HUHTIKSET 05 VIIKKO 11

Mareila !!!!



Syvimmät osanottoni !!!!!

Liikutti myöskin täällä nuo Jeren kommentit :-(

En uskalla edes ajatella, millaiset ovat lapseni aatteet miehen äidin kuollessa......

Kun aloimme aikoinaan seurustelemaan (13 vuotta sitten), minua järkytti kovasti, että mieheni ja hänen veljensä olivat nimittäneet mumminsa " saaren mummiksi" ja " oikeaksi mummiksi" . Nyt tiedän, mistä tuo sana " oikea" tulee, niin raadollista kun se onkin ajatella sellaista sanaa lapsen suusta. Anoppi on meillä se " oikea mummi" ja kun hänestä aika jättää........ toivon totisesti, että lapset ovat vanhempia.



Muuten kaikille parempaa viikonloppua ja rakastetaan lähimmäisiä, vielä kun he lähellä ovat. Eihän sitä ikinä huomisesta tiedä.



P.S Lyle!!! ihana tuo halata rusinaksi- termi.......varsin kuvaava....taidan ottaa käyttöön ;-)

Alkaa toi loppuodotuksen unettomuus vaivata... Tuli tosin nukuttua päikkäritkin tänään.



Mareilalle oikein paljon voimia suruun ja syvä osanottoni!



Milennalle plussaonnittelut, toivottavasti kaikki menee hyvin!



Mullahan laskettuaika on ensi tiistaina. Olen edelleen aika tavalla kauhuissani tulevaisuuden suhteen. Jossain vaiheessa olin jo luottavaisempi. Mun hoitoapulaisilla on omassa elämässäänkin tekemistä ja esim. joutilas anoppi ei " kiireiltään" jouda apuun. Mies ei jotenkin ollenkaan käsitä ettei elämä palaudu ennalleen viikossa ja hän on myös työssään tosi kiireinen tällä hetkellä (perheyritys). Lähinnä se alku kaikkine hormoonihöyryineen ja synnytyksestä palautumisineen pelottaa mua. Luotan kyllä siihen että aikanaan kahden lapsen kanssa sompailuun tulee rutiinia ja koko porukka totutaan uuteen elämänrytmiin.

Hippusella on aivan ihana vaihe meneillään ja olen nauttinut siitä täysillä. Esimakua uhmasta saatiin muuton aikaan ja veikkaan että vauvan syntymä tuo tunnemyrskyt taas.

Katsuralle kiitokset myös omalta osaltani myös niistä vaikeiden aikojen kertomisesta. Eiköhän me kaikki tiedetä ettei ongelmitta tulla selviämään. Toki lohdun sanojakin on kiva kuulla.



Tulipahan taas purettua paljonkaan muiden juttuja kommentoimatta. Ihanaa kevättä kuitenkin kaikille tasapuolisesti (mutta mä oon varma että takatalvi tulee vielä)! Ilmottelen kun jotain tapahtuu ja ehdin tänne taas.



mallu rv 39+3 ja H 2604

Helka on päiväunilla, minä olen surffannut puutarhasivuja ja suunnitellut kaikenlaista (ja varmaan ehdin tosi hyvin puutarhaa hoitaa ensi kesänä, mutta saahan sitä haaveilla). Pottua ja sipulia ois ainakin tarkoitus saada kasvamaan, ja siinä sivussa vähän salaattia, porkkanaa, tilliä ja persiljaa. Punajuurtakin ois kiva saada omasta maasta ja ja ja... Jos ylipäätään saan mitään kasvimaahan, meidän koekasvimaalla todennäköisesti testataan ensi kesänä hyötykasvien rikkaruohonsyrjäyttämiskykyä :) Marjapensaatkin vois kohta leikata ja jos vaikka yrittäis valkosipulin kasvatusta hmm... Puhumattakaan kukista, niihin en ole vielä ehtinyt paneutua ollenkaan! Lisäksi navetan aurinkoiselle seinustalle vois kokeilla tomaattia ja vähänkö oiskin mielenkiintoista kokeilla kasvilavaa siihen viereen, kurkkua vaikka.



