Muisteletko paljon entisiä heilojasi nuoruudestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu yleensä silloin kun harrastan seksiä mieheni kanssa. Tää nykyinen ei vaan osaa yhtä hyvin.

 

Mikset kerro hänelle miten hän voi olla parempi?

No oisko vaikka sen takia et se ei oo meiän naisten tehtävä vaa miesten pitää itse vaan tajuta nää asiat 🤷🏼

Välillä muistelen nuoruuden ihastumisia ja niitä (turhankin) kiihkeitä tunteita. Uskon että liittyy enemmänkin siihen miten oli kiva olla nuori kun tuntui että kaikki oli mahdollista ja elämä huoletonta.

Mutta silti nyt olen onnellisempi mieheni kanssa enkä haluaisi muuttaa mitään. 

Kyllä nuoruuden rakkaudet on ikimuistoisia. Maurizio ! Vieläkin ajattelen joka päivä häntä. Läpi elämän kaivannut. 

Heila. En edes muistanut ko. sanaa. Omassa nuoruudessani ei puhuttu heiloista. N 62.

Mutta joo, muutamaa poikakaveria joskus. Yhtä en halua todellakaan muistella.

Yksi intohimoinen suhdekuvio muistuu toisinaan mieleen. Mutta, koska sovimme, että se jää siihen mihin jäi, en ole yrittänyt etsiä. Kerran vuosikymmeniä sitten hän oli uutisissa haastateltavana, ja reaktioni näkyi varmasti kaikille. Muutama hetki meni ennen kuin sain hengityksen tasaantumaan. Francis Goyaa joskus kuuntelen. 

Joskus kieltämättä miettinyt, että ovatkohan vielä elossa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, koska tiedän niiden jo kauan sitten ylittäneen parasta ennen päivänmäärän. Jos ovat edes hengissäkään enää. Mitä niissä on haaveilemista?

Muistelua. Ainakin minusta on hauskaa muistella kaikkia nuoruuden yhdyntöjä ilman kondomia.

Silloin ei ollut HIV:tä. Tytöt hankkivat pillerit ja pidettiin hauskaa. Tippuri hoidettiin antibiooteilla. Oi niitä aikoja!

Ei ollut suhteita silloin. Yhden kanssa seurustelin ja mentiin naimisiin. On eksä.

Parhaat menee runkkumatskuna. Lookalike vielä pokesivuilta hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosien jälkeen on uusi elämä, eikä entistä pysty kuvittelemaan mielessään todellisena, koska muistamisesta huolimatta tunnetaso ei ole sama.

Pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Olen vaihdevuosi-iän kynnyksellä, ja seksi jo ajatuksen tasolla vaikuttaa kuvottavalta, haisevalta ja saastaiselta touhulta. Joku äijä ja limainen muna, hyi h*lvetti, ei kiitos. Vielä kun hormonit hyrräsi, niin ei tuollaisia ajatellut pahemmin.

Itse asiassa muistan usein kun pidän omaa kivaa. Ja myös sellaisia että "olisin voinut mutta en lähtenyt"-tapauksia.

Tässä asiassa kaduttaa monet tilanteet jossa kainostella turhaan enkä antanut. Tilanteita jossa annoin ja kadutti  ei enää tule mieleen vaikka muutamat kerrat ei ehkä suuria kokemuksia olleetkaan.

Kyllä. Olen 'tehnyt tilin' jokaisen kanssa ja nyt on erityisen hyvä olla. Olen ymmärtänyt miksi mistään ei tullut yhtään mitään yhtään koskaan.

Hyvin hyvin harvoin. Oli niin paskoja eksiä nuoruudessa :D yksi oli kiva ja sen vasta näin kaupungilla, juteltiinkin, mukavaa oli. 

Onneksi ei ollut ketään 15-vuotiaana. Kuulostaa jotenkin karmaisevalta, kun joku sanoo ikävöivänsä vielä keski-iässäkin jotain lapsuuden kaveria. Olisko siihen syynsä, että monet odottaa näissä asioissa täysi-ikäisyyttä ja helposti vielä sen ylikin, kunnes ollaan edes jotenkin oikeasti aikuisia.

En, hirveitä traumoja vain jäi heistä. Joskus tietty tulee väkisin mieleen.

Vanhojen heilojen muistelu on ehkä enemmän miesten juttu kuin naisten. Miehistä on kivaa muistella sitä kun sai nuorena olla tiukan 20-vuotiaan naisen kanssa. Naisia ei yleensä miesten nuoruus houkuta yhtä lailla, joten niitä ei tarvitse muistellakaan.