Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka ADHD-lääkkeet on pelastanut?
25.03.2025 |
Mun kaikilla lapsilla on neurokirjon diagnoosit. Mun suvussa on myös paljon vaikeita mielenterveysongelmia ja diagnooseja. Itse olen jäänyt ilman diagnoosia, koska lapsuudessani ei tutkittu moisia. Koko elämä on ollut hirveän vaikeaa kamppailua. Minulle on tarjottu vain masennuslääkkeitä vaikka en ole masentunut. Olen kokeillut ylijääneitä adhd-lääkkeitä muutamana päivänä, ja tuntui kuin koko elämä olisi selkiytynyt. Olen toiminut hosumatta, hoitanut asioita kuin aikuiset ja muutenkin tuntunut niin paljon selkeämmältä arki.
Soitin terveysasemalle ja kysyin miten pääsisin tutkimuksiin. Edessä olisi järkyttävän pitkä polku, ja tiedän että en jaksa sitä käydä läpi. Olen nähnyt omien lasteni kohdalla miten vaikeaa kaikki on. Se on täysin mahdotontakin, koska ei ole ketään joka voisi kertoa lapsuudestani huomioita. Olen elänyt ympäri maata sijoitettuna joskus 80-luvulla. Olisipa joskus aikoinaan minuakin osattu auttaa oikein.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat että jos otat ADHD-lääkkeitä ilman reseptiä saatat syyllistyä lääkkeestä riippuen jopa huumausainerikokseen.
hohhoijaa
T:eri
Ihan mitä kukin tietysti haluaa. Mutta totta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat että jos otat ADHD-lääkkeitä ilman reseptiä saatat syyllistyä lääkkeestä riippuen jopa huumausainerikokseen.
hohhoijaa
T:eri
Ihan mitä kukin tietysti haluaa. Mutta totta se on.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsot että sinulla on oikeus lisääntyä ja pusata maailmaan vammaisia, jotka tuhoavat suomalaisen yhteiskunnan???
Sä vaikutat paljon ongelmallisemmalta kun ap. Toivottavasti et ole lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte laitokseen tai lääkkeet pois. Suomen terveydenhuolto ei ole mikään huumeautomaatti.
Asiantuntija äänessä. Ootko miettinyt että joskus kannattaa miettiä mitä sanoo. Vai mietitkö? Se on tietenkin aika säälittävää jos näin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat että jos otat ADHD-lääkkeitä ilman reseptiä saatat syyllistyä lääkkeestä riippuen jopa huumausainerikokseen.
hohhoijaa
T:eri
Ihan mitä kukin tietysti haluaa. Mutta totta se on.
Mitä sitten?
No esim lastensuojelu kiinnostuu varmasti ja oma pääsy tutkimuksiin vaikeutuu jos tulee ilmi väärässä paikassa. Ei minulla mitään henkilökohtaista kritisoitavaa ole vaan varoitus kun kaikki ei välttämättä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaitsin lapsellani autismin kirjon ja adhdn oireita jo kaksivuotiaana. Tutkimuksiin pääsemisessä ja hoidon saamisessa oli julkisella haasteita.
Jos perse kestää, suosittelen yksityistä diagnosointiin ja sieltä hakeutumista julkisen neuropsykiatriselle.
Vasta 7 vuotiaana hän sai diagnoosin ja ADHD lääkkeet. Sen jälkeen on ollut kuin uusi lapsi. Esikoulussakin valtava kehitys tapahtunut, entisestä häiriköstä kasvanut tarkkaavainen ja huolellinen lapsi joka on kiinnostunut oppimaan uutta.
Lapsi itsekin sanoo, että on kiva kun "päässä ei enää surraa niinkuin ennen".
M82
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte laitokseen tai lääkkeet pois. Suomen terveydenhuolto ei ole mikään huumeautomaatti.
Kuvitteletko oikeasti, että ois jotain laitoksia ADHD-ihmisille? 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte laitokseen tai lääkkeet pois. Suomen terveydenhuolto ei ole mikään huumeautomaatti.
Kuvitteletko oikeasti, että ois jotain laitoksia ADHD-ihmisille? 😃
Huumeita saa sata kertaa helpommalla somen kautta, kuin buranareseptiä julkiselta terveysasemalta.
