Mielipiteitä siitä kun mies katkerana kertoo yrittävänsä niin paljon olla sellainen kuin haluan?
Ongelma meillä ollut aina se, että mies on ollut epäkypsä. On jättänyt paljon vastuuta minulle, niin lapsista kodista kuin taloudestakin. Etenkin tämä viimeisin minua on rehellisesti harmittanut tosi paljon, enkä osaa arvostaa miestäni sen takia. Olen kertonut mitä toivon ja mitä en toivo parisuhteessa. Mies aina ollut vähän etäinen ja sellainen itsekeskeinen että ei ole ollut valmis kuulemaan minua ja saattaa just hetkellisesti yrittää huomioida, mutta tekee siitäkin ison numeron kuinka hän niin yrittää ja ikäänkuin syyllistää minua siitä että mikään ei riitä.
Miksi tarvii hirveästi yritystä jotta voi ottaa toista huomioon normaalisti, pyrkiä tasapuolisuuteen jne? Ja tuntuu hölmöltä kun tekee siitä numeron ja ikäänkuin odottaa jotain palkintoa siitä. Nyt kun olen puhunut erosta, mies selvästi yrittää vielä enemmän, mutta se hänen yrityksensäkin on ihan perus asioita, ei mitään ihmeellistä. Eikä oikein nappaa enää jos joku siinä vaiheessa yrittää kun on pelko menetyksestä.
Rehellisesti, mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (54)
Mies ansaitsee paremman naisen. Heitä itsesi ovesta pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Mies ansaitsee paremman naisen. Heitä itsesi ovesta pihalle.
Mies kaipaa takaisin äitinsä helmoihin. Äiti on ainoa oikea nainen ap:n miehen kaltaiselle miehelle, jolle aikuisen perusvastuut ovat liikaa.
Miehen käytös kertoo suoraan, että mies kokee, että vastuu taloudestanne ja kotitöistänne on yksin sinulla. Sen vuoksi hän ihmettelee, kun hänen paljon pienempi satunnainen panostus ei saa sinua puhkeamaan ylistyslauluun miehen hyvyydestä.
Parempi, että mies menee omaan kotiin kasvamaan, niin arvostat sitä vielä vähemmän.
Sellaisia ajatuksia ettei kannata jättää eroa pelkästään puheen tasolle. Te ette tule saamaan suhdetta toimimaan. Mies on päättänyt ettei osaa, eikä opi, eikä mikään yritys kelpaa, joten ne eivät ikinä tulekaan kelpaamaan sinulle. Hommasta puuttuu aitous.
On paljon helpompi molemmille ettei tarvitse pelätä koko aikaa toisen reagointia. Sinun ei enää tarvitse pelätä syyllistämistä eikä miehen kelpaamattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että et saa häneltä sitä mitä toivot, aikuista vastavuoroista suhdetta. Hän ei pysty sitä sinulle antamaan, ellei kehitä selkärankaa ja sisäistä vahvuuttaan niin, että seisoo ensin omilla jaloillaan ja siitä voimastaan käsin huolehtiin perheestään.
Niin kauan kuin sinä nojaat mieheesi, et myöskään ole omilla jaloillasi.
Läheisriippuvuudesta kertoo puolin ja toisin.
En nojaa enää mieheeni. Nukumme eri huoneissa, ja rehellisesti olen kertonut sen mitä haluan ja mitä en, ja millä ehdoilla suhde voisi toimia. Olen täysin omavarainen. Mies on jarruttanut eroa, sanonut sitä ettei halua että perhe hajoaa, luvannut että muuttuu jne. Olen ajatellut että ei minulla kiirettä ole eroon, koska nuorin lapsemme on vielä alle kouluikäinen. Olen ajatellut että katsotaan miten käy ja keskittynyt itseeni. Ja mitä enemmän olen keskittynyt itseeni, sitä enemmän olen ymmärtänyt miten pielessä kaikki suhteessa on ollut. Kuinka en ole saanut olla nainen suhteessa, minua ei ole koskaan oikein huomioitu, kaikki on pitänyt ns vaatimalla vaatia ja se on vaan niin väärin, en enää aio kuluttaa energiaani sellaiseen. Nyt mieheni tekee välillä jotain pieniä tekoja minulle, joista sitten odottaa että kaikki muuttuu ja haluaisin taas jatkaa ja on ihan vihainen minulle kun en osaa arvostaa niitä, kun kuitenkin monissa tilanteissa on edelleen tosi itsekäs.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ansaitsee paremman naisen. Heitä itsesi ovesta pihalle.
