Lue keskustelun säännöt.
Miten muut jaksatte elää tätä harmaata arkea?
25.03.2025 |
Täytin juuri 30v ja tuntuu että elämä on nähty ja enää en jaksa.
Elämää varjostaa traumat, lapsuuden turvattomuus ja isän alkoholismi, nuorena aikuisena vauvan kanssa yksin jääminen kun väkivaltainen poikaystävä lähti ja kukaan, ei äiti tai sisarukset käyneet katsomassa miten voin. Tapasin sitten uuden miehen ja se helvetti jatkuu edelleen, en jaksa tästä edes kirjoittaa. Vaikea lähteä kun ei ole tukiverkkoa ja mies vain henkisesti nujertanut.
Useita vuosia olen ollut lähihoitajana töissä ketjutettuna, vuosia odotin milloin vakinaistettiin. Tosi huono työilmapiiri ja työolot ei olleet hyvät, ja kun vakipaikkaan palkattiin esimiehen ystävä niin irtisanouduin. Asiaan vaikutti monet asiat, jostain syystä vuosi vuodelta mua alkoi inhottamaan eritteet ja vuodepotilaiden ulostevaippojen vaihto oli itselle niin hirveää että ei sanat riitä. Myös pikkuhiljaa oksennus ja varsinkin veri aiheuttaa että liki oksennan ja taju menee. Omaa lastanikaan en ole enää kyennyt moneen vuoteen auttamaan jos verta tulee nenästä...
Asia harmittaa sillä en voi enää tavanomaisia lähihoitajan töitä hakea, mutta pääsin kouluun ja aloin opiskelemaan tradenomiksi sihteerin alaa. Nyt opinnot loppusuoralla, olen ollut jo kolmessa työssä oppimisessa, ainuastakaan ei ole tarjottu työtä vaikka olen hyvä ja ripeä. Kesätöitä olen hakenut 10000 paikkaan, harvasta edes vastattu mitään. Kesä ahdistaa, tipun pienelle työttömyys tuelle joka ei edes velkoja kata ja mies ei tule auttamaan.
Alkanut mennä usko elämään. Olen 30v ja 8 siitä odottanut vakipaikkaa, nyt kaksi vuotta etsinyt töitä opintojen ohella. Kukaan ei halua minua vakituiseksi ja enää ei edes töihin.
Miten muut jaksaa tätä elämää? Elämä on vaan aamulla ylös, raatamaan ilmaiseksi työssä oppimiseen, väsyneenä kotiin, tyhmänä telkkarin tuijottelua ja taas nukkumaan. Mua masentaa joka ikinen hetki, kuka tälläistä jaksaa? Tullut kauhea stressi töiden hakemisesta että alan itkemään joka kerta kun niitä selaan.
Tuntuu etten kykene enää saamaan iloa mistään, traumaattisten asioiden, yksinäisyyden ja työttömyyden takia.
Olisi edes joku kelle puhua näistä asioista. Molemmat sisarukset katkaisseet välit syyttä, vanhemmat todella vanhoja etteivät ole juttelu kunnossa eivätkä kiinnostuneita.
Tuntuu etten tunne normaaleja tunteita kuin silloin jos juo, ja sitäkään ei voi harrastaa lapsen takia kun joskus ja jouluna muutaman oluen verran.
Kommentit (31)
Voi tyttö ressu mihin tilaan olet itsesi saanut. Sinun pitäisi ehdottomasti hakea apua jostain, esim. perheneuvolasta tai sosiaalityöntekijältä ja sitten psykologilta. Ja mites sinun vanhemmat? Jos et lähde siitä huonosta suhteesta, niin tuo kaikki vaikuttaa myös lapseen, ja en usko että sitä haluaisit. Olet nuori vielä, mutta jostain pitäisi sinun nyt saada voimia ajatella vaan sitä omaa ja lapsen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nuorena aikuisena vauvan kanssa yksin jääminen kun väkivaltainen poikaystävä lähti"
Miksi lisäännyit nuorena väkivaltaisen miehen kanssa?
Tälläinen valinta jo nuorena pilaa elämänlaatua aika pitkäkestoisesti. Totaali yh:ksi heti nuorena. Fiksua👍
No, elämä on valinnoista kiinni 🌞
En saanut ihan parhaita kortteja elämääni lapsena, ja kun tapasin kivan pojan joka tuntui olevan ensimmäinen ihminen joka välitti niin sitä ei osannut ajatella. Ja toisaalta, en tiedä enää olisinko tätä kirjoittamassa ilman lastani. Ja olisin jäänyt lapsettomaksi. Lapsi on AINUT pieni ilonaiheeni, en uskalla mietiäkään mikä tilanteeni olisi nyt ilman häntä. Hyvä että sinä olet saanut paremmat lähtökohdat ja ollut fiksu teininä.
Mitä haittaa? Ihan mielenkiinnolla mietin että mitä haittaa siitä mielestäsi sitten olisi? Lapsi on tyttö ja ihan mini me, oli kyllä onni saada hänet nuorena, niin hän ehkä sitten muutaman vuoden päästä on sitten mun eka "aikuiskaveri" :D. Jos en olisi häntä saanut, olisin taatusti jäänyt lapsettomaksi ja en tiedä mitä olisi käynyt. Vaikka ollut vaikeaa niin lapsen takia sitä on jaksanut painaa. Niin, kyllä oli lottovoitto.
Mene läs ki vaikka salille. Tai lenkille. Nosta perse sohvalta. Tee jotain
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö ressu mihin tilaan olet itsesi saanut. Sinun pitäisi ehdottomasti hakea apua jostain, esim. perheneuvolasta tai sosiaalityöntekijältä ja sitten psykologilta. Ja mites sinun vanhemmat? Jos et lähde siitä huonosta suhteesta, niin tuo kaikki vaikuttaa myös lapseen, ja en usko että sitä haluaisit. Olet nuori vielä, mutta jostain pitäisi sinun nyt saada voimia ajatella vaan sitä omaa ja lapsen elämää.
Kerran kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajalle ja mietimme psykoterapiaa. Se olisi vaan pitänyt itse etsiä ja olla muutama kuukausi sairaanhoitajan juttusilla niin ei ollut voimavaroja
Kiitos sinulle
Vierailija kirjoitti:
Mene läs ki vaikka salille. Tai lenkille. Nosta perse sohvalta. Tee jotain
Joka päivä tulee lenkkeilyä koiran kanssa. Ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene läs ki vaikka salille. Tai lenkille. Nosta perse sohvalta. Tee jotain
Mä hölkkään ja syön pähkinöitä.
👱: YYYHYY HARMAA ARKI JA KAUHEAT TRAUMAT YYYHYYY EN KESTÄ JA KIRJOITAN PASKOJA NOVELLEJA PALSTALLE YYYYHYYYYY😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika työterveyteen/opiskelijaterveyshuoltoon tai soita paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tai vaikka seurakunnan diakonille. Tarvitset nyt apua ja tukea.
Et ole ollenkaan surkea, pikemminkin olet tosi sinnikäs kun olet opiskellut kaksikin ammattia ja äitinä huolehdit lapsestasi ja koirastasi.
Lähetän sinulle paljon tsemppiä ja rohkaisua täältä sinulle!
Älä liikaa stressaa työnhausta yms vaan luota siihen että asiat jotenkin järjestyvät. Yritä löytää edes pieniä mukavia asioita elämästäsi ja keskity niihin.
Tärkeää on nyt kuitenkin että olet yhteydessä johonkin mistä saat esim keskusteluapua.
Kuulostat ihanalta ihmiseltä. Arvostan sinun aikaansaannoksiasi todella paljon. Et kuulosta ollenkaan laiskalta ihmiseltä. Sinulla on siellä kotona nyt kyllä ihan tarpeeksi hoidettavaa, lapsi, koira ja vissiin se mieskin. Yrittäkää hoitaa suhdettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mun mielestä sä olet aloittanut prosessoimaan omaa elämääsi aivan ok.Olet työssäsi huomannut et se ei enään anna sulle, pelkästään raskauttaa oloasi ja tosi hyvä veto et olet lähtenyt kouluttautumaan uudelle alalle.
Sinulla on lapsi ja huolehdit hänestä.Mieti omaa parisuhdettasi, oletko tasapainoisessa suhteessa.Jutteleminen puolison kanssa tärkeää, miten jatkatte eteenpäin, yhdessä vai erikseen.Ei ole ok jos toinen nujertaa.
Elämässäsi aiemmin tapahtuneet ja olleet asiat olisi varmasti hyvä käydä läpi, ne kuormittaa.
Iloa ja valoa sinulle, voimia.
Jaa, että totaali yhäriys heti nuorena on ollut lottovoitto ja ei ole haitannut elämääsi millään tavalla?