Minä yritän ilmeisesti parhaani mukaan unohtaa raskautetun tilani ja siitä seuraavan vauva-ajan. Raskaus ei kyllä anna unohtaa itseään tällä hetkellä. Hiihtolomaviikko meni ihan hyvin, mutta viime viikolla on ollut töiden jälkeen aika tuskaista. Jos alkuraskaus oli helpompi kuin Helkaa odottaessa, niin nyt ottaa takaisin. Harjoitussuppareita on töiden jälkeen ollut tosi paljon ja VOIMAKKAITA. lllalla tuntuu, että koko maha on ihan hellänä supisteluista. Lisäksi liitoskivut vaivaa, välillä ei meinaa pystyä kävelemään kun vihloo. Voih, kun olen raihnainen. Mulla on enää kaksi viikkoa töitä, mutta pitää katsoa miten ensi viikko sujuu. Jos joka ilta on yhtä kauheaa kuin viime viikolla, pyydän saada aloittaa loman viikkoa aiemmin, lomapäiviä jää kuitenkin käyttämättä.



Niin että joopajoo niiden pottujen maahanpanon kanssa.



HyväÄiti-G:hen jäi vastaamatta. Vaikea kysymys! Ylipäätään minusta tuntuu, että homma on mennyt suurimmaksi osaksi hyvin, joitain epätoivon purkauksia lukuunottamatta. Tuntuu, että pääsääntöisesti ollaan osattu olla aika hyviä vanhempia ja ratkaista ongelmat ihan viisaastikin. Pääasia on, että Helka vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta lapselta!



Kyselyihin kun päästiin, niin kysyisin, että onko kukaan jo ostanut tai ostamassa pyörää huhtikuiselle? Ettekö te kent ostaneet Amandalle pyörän, vai muistanko ihan väärin? Oliko se sellainen työntökahvallinen malli ja jos oli, miten se on toiminut ja kai kahvan saa pois tarvittaessa?



Mitähän muuta, niin napailuista ja pelotuksista vielä. Nii-in, just noita Katsuran kertomia asioitahan sitä pelkää. Että miten sitä selviää, kun tekemistä on enemmän kuin mihin yksi ihminen ja kaksi kättä riittää. Minä pelkään, että vauvalla on koliikki tai se on muuten kovin itkuinen. Pelkään myös vähän, että Helkalle iskee hirveä uhma ja mustasukkaisuus. Lisäksi jännittää, miten imetys lähtee sujumaan ja jos se lähtee, miten järjestän Helkalle ohjelmaa ja huomiota alussa, kun imetykseen menee niin paljon aikaa. Hirvittää, miten jaksan huonoja unia, kun todennäköisesti omia päiväunia ei ole niin helppo ottaa. Toivoisin, että vauva olisi vähän parempi nukkumaan kuin Helka (Katsura, Helka ei suostunut nukkumaan liikkumattomissa vaunuissa ennen kuin vasta joskus viime kesänä, joten meillä ei silloin vauvaa nukutettu pihalla kuten kai oppikirjojen mukaan olisi pitänyt).



Toisaalta luulen, että pienestä ikäerosta on hyötyä. Uskon, että aika pian lapsista on seuraa toisilleen ja toivon, että heille kehittyy myös läheisempi suhde pienen ikäeron takia. Minulla ja siskollani on 5 vuotta ikäeroa ja se on aina tuntunut meistä molemmista liian paljolta, me ei olla koskaan paljonkaan leikitty toistemme kanssa ja vasta nyt aikuisina ollaan lähennytty toisiamme.



Vielä ehdin tehdä jotain hyödyllistä ennen kuin Helka herää - jos viitsin :)

Muistanko ihan omiani, vai oliko teillä rakennusprojekti käynnissä?