Mies kaipaa takaisin äitinsä helmoihin. Äiti on ainoa oikea nainen ap:n miehen kaltaiselle miehelle, jolle aikuisen perusvastuut ovat liikaa.
Niin, mutta jos mies on jo lähemmäs 50v niin tuskin siitä enää koskaan kypsyy ja kasvaa mieheksi. T. Ap
Sellainen satuilu sitten tälle pyhäpäivälle
Lapsen takia kannattaa erota. Hän oppii tuosta sairaan, manipulatiivisen parisuhdemallin.
Tulee mieleen entinen avioliittoni. Mieheni oli todella epäkypsä. Olin meistä kahdesta se, joka kävi töissä, teki ruokaostokset, hoiti kodin, piti yhteyttä kummankin vanhempiin, suunnitteli lomat, teki hankinnat taloon ja pihalle jne. Mies pelasi tietokoneella ja roikkui keskusteluryhmissä yöt.
Hirveältähän se tuntui tajuta, että toinen ei kasvanut aikuiseksi samaa matkaa. Päin vastoin, mies lakkasi yrittämästä ja taantui. Kun tavattiin parikymppisinä, hän oli hauskaa seuraa ja komea. Sitä hän oli vielä erotessamme nelikymppisinä mutta kunnon puolisoa hänestä ei tullut.
Erotessa mies ulvoi, etten tule koskaan löytämään ihmistä, joka tekee minut tyytyväiseksi ja alistuu minulle. Ihan niinkuin biojätteiden vieminen tai töissä käyminen, että voi maksaa puolet menoista olisi alistumista.
Löysin uuden kumppanin hyvinkin nopeasti ja pääsin kokemaan normaalin elämän ja parisuhteen. Jos nyt voisin neuvoa entistä itseäni, sanoisin että arvosta itseäsi enemmän ja etsi kunnollinen mies. Koska en pääse ajassa taaksepäin, neuvon muita. AP, ei kannata roikkua tuollaisessa mieslapsessa. Tasaveroiseen, aikuiseen parisuhteeseenkin kykyneviä on.
Jos vaihtoehdot on:
- pyörität arkea kokonaan yksin maksaen oman osuutesi kaikesta, JA mies nillittää kaikesta siinä sivussa osallistumatta
ja
- pyörität arkea kokonaan yksin maksaen oman osuutesi kaikesta, JA mies maksaa oman osansa lastensa elatuksesta sinulle rahassa
Kumman valitset?
Onko tämä joku laatikkoviiniä lipittävien katkeroituneiden naisten valitusketju?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku laatikkoviiniä lipittävien katkeroituneiden naisten valitusketju?
Oletko eksynyt tänne?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen takia kannattaa erota. Hän oppii tuosta sairaan, manipulatiivisen parisuhdemallin.
Voitko selittää tarkemmin?
Kuulostaa siltä, että olette parisuhteen ensi askelmilla. Niihin kuuluu yritykset muuttaa toista, epäkypsyys ja nollasumma-peli.
Ap kuulostaa melko kelvottomalta, vaativalta ja itsekkäältä. Tajuamatta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa melko kelvottomalta, vaativalta ja itsekkäältä. Tajuamatta sitä.
Perustele.
Kertoo siitä, että et saa häneltä sitä mitä toivot, aikuista vastavuoroista suhdetta. Hän ei pysty sitä sinulle antamaan, ellei kehitä selkärankaa ja sisäistä vahvuuttaan niin, että seisoo ensin omilla jaloillaan ja siitä voimastaan käsin huolehtiin perheestään.
Niin kauan kuin sinä nojaat mieheesi, et myöskään ole omilla jaloillasi.
Läheisriippuvuudesta kertoo puolin ja toisin.