Miehen jatkuva yhteydenpito poikansa kanssa

On niin erilaisia perheitä.

Ihan normaalia heille.

Suvaitse erilaisuus.

Kun seuraa ihmisiä ja ihmissuhteita, niin ne ovat todella monenlaisia. Meillä on myös erilaiset nuo sosiaalisten suhteiden määrät ja laadut ja tarpeet ja mahdollisuudet.

Kuka kukaan on määrittämään, mikä jollekin toiselle on sopiva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan lähes päivittäin poikieni kanssa yhteyksissä: chattaillaan treenaamisesta, kokkaamisesta, lähetellään vanhoja valokuvia ja hauskoja meemejä. Ei pitäisi kuulua muille

Sairasta.

Mikä siinä on sairasta? Nähdään tosi harvoin, joten on kiva, että heistä kuuluu muuten

Ihquu, sydämiä. Meillä on lasten kanssa upea riippuvuussuhde! Säästä kummemmista asioista ei kuitenkaan puhuta. 

Ollaan kaikki tosi pahoillamme, että sun välit sun vanhempiin on niin surkeat kun ovat, Älä kuitenkaan projisoi tuota pahaa oloasi meidän muiden tekemisiin jookos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä selvästi rakastaa poikaansa ja poika isää. Mitä sinä siihen menisit härkkimään?

Just, ei tuollainen koko ajan jatkuva yhteydenpito ole millään mittarilla mitattuna tervettä. 

Miten niin ei ole ? Kyllä mekin ollaan kumpikin yhteydessä omiin aikuisiin lapsiin päivittäin. Mies puhuu pojan kanssa pitkiä pätkiä puhelimessa, handsfreet kummallakin kun ovat samassa vuorossa töissä, kuljetusalalla kumpikin 

Eikö teillä ole kavereita?

Mitä tekemistä kavereilla on tässä yhteydessä? Estääkö lasten kanssa yhteydenpito muihin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan lähes päivittäin poikieni kanssa yhteyksissä: chattaillaan treenaamisesta, kokkaamisesta, lähetellään vanhoja valokuvia ja hauskoja meemejä. Ei pitäisi kuulua muille

Kenen läheisriippuvuutta tässä ruokitaan, äidin vai lasten? 

Ota sinä ensin edes selvää mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Jestas, miten sairasta toimintaa, mutta on se hyvä, että ollaan opittu uusi sana. 

Vierailija kirjoitti:

Joku laittoi alapeukun. Poika ei ole missään pulassa eikä erityisen tuen tarpeessa, mutta he esimerkiksi laittavat kasvokuviaan ympäri vuorokauden.  

Minusta tuo ei liity enää isyyteen, ei terveen läheisiin perhesuhteisiin vaan kumpikin täyttää jotain ihan muuta roolia.

Ap

Vaikkei se olisikaan iskän nyksän mieleen, on normaalia, että isät pitävät yhteyttä aikuisiinkin lapsiinsa, vaikka ap. on myös kuvioissa. Veri on vettä sakeampaa. Ap. On *vain* puoliso, joita tulee ja menee.

Ap on tuntenut miehen kolme vuotta, oho! Niin kauan!  Isä ja poika asuneet yhdessä ja tunteneet parikymmentä vuotta. Kumpi on tärkeämpi ihmissuhde?

Ap pelkää asemansa puolesta, saakin, koska hyvälle isälle lapsi menee aina kaikkien  muiden edelle.

Mistä ihmeestä sä tiedät tämän ap? Mulla ei ole hajuakaan, kenen kanssa mun mieheni (naimisissa ollaan oltu 26v, yhdessä yli 30v) chättäilee ja kuinka paljon. 

Miten joku on jaksanut katella tälläistä 3 vuotta? Ihme uikuttaja. 

Tässä on isä-poika-suhteen lisäksi kaverisuhde, tulevat hyvin toimeen kavereinakin. Se on pelkästään hyvä asia!

Ainoa mikä tuossa vähän kalskahtaa on se että ilmeisesti kumpikin some-riippuvaisia. Se taas ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä selvästi rakastaa poikaansa ja poika isää. Mitä sinä siihen menisit härkkimään?

Just, ei tuollainen koko ajan jatkuva yhteydenpito ole millään mittarilla mitattuna tervettä. 

Miten niin ei ole ? Kyllä mekin ollaan kumpikin yhteydessä omiin aikuisiin lapsiin päivittäin. Mies puhuu pojan kanssa pitkiä pätkiä puhelimessa, handsfreet kummallakin kun ovat samassa vuorossa töissä, kuljetusalalla kumpikin 

Eikö teillä ole kavereita?

