhtäkkiä juosta baareissa niin se pitäisi keskustella sitten, näin etukäteen ei voi tietää (ja tuskin sellaista tuleekaan niin turha kohdaltaan pohtiakaan)