Vierailija kirjoitti:
Näistä negatiivisista luusereista täällä ei kannata välittää. Adhd on todella haastava ja ymmärrän täysin ap:ta. Itse kanssa haluaisin tutkimuksiin mutta ei ainakaan nyt onnistu kuulemma julkisella puolella. Tällä hetkellä ei ole varaa mennä yksityiselle. Haluaisin itsekin kokeilla lääkitystä. Tällä hetkellä arjessa ongelmia joissain asioissa.
Toisaalta adhd:sta on itselle myös paljon hyötyä joten en haluaisi menettää näitä hyviä puolia enkä todellakaan haluaisi olla neurotyypillinen.
ADHD tyypit on loistaneet töissä ja kouluissa tietyissä eikä kyseessä ole negatiivinen asia vaikka tästä vähän haittaa onkin.
ADHD on aivan ylidiagnosoitu nykyään. Suurimmalla osalla ei ole adhd, vaan ADT eli itseaiheutettu tarkkaavuushäiriö. Siihen ei auta mikään muu kuin se jatkuva somessa maleksiminen pois ja kehittelee muuta elämää.
ADHD tyypit eivät loista koulussa, eikä yleensä töissä. ADHD tyypillä ei ole joissain asioissa elämässä hommat pielessä, vaan elämä on kokonaisuudessaan pielessä. ADHD:llä on myös aivan järkyttäviä ongelmia sosiaalisissa tilanteissa (ei ahdistus, vaan kaikki muut) ja ongelmia myös muissa pääkopan asioissa, kuten lyhytmuistissa, tunteiden säätelyssä ja impulsiivisuudessa.
On aivan järkyttävän loukkaavaa kun joku jolla on motivaation kanssa ongelmia ja istuu päivät pitkät koneella ja läppärillä, tulee selittää kuinka on luultavasti ADHD. Yksi kysymys, minkä voisi tutkimuksiin pyrkiviltä ihmisiltä kysyä on: kuinka monta kertaa olet ollut poliisin kanssa tekemisissä viimeisen kahden vuoden aikana? Jos et ole kertaakaan ollut niin mitäpä lottoat kuinka paha sun ADHD on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani elämän lääkkeet muuttivat. Hän alkoi 19-vuotiaana itse sanomaan, että epäilee hänellä olevan add. Minä nauroin. Kun hän sanoi sen kolmannen kerran, vein yksityiselle tutkimuksiin.
Hän oli sellainen saamaton ja laiskanpulskea. Ei vain saanut tehtyä asioita. Pahinta oli, että Siihen astinen kouluelämä oli ollut tahmeaa kuin mikä. Oli tippunut yhteishaun ulkopuolelle. Sain hänet amikseen, mutta ei ollut edes puolessa välissä koulua 19-vuotiaana, kun tekimuksiin meni.
Sitten sai lääkkeet, Elvansen. Koko ote elämään muuttui kolmessa kuukaudessa: tajusi, ettei hän tule ikinä valmistumasn siltä amislinjalta, koska ala ei kiinnosta. Sai vaihdettua kiinnostavalle amislinjalle ja sen jälkeen kaikki arvosanat vitosia ja valmistui ajallaan. Sittemmin poika lähti amk:n taas vitosia tahkomaan ja nyt pohtii yliopistoa.
Edelleen aloittamisten suhteen on tahmeaa, mutta lääkkeiden avulla saa tehtyä asiat, jotka ei kiinnosta. Ilman lääkkeitä hän edelleen olisi peräkammarinpoikana. Pystyisi kyllä tekemään fyysistä ja suorittavaa työtä, mutta ei pystyisi opiskelemaan. Lääkkeiden avulla hänestä kuoriutui tutkija-kuonne.
Olen tyypillinen esimerkki naisesta, jolla on ADD. Nopeaälyisenä ja vanhempien tuella pärjäsi hyvin koulussa mutta lukiossa kaikki alkoi romahtaa. Pääsin kuitenkin yliopistoon mutta keskeytin opinnot, kun en kyennyt keskittymään luentoihin ja aina läksyjä lukiessa nukahdin. Pääsin ammattikorkeakouluun mutta keskeytin samasta syystä. Pääsin opistoon mutta, no tiedätte jo.
Olin pitkillä sairauslomilla täysin loppuun palaneena ja jossain vaiheessa hain eläkkeellekin. Tein välissä kaikenlaista suorittavaa työtä surkealla palkalla. Elämä oli todella kaoottista. En osannut kokata, siivota jne. Tiesin kyllä miten asiat tehdään mutten kyennyt aloittamaan tai viemään prosessia loppuun. Jos sain jotain tehtyä, nukuin sen jälkeen tuntikausia.