Kummalta ne kaverit puuttuu? Lapsilta vai aikuisilta? Itse olisin äärestä huolissani, jos minä korvaisin sen kaverinroolin lasten elämässä. 

Tämä aloituksestakin tuli mieleen. Onko poika yksinäinen? Syrjäytymisvaarassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nussii ne. Sitähän tällä ulinalla haet

Suksi suohon ja jää sinne, peräkammarin poika! 

 

Tuhlaajapoika (mies) siellä huutelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä selvästi rakastaa poikaansa ja poika isää. Mitä sinä siihen menisit härkkimään?

Just, ei tuollainen koko ajan jatkuva yhteydenpito ole millään mittarilla mitattuna tervettä. 

Miten niin ei ole ? Kyllä mekin ollaan kumpikin yhteydessä omiin aikuisiin lapsiin päivittäin. Mies puhuu pojan kanssa pitkiä pätkiä puhelimessa, handsfreet kummallakin kun ovat samassa vuorossa töissä, kuljetusalalla kumpikin 

Eikö teillä ole kavereita?

Kummalta ne kaverit puuttuu? Lapsilta vai aikuisilta? Itse olisin äärestä huolissani, jos minä korvaisin sen kaverinroolin lasten elämässä. 

Tämä aloituksestakin tuli mieleen. Onko poika yksinäinen? Syrjäytymisvaarassa? 

 

Mammoilla on kova tarve osoittaa, että aloittaja on AINA väärässä ja iloisesti unohtuu että tuolla on tavaton määrä syrjäytymisvaarassa olevia miehiä ja isän ja pojan välinen suhde saattaa olla sen pojan ainoa suhde muihin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Nussii ne. Sitähän tällä ulinalla haet

Ei sunkaa kommentti terve oo, vai ootko sinä tuhlaajapoika (mies)

Ystäväni tekee tuota samaa tyttärensä kanssa. Kun tyttärestä tulee viesti tai puhelu, niin koko maailma pysähtyy ja muut keskustelut ja tekemiset loppuvat siihen. Emme enää juurikaan tapaa.

Jos äiti ja tytär viestittelisivät päivittäin, olisiko se avauksen arvoinen asia? Niinpä.

Taas miehiltä kielletään jotain, joka naisille on sallittua. Samoin tyttöbestikset ovat koko ajan linjoilla, mutta sallitaanko se poikabestiksille?

Pelastakaa miehet!

N70

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni tekee tuota samaa tyttärensä kanssa. Kun tyttärestä tulee viesti tai puhelu, niin koko maailma pysähtyy ja muut keskustelut ja tekemiset loppuvat siihen. Emme enää juurikaan tapaa.

 

No tottakai oma lapsi menee ystävän edelle, kaikessa!

Tapailin miestä jonka kolme täysi-ikäistä tytärtä olivat isänsä kimpussa aina kun mies oli luonani. Koko ajan oli asiaa: he tarvitsivat ruokaa, rahaa ja vessapaperia. Yrittivät sabotoida suhteemme ja onnistuivatkin siinä lopulta.

Jos ovat myös ystäviä ja viihtyvät yhdessä, niin ei pitäs olla sun ongelma.

Jospa säkin hankkisit oman elämän ja antaisit miehen poikineen olla rauhassa?

Mustasukkaisuus ei pue ketään. Muistan kun äidillä oli yksi mies, joka oli mustis meistä lapsista (4). Jätkä kiukutteli, riehu ja lähti päiviksi dokaamaan, kun äiti esim oli kutsunut kaikki syömään pitkän kaavan mukaan (miehenkin).

Onneksi äiti sitten tajus, ettei tilanne parane. Älysi erota.

Tajusin just, että oonhan mäkin äitiini linkitetty koko ajan whatsappin kautta. Pitkin päivää lähetellään meemejä, reseptejä, uutisia.. sama omien lasten suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan lähes päivittäin poikieni kanssa yhteyksissä: chattaillaan treenaamisesta, kokkaamisesta, lähetellään vanhoja valokuvia ja hauskoja meemejä. Ei pitäisi kuulua muille

Minä olen lähes päivittäin 80-vuotiaan äitini kanssa tekemisissä. Alakouluikäinen poikani menee koulupäivän jälkeen puolen kilometrin matkan hänen luokseen koulupäivän jälkeen ja saa siellä seuraa ja ruokaa, vastaavasti autan häntä ostoksilla ja isompien tavaroiden rahtaamisessa, ne kun eivät enää rollaattorilla niin hyvin kulje. Systeemi toimii ja hyvin.

- M55

AP miksei sun seura kelpaa miehellesi? Ole mielenkiintoisempi, niin alkaa juurikin pysyä taskussa.