Mikä vaivaa ihmistä, jonka täytyy koko ajan
puhua? Yleensä vielä ihan mitäänsanomatonta juttua, eli ei mitään asiaa. TODELLA raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa :(
Kommentit (29)
Kukaan ei voi sinua pakottaa puhumaan!
No ei välttämättä mikään vaivaa, suahan se vaivaa? Joillain saattaa vaan olla matalampi puhekynnys
Tietosesti rajoitan etten ole paljoa sellaisen kanssa, kertakaikkisen energiasyöppöä hommaa.
Jos puheet liittyy vielä exän sukulaisen ongelmiin(täysin tuntematon henkilö itselle) entisiin työkavereihin tai lapsuusajan naapureihin tai koulukavereihin.Eiiiii, en halua eikä minun tarvitse kuunnella semmottii.
Olipa paikalla vaikka ja kuin monta niin jos yks alkaa aina puhumaan vanhoista muille tapahtuneista asioista ja vielä värikynällä höystettynä, Ei.....
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi sinua pakottaa puhumaan!
Eikä kuuntelemaan !!!
Niin, että joku diagnoosi pitäisi löytyä? Ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että joku diagnoosi pitäisi löytyä? Ihmiset on erilaisia.
No ei ole kyse sairaudesta. Kysyin, että mikä vaivaa. Huono itsetunto, itsensä esilletuomisen pakko vai mikä? Kun en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ei muuta keksitä, niin sanotaan neljännen kerran, että toivottavasti huomenna paistaa aurinko. MIKSI? Eikö osata ajatella muita ollenkaan?
Mikä vaivaa ihmistä joka ei laita aloituksensa olennaisinta sanaa otsikkoon?
Itsekkyys. Kuvittelee olevansa niin kiinnostava henkilö, että kaikki haluaa kuunnella häntä koko ajan. Meillä on töissä tallainen, joka terro risoi kaikkia taukoja jatkuvalla puheellaan. On vanhempi henkilö ja kukaan ei kehtaa sanoa hänelle asiasta. Sitten kun muut hautautuu puhelimilleen näyttääkseen että haluavat olla hetken rauhassa, alkaa huomautella "nykyajan tavoista", kun tauoilla ei enää keskustella. Keskusteltaisiin oikein mielellään, mutta kun hänen käsityksensä keskustelusta on että hän puhuu, ja muut kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys. Kuvittelee olevansa niin kiinnostava henkilö, että kaikki haluaa kuunnella häntä koko ajan. Meillä on töissä tallainen, joka terro risoi kaikkia taukoja jatkuvalla puheellaan. On vanhempi henkilö ja kukaan ei kehtaa sanoa hänelle asiasta. Sitten kun muut hautautuu puhelimilleen näyttääkseen että haluavat olla hetken rauhassa, alkaa huomautella "nykyajan tavoista", kun tauoilla ei enää keskustella. Keskusteltaisiin oikein mielellään, mutta kun hänen käsityksensä keskustelusta on että hän puhuu, ja muut kuuntelee.
Ihan oikein teille kun ette kehtaa sanoa asiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys. Kuvittelee olevansa niin kiinnostava henkilö, että kaikki haluaa kuunnella häntä koko ajan. Meillä on töissä tallainen, joka terro risoi kaikkia taukoja jatkuvalla puheellaan. On vanhempi henkilö ja kukaan ei kehtaa sanoa hänelle asiasta. Sitten kun muut hautautuu puhelimilleen näyttääkseen että haluavat olla hetken rauhassa, alkaa huomautella "nykyajan tavoista", kun tauoilla ei enää keskustella. Keskusteltaisiin oikein mielellään, mutta kun hänen käsityksensä keskustelusta on että hän puhuu, ja muut kuuntelee.
Ihan oikein teille kun ette kehtaa sanoa asiasta
Ai jaaha. 😄 Oletko kuullut "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"? 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, että joku diagnoosi pitäisi löytyä? Ihmiset on erilaisia.
No ei ole kyse sairaudesta. Kysyin, että mikä vaivaa. Huono itsetunto, itsensä esilletuomisen pakko vai mikä? Kun en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ei muuta keksitä, niin sanotaan neljännen kerran, että toivottavasti huomenna paistaa aurinko. MIKSI? Eikö osata ajatella muita ollenkaan?
Poistu paikalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, että joku diagnoosi pitäisi löytyä? Ihmiset on erilaisia.
No ei ole kyse sairaudesta. Kysyin, että mikä vaivaa. Huono itsetunto, itsensä esilletuomisen pakko vai mikä? Kun en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ei muuta keksitä, niin sanotaan neljännen kerran, että toivottavasti huomenna paistaa aurinko. MIKSI? Eikö osata ajatella muita ollenkaan?
No, mun mummolla on muistisairaus ja se on yksinäinen. Työkaveri tekee töitä etänä ja on yksinäinen kaivaten työtä muiden ihmisten kanssa.
Pahimpia mielestäni ovat he, keiden omat asiat ovat vain kiinnostavia ja siten kyllästyvät heti, kun joku muu alkaa kertomaan mukavasta viikonlopusta.
Minusta pahimpia ovat ne, joilla ei oikeasti ole minkäänlaista järkevää sanottavaa ja silti suu käy koko ajan. Ei yhtään ajatella, että toiset joutuvat koko ajan kuuntelemaan ihan turhia juttuja.
Minä tein tätä joskus kun en jaksanut kuunnella sukulaisten valitusta ja paatosta. Yleensä kun itse puhuu niin muut eivät puhu. Niin kivempi puhua jotain puuta heinää kun kuunnella angstia tai draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein tätä joskus kun en jaksanut kuunnella sukulaisten valitusta ja paatosta. Yleensä kun itse puhuu niin muut eivät puhu. Niin kivempi puhua jotain puuta heinää kun kuunnella angstia tai draamaa.
KIITOS, vihdoinkin joku antaa jonkun selityksen asiaan! t. ap
Saattaa olla adhd. Minulla oli yksi sellainen työkaverina ja oli raskasta kuunnella. Parhaimpia työpäiviä oli ne, kun se oli lomalla, varsinkin sairaslomalla. Sen jälkeen se oli vielä pari päivää hiljaisempi, kunnes se jääkiekkoselostusta muistuttava pälpätys taas alkoi.
Miksi joidenkin pitää koko ajan mennä ja touhuta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin pitää koko ajan mennä ja touhuta?
No ei tämän pitäisi hirveästi muihin vaikuttaa?
Ehkä joku pelkää jotain, mitä vois tulla pintaan kun on hiljaista. Ihan vaan vaivaantumista, luottamuksen puutetta, negatiivisen tunnelman tiivistymistä. Kun vaan jatkaa pulputusta, sille ei jää tilaa.
nosto