Hakeuduin lääkäriin jatkuvan väsymyksen takia 30-vuotiaana ja päädyin neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, joissa löydettiin ADD. Kun ensimmäistä kertaa otin lääkkeen, tiskasin kaikki keittiöni astiat yhdellä kertaa ja pyyhin tiskipöydän. Kykenin hahmottamaan kokonaisuuden enkä uupunut siitä. Ennen olin ratkaissut likaiset tiskit pahimmillaan heittämällä ne roskikseen ja ostamalla kertakäyttöastioita tilalle.
Pääsin kuntoutukseen. Suoritin ajokortin, mihin en aiemmin olisi uskonut pystyväni. Sain opiskeltua ammatin. Pääsin vakituiseen työhön. Diagnoosista on nyt 15 vuotta ja olen ylennyt esimiestehtäviin. En enää käytä lääkettä kuin satunnaisesti, esimerkiksi automatkoilla ja kuormittavina kausina, jolloin liikaunisuus yrittää tehdä paluuta. Kotini on siisti ja nautin siitä, että kaikelle on oma paikka. Lääke mahdollisti uudenlaisen käyttäytymisen opetteleminen ja vaikka se oli vuosia kestävää kovaa työtä, nautin lopputuloksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tyypillinen esimerkki naisesta, jolla on ADD. Nopeaälyisenä ja vanhempien tuella pärjäsi hyvin koulussa mutta lukiossa kaikki alkoi romahtaa. Pääsin kuitenkin yliopistoon mutta keskeytin opinnot, kun en kyennyt keskittymään luentoihin ja aina läksyjä lukiessa nukahdin. Pääsin ammattikorkeakouluun mutta keskeytin samasta syystä. Pääsin opistoon mutta, no tiedätte jo.
Olin pitkillä sairauslomilla täysin loppuun palaneena ja jossain vaiheessa hain eläkkeellekin. Tein välissä kaikenlaista suorittavaa työtä surkealla palkalla. Elämä oli todella kaoottista. En osannut kokata, siivota jne. Tiesin kyllä miten asiat tehdään mutten kyennyt aloittamaan tai viemään prosessia loppuun. Jos sain jotain tehtyä, nukuin sen jälkeen tuntikausia.
Hakeuduin lääkäriin jatkuvan väsymyksen takia 30-vuotiaana ja päädyin neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, joissa löydettiin ADD. Kun ensimmäistä kertaa otin lääkkeen, tiskasin kaikki keitti
olen aikaisempi kirjoittaja, jonka poika sai diagnoosin 19-vuotiaana.
kiitos kirjoituksesta, tuo oli todella rohkaiseva! Ja jotain niin samaa minun poikani kanssa. Hänellä myös jäi autokoulu kesken 18-vuotiaana, mutta sai myöhemminnsen loppuun. Hän Minun on syönyt lääkkeitä nyt 6 vuotta. Ottaa ne vain opiskelu- ja työpäivinä, mutta ei vapaalla eikä lomilla. Hän on myös sanonut, että lääkkeiden avulla oppi rutiinia sekä asioihin tarttumista, ja nykyään on helpompaa aloittaa asioita, vaikka ei ole lääkettä ottanutkaan.
Tosi rohkaisevaa kuulla, ettei sitä lääkettä tarvitse välttämättä ottaa lopun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat että jos otat ADHD-lääkkeitä ilman reseptiä saatat syyllistyä lääkkeestä riippuen jopa huumausainerikokseen.
Mitä sitten? Aivan tavallista toimintaa että kokeillaan toisten lääkkeillä. Selviää onko niistä mitään hyötyä omalla kohdalla ja näkee kannattaako hommata oma resepti. Jos haluaa pelata varman päälle niin ei aja moottoriajoneuvoilla sinä aikana kun testi voi näyttää positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani elämän lääkkeet muuttivat. Hän alkoi 19-vuotiaana itse sanomaan, että epäilee hänellä olevan add. Minä nauroin. Kun hän sanoi sen kolmannen kerran, vein yksityiselle tutkimuksiin.
Lääkkeiden avulla hänestä kuoriutui tutkija-luonne.
Onko autisminkirjon piirteitä?
hohhoijaa
T:eri