Onko lapsuus/nuoruus pikkukaupungissa huonompi kuin Helsingissä?

Pikku- kaupunki? ja keskisuuret kaupungit on unohdettu niinkö? 

Jos tuo ap:n kirjoitus on totta, niin kukaan ei ole niin tyhmä kuin helsinkiläinen.

Minä asun sinun kuvailemassa "pikkukaupungissa" Ja ei täällä kukaan missään huomioliiveissä mopoile kouluun, bussilla tai kävellen liikutaan, löytyy useampikin tanssikoulu missä voi sitä balettia harrastaa ja sen purjeveneenkin saat kätevästi tuohon merenrantaa laitettua.

Mutta jos pitää olla 5h+keittiö niin keskustassa tuollainen maksaa puolesta miljoonasta ylöspäin tai voit muuttaa sitten maalle tai rivitalo asuntoon johonkin lähiöön. Ei ne isot asunnot keskellä kaupunkia ole huomattavasti halvempia vaikka menisi Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin.

Itse kasvoin Raumalla. En suosittele, sisäänpäinlämpiävä, kuppikuntainen. Haaveilin aina Helsingissä asumisesta. Mutta sitten, kun muutin sinne, en viihtynyt lainkaan. Löysin kuitenkin miehen ja odottaessamme esikoista muutimme pikkukaupunkiin. Oma iso talo ja piha, kaikki lähellä, ei ruuhkia eikä jonottamista. 

Me nimenomaan muutimme kaupungista pikkukaupunkiin kun saimme lapsia. Alakouluun 50m, yläkouluun kilometri, futiskentät, jääkiekkokaukalot, uimahalli, hiihtoladut, lenkkimaastot ja järvi 100m päässä. Löytyy kirjasto, kaupat, ravintoloita, terveyskeskus, eläinlääkäriasema ja junayhteys. Lasten lapsuus ollut ihana ja turvallinen täällä lintukodossa. Koulu perinteinen ilman huume yms ongelmia ja paljon kivoja kavereita. Pikku hiljaa ovat lähtemässä jatko-opintoihin isompiin kaupunkeihin kuten tuossa iässä kuuluukin. Kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen lähdemme mekin kaupunkiasuntoon ja tämä talo jää perheen kesähuvilaksi järven rannalle.

Hahhah :D itse mietin voimmeko muuttaa 40 tuhannen asukkaan kaupunkiin, vai kannattaisiko pysyä ihan puhtaasti maalla. Että kummassa lapset saisi rauhallisemman lapsuuden. 

Sitähän se Helsinki suurimmalle osalle on. Aivan sama vaikka asuisi Kouvolassa. Et sinä joka päivä tai edes joka viikko käy museoissa ja oopperassa. Vaikka helsinkiläiset esiintyvät usein kuin kävisivät vähän väliä lounaalla diplomaattien kanssa.

Itse taas haluaisin kasvattaa lapset pienemmässä kaupungissa, mutta olosuhteiden pakosta asutaan Helsingissä. On paljon hyvää, mutta enemmän huonoa.

Äitini pitää kaupungeista. Itse kaipaisin osittain maaseutua, en viihdy liian tiiviissä ihmismassoissa. Liikaa autojakin on liikaa. Kohtuus. Ihmiset erilaisia toiveiltaan. Maalla ei nykyään ole palveluita ja kauppoja, eli se pitää huomioida. Ellei joku luo parempaa esimerkiksi luomua ja tuoteketjuja sinne. Uutta.

Isoissa kaupungeissa on omat ongelmansa. Ja haluaako puhdasta ympäristöä. Välimatkat voi huomata ennen, vaikea matkustaa pitkiä matkoja,. Missä on tuttuja ihmisiä sinulle tai sukulainen, ettei muutu liiaksi. Mikä on sielunmaisemasi. Entä matka lentokentälle.

Olen asunut noin 4000 asukkaan kunnassa ja harrastanut aktiivisesti hiihtoa, yleisurheilua; sellonsoittoa solistiaineena ja jousiorkesterissa sekä taitoluistelua. Ei ole ollut rajoite. Hassu ajatuskin elämä oli hyvää ja turvallista.

Tämä on varmaan kliseinen vastaus, mutta se riippuu ihan perheestä ja lapsista itsestään. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni kului pienessä rannikkokaupungissa, jossa sekä kaupunkiympäristö, maaseutu että metsäluonto tulivat tutuiksi. Ei tarvinnut pyöräillä kovin pitkää matkaa päästäkseen erilaisesta maisematyypistä toiseen. Tältä pohjalta olen myös kokenut ihan luontevaksi kasvukertomukseksi matkan tällaisesta rauhallisesta, mutta monipuolisesta ympäristöstä suureen maailmaan.

Nykyisin asun Helsingissä, jossa viihdyn oikein hyvin, mutta jos olisin kasvanut lapsuuteni täällä, kokemusmaailmani olisi varmasti ollut aivan toisenlainen. Pikkukaupunki oli ja on vähän kuin turvallinen pesä, jonne on mukava palata kaikkien seikkailujen jälkeen, vähän kuin Muumilaaksoon. Toki siellä oli omat ongelmansa, ja jos onnistui saamaan itselleen nolon maineen, siitä tuntuivat saman tien tietävän kaikki, mutta kokonaisuutena en vaihtaisi siellä vietettyä lapsuutta mihinkään muuhun ympäristöön.

Paras vaihtoehto 30 000-80 000 asukkaan kaupunki, kompromissi palveluita, rauhallisuutta ja kohtuuhintaista asumista.

Ite kasvoin pääradan varrella ja oli kyllä vanhoillinen ilmapiiri, toisaalta ei ollut ihanaa luontoa mitä ajattelemissanne rantakaupungeissa. Lukiosta jäi kismittämään huono opetus ja se, ettei ilmapiiri kannustanut itsensä toteuttamiseen.

Helsingissä tietenkin miinuksena turvallisuus ja se että pääseekö edes peruskouluaikana sellaseen kouluun jossa saa keskittyä ja on mahis hyvään lukioon