Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä saat henkistä sisältöä elämääsi?

Vierailija
21.03.2025 |

Minä en saa oikein mistään. Olen harrastanut kulttuuria, huolehtinut liikunnasta, ulkoillut, lukenut kirjoja, seurustellut ihmisten kanssa ja omistan lemmikeitä. On lääkkeet psykiatrin puolesta saatu masennukseen ja niitä syöty kohta 8-vuotta. Silti aina vaan tuntuu että henkinen elämä on köyhää ja se masentaa. Tuntuu että kaikilla toisilla on hirveän suuri sisäinen maailma ja innostus elämään.

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
21.03.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musiikista, lalulyriikasta ylipäänsä ja runoudesta

Vierailija
22/24 |
21.03.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma henkinen (trauma-) työ, jossa taiteet keskeisessä osassa. Toki myös psykologiaa on tullut luettua paljon. Kirjoittaminen, muu luova ilmaisu, luonto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
21.03.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskosta Jumalaan, se antaa olemassaololleni selityksen ja elämälleni tarkoituksen. Tämä ei poissulje sitä, että arkisen elämän (perhe ja työ) lisäksi saan sisältöä elämään esim. lukemisesta, musiikista ja teatterissa käymisestä. Mutta mitään "tyhjää aukkoa" sisälläni ei ole ollut uskoon tulon jälkeen.

Vierailija
24/24 |
21.03.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikään ei tuntunut miltään kun söi masennuslääkkeitä. Siinäpä oli se ongelma. Piti lähteä ratkomaan sitä toiselta kantilta, koska niistä ei apu löytynyt, sen sijaan lukematon määrä ikäviä sivuvaikutuksia ja 20 kilon painonnousu.

Aloin lisätä liikuntaa, ulkoilua, terveellinen ravinto tärkeää, jätin valkoisen sokerin ja vehnäjauhon pois. Mielekästä tekemistä otin joka päivälle, minulle se on lähinnä digi lehtien ja kirjojen lukeminen, palstailu ja mieleisten suoratoistosarjojen ja töllöohjelmien katsominen. Joka päivälle myös jokin kotityö/asioiden hoitoa, edes 10 minuuttia. Muistin myös armollisuuden itseäni kohtaan, aina ei jaksa eikä onnistu ja kiitollisuuden, joka päivä mietin, mikä on ja meni hyvin, mistä voin olla kiitollinen.

Pikkuhiljaa alkoi elämä tuntua taas joltakin. Seitsemän vuoden "onnellisuuspillerikuuri tai paremminkin onnettomuuskuuri" riitti minulle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kaksi