Wau mitä suunnitelmia sulla Errj on kasvimaiden suhteen! Toivotaan, että vauva-aika menee tosi leppoisasti ja pääset kuopsuttelemaan ja korjaamaan sitten satoakin! Näin kerrostalosta käsin ajateltuna olis kyllä niin ihanaa, jos olisi oma piha - vaikka toisaalta sitten taas ihmetyttää, että millä ajalla ja lihaksilla ihmiset ehtii pitää siitäkin huolta!



Mallulle paljon tsemppiä viime metreille! Toivottavasti me kaikki jännitetään ja pelätään edes osittain turhaan, ja asiat menisivätkin paremmin kuin miltä nyt tuntuu. Mun mies on onneksi nyt jotenkin paljon enemmän mukana odotuksessa kuin silloin kaksi vuotta sitten, ja on myös luvannut, ettei suunnittele kauheesti mitään omia juttuja toukokuusta eteenpäin.. Lauran vauva-aikana kun tuntui bändihommat (harrastus; ei ammatti) olevan päälimmäisinä mielessä (ja myös kalenterissa), ja se oli musta jotenkin tosi loukkaavaa. No, onneksi isi on kasvanut aikuisemmaksi tässä suhteessa ja on nykyisin ihan 10+.



Errj kyseli pyörän hankkimisesta. Laura saa kuulemma isovanhemmilta 2-vuotislahjakseen fillarin, mikä on musta tosi kiva juttu. Mieluiten mä haluaisin hänelle sellaisen 70-luvun ihanan kunnon kolmipyörän, mutten ole sellaista vielä mistään löytänyt. Onko kellään

havaintoa sellaisista?



Mitenkäs muuten on vaali-innostuksen laita? Täällä on aika hiljaista, en edes tiedä vielä ketä äänestän! Täytyy tunnustaa, että ltaisin EI ole tullut mieleen nauhoitella vaalikeskusteluita ja katsella niitä sitten Lauran nukahdettua.. Lauran kummisetä kysyikin yhtenä päivänä, että ollaanko seurattu vaaliohjelmia - no, mieleeni tuli vain vastaus: " ei, me seuraamme vain Idolsia" , mutta sitä en silloin kehdannut sanoa ääneen : ).



Nyt - kuinkas muuten - ruoanlaittoon. Mareilalle edelleen jaksamisia ja kaikille mukavaa viikonloppua!



t. Ompunäiti ja Laura

Errj: Ei sentään, me muutettiin jo pari kuukautta sitten, Luojan kiitos! Noh, pihan laitto ja rantasaunan rakennus ovat vielä kesken, mutta ne tuntuu aika pieneltä nyt.



Mä meinasin neidille sellaista työntökahvallista kolmipyörää synttärilahjaksi. On niin pieni, ettei tavallista fillaria varmaan yletä polkemaan.



Hyvä-äiti fiilisg: Mäkin olen aika tyytyväinen itseeni äitinä ylipäätään ja omiin ratkaisuihini. En nyt väitä olevani täydellinen, mutta olen vain ihminen ja sallin myös itselleni puutteita.



Noh, iltahommat kutsuu... Mä olen täällä vähän niin kuin salaa :)

No niin esikoisen juhlat on juhlittu, katsotaan milloin minä toivun juhlista. Tapani mukaan olin totaalisen myöhässä järjestelyiden kanssa, joten lauantaina oli vähän kireetä =( Onnksi rakas sisareni tuli ajoissa auttamaan minua =) Toisaalta mietin, että miten suuri hyöty on siivota päivää tai pari ennen juhlia, kun tuntuu, että seuraavana päivänä kaikki on hyrskyn myrskyn ja heikunkeikun. Juhlat meni kivasti ja meidän molemmat pojat käyttäytyivät tosi hienosti =) Sunnuntaiksi Anton meni isoäidin ja isoisän luoksen hoitoon, niin esikko sai juhlia rauhassa kaverisynttäreitä. Lahjoja tuli niin pimeä kasa, että huh, onneksi oli kirjoja ja legoja, joita ei koskaan voi olla liikaa =) Antoniakin muistettiin isovanhempien ja kummien toimesta ja toinen oli niin onnellinen omista paketeistaan =) Aamulla Anton oli ihana, kun halusi viedä esikoiselle lahjat, kovin touhukkaana niitä vei yksi kerrallaan ja muiskautti suukon päälle =)



Kent: Kiva kuulla teistäkin, pikkasen jo kaipailin, olisinkin huhuillut jos et olisi kirjoitellut. Hurjia päivähoitomaksuja siellä Saksassa.



Errj: Antonkin jekuttaa minun äitiäni syömisasioissa, mutta olen antanut jekuttaa rauhassa, parin vuoden päästä kuuluu taas valitusvirsi, kun ei tuo syö mitään ;) Kiva, jos minusta oli apua, niin paljon olen noiden unien kanssa saanut kikkailla, että varmaan kaikki mahdolliset keinot on kokeiltu ja olen huomannut, että sitä helposti jumiutuu omiin keinoihin, ja kun ne eivät toimikaan olen ihan hoo moilasena =) Yleensä sinänsä yksinkertaisin keino toimii, mutta minä ainakin mietin usein, kun se on aiemminkin mennyt nukkumaan 20.00 ei poika voi olla väsy 19 =)



Täälläkin naurettiin Helkan kukkamullan vaihdolle, sieluni silmin näin, mitä Antonin kanssa siitä tulisi =)



Nyt siivoilemaan, kun pikkuinen nukkuu,



Mareila+Anton

Viime viikko taisi jäädä multa ihan kokonaan väliin - meillä ei ollut mitään erityistä kiirettä tms, mutta nukkumatti ottaa ja vie mut nykyisin aina kun mahdollista! Nytkin sohva kutsuu ja sinne siirrynkin kunhan ensin jotain raapustan.



Onnittelut Mareilan esikoisen synttäreiden johdosta! Kiireen määrä on juhlia järjestäessä varmaan ihan vakio riippumatta siitä, milloin valmistelut aloittaa... Hippustenkin synttäriaika alkaa olla taas lähellä - onko kukaan vielä mietiskellyt järjestelyitä tms? Itse olen kevyesti pohtinut tarjoilupuolta, mutta mitään ei luonnollisesti vielä ole pakastimessa. Me pidetään juhlat kahdessa erässä - ensin täällä kotona miehen perheelle (jotka kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla) ja sitten minun kotonani minun perheelleni; ja silloin juhlitaan sekä Lauran että siskonpoikani synttäreitä yhtä aikaa.



Mun täytyy muuten kuiskata, että Laura on nyt parin viikon ajan nukkunut oikein hyviä päiväunia! Siis jotain 2,5-3,5 tuntia putkeen, mikä on meille aivan epätavallista! Olen jo melkein alkanut luottaa siihen, että itselläkin on iltapäivällä aikaa sekä nukkua että tehdä jotain muuta. Toivotaan, ettei lumous nyt heti haihdu, kun lausuin asian näin ääneen : ).



Yöunille meno on taas vähän niin ja näin. Mä en tunnista Lauran sopivaa väsähtämis- ja nukkumaanmenoajankohtaa! Se hetki tulee ja menee, ja sitten laitetaankin kunnon riekkumisvaihde päälle. Tällä hetkellä iltasatujen lukemiseen + sängyssä peuhaamiseen + selän silittelyyn + lopulta nukahtamiseen menee suurin piirtein tunti. No, yritän ottaa senkin levon kannalta.



Onpas Miiru tositosi kurja toi teidän sairasteluputki! Toivottavasti alkais jo helpottaa. Terveisiä myös