Miksi yllättävänkin moni pysyy rakkaudettomassa liitossa?
Vaikka lapset olis isoja. Rahan ja materian takia? Ei enää läheisyyttä eikä yhteistä tekemistä. Mikä pidättelee?
Kommentit (21)
Tottumuksesta, tai ei uskalleta lähteä suhteesta syystä tai toisesta. Voi olla väkivallan pelkoa esimerkiksi. Joskus suhteessa pysytään rahan takia.
Miksi vielä 2025 yritetään PARITTAA ihmisiä? Parittaminenhan on ollut rikos Suomen laissa jo iät ja ajat muutenkin.
Ei rakkaus ole mikään tunne.Tai voi olla muutaman vuoden, mutta rakkaus on sitä, että on sitoutunut toiseen ja helpottaa omalla tavallaan yhteistä arkea.
Kun huomioi toista ja auttaa kaikella tavalla, kunnioitus, kiintymys ja tietynlainen rakkauskin säilyy läpi elämän.
Se ottaa oman aikansa tajuta, että siitä liitosta on tullut rakkaudeton. Voi olla, että arki toimii, vaikka tunteet ovat jäähtyneet ja tätä pitää lähinnä pitkän suhteen tasaantumisena. Vasta jälkikäteen tajuaa, että eihän sitä rakkautta ollut oikeasti enää vuosiin.
-muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta eronnut
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus ole mikään tunne.Tai voi olla muutaman vuoden, mutta rakkaus on sitä, että on sitoutunut toiseen ja helpottaa omalla tavallaan yhteistä arkea.
Kun huomioi toista ja auttaa kaikella tavalla, kunnioitus, kiintymys ja tietynlainen rakkauskin säilyy läpi elämän.
Romanttinen rakkaus vs realistinen rakkaus. "Kumpaa" ap mahtoi tarkoittaa? Realistinen rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
No, se, että avioliitossa pitäisi olla hehkuvaa rakkautta, on vain yksi tapa tarkastella avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele rakkaus.
Mikä on käsitys rakkaudesta tänä päivänä?
Varmaan heillä turvallisuuden tunne merkitsee ja raha, omaisuus? Ei muut ole jonkun kamalan tyypin kanssa.
Harvemmin rakkaus on mikään on/off tunne. Välillä yhteys voi olla hukassa, mutta se voi myös palautua. Elämäntilanteet, kuormitus ja reaktiot niihin vaihtelee. Itse ole kiitollinen että kaikista ulkopuolisista myrskyistä huolimatta kumpikin on halunnut pysyä tässä suhteessa, vaikka niiden aikana on ollut hyvinvaihtelevasti voimavaroja yhteiseen tekemiseen. Syvä luottamus on kyllä vaan vahvistunut.
Vierailija kirjoitti:
Se ottaa oman aikansa tajuta, että siitä liitosta on tullut rakkaudeton. Voi olla, että arki toimii, vaikka tunteet ovat jäähtyneet ja tätä pitää lähinnä pitkän suhteen tasaantumisena. Vasta jälkikäteen tajuaa, että eihän sitä rakkautta ollut oikeasti enää vuosiin.
-muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta eronnut
Meillä on iloa, luottamusta, läheisyyttä, turvallisuutta ja läsnäoloa. Onko meillä rakkautta? Itse osaa määritellä vain sen mikä ei ole rakkautta.
Ihmisillä on jotain täysin epärealistisia kuvitelmia avioliitosta.
Huh.
Eihän avioliittoon mitään tunteita tarvita.
Riittää että on hyvät käytöstavat, auttaa toista/toisia ja on ns. hyvä tiimi.
Tunteiden miettiminen ja ns. rakkauden miettiminen on friikkien touhua.
Ihmeellistä vellomista.
Ei kannata miettiä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ottaa oman aikansa tajuta, että siitä liitosta on tullut rakkaudeton. Voi olla, että arki toimii, vaikka tunteet ovat jäähtyneet ja tätä pitää lähinnä pitkän suhteen tasaantumisena. Vasta jälkikäteen tajuaa, että eihän sitä rakkautta ollut oikeasti enää vuosiin.
-muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta eronnut
Meillä on iloa, luottamusta, läheisyyttä, turvallisuutta ja läsnäoloa. Onko meillä rakkautta? Itse osaan määritellä vain sen mikä ei ole rakkautta.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Talous, lapsenlapset. Siinä syyt miksi emme ole eronneet.
Ainakaan itsellä ei kyse ole rahasta eikä materiaalista (varmaan vähävaraisissa on näitä pareja enemmän, jotka on yhdessä, vaikka tunteet on kuolleet. Rikkaan on helpompi lähteä, koska raha tuo turvaa esim uuden asunnon hankkimisessa).
Ennemmän on kyse laiskuudesta(lähteä) ja tottumuksesta.
Ollaan oltu yhdessä kohta 50 vuotta ja tavattu, kun olin 17v.
Vaikea miettiä elämää yksin, vaikka toinen ei oikein enää nappaa ja onhan siitä kuitenkin jotakin seuraa ja turvaa, vaikka rakkautta ei kai ole. Uutta suhdetta en kuitenkaan enää haluaisi, jos erottaisiin.
Joutuisin myös muuttamaan, koska en haluaisi jäädä tänne missä nyt asumme vaan muuttaisin takaisin syntymäpitäjääni. Siellä on vielä muutama sukulainen olemassa. Täällä olisin aika yksin.
Jollain tasolla tiedostan, että elämä olisi EHKÄ parempaa yksin, mutta en ole ihan varma. Jos toisaalta mietin, että mies kuolisi, niin olisin kyllä aika hukassa. Elämä ei koskaan ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista, kuin mitä vauvapalsta antaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ottaa oman aikansa tajuta, että siitä liitosta on tullut rakkaudeton. Voi olla, että arki toimii, vaikka tunteet ovat jäähtyneet ja tätä pitää lähinnä pitkän suhteen tasaantumisena. Vasta jälkikäteen tajuaa, että eihän sitä rakkautta ollut oikeasti enää vuosiin.
-muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta eronnut
Meillä on iloa, luottamusta, läheisyyttä, turvallisuutta ja läsnäoloa. Onko meillä rakkautta? Itse osaan määritellä vain sen mikä ei ole rakkautta.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Luojan kiitos et oo mun puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla läheisyyttä ja kiintymystä, hyvin toimivaa arkea. Ehkä ymmärrys myös siitä ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Sitten on erikseen kaikki ikävät perustelut kuten läheisriippuvuus tai taloudellinen pakko.
Ap kirjoitti että ei läheisyyttä. Monella nimittäin ei ole muuta kuin talous. Juuri yksi hyvin monta kertaa eroa miettinyt ystäväni ei pysty eroamaan koska "menettäisi mökin".
Voi olla läheisyyttä ja kiintymystä, hyvin toimivaa arkea. Ehkä ymmärrys myös siitä ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Sitten on erikseen kaikki ikävät perustelut kuten läheisriippuvuus tai taloudellinen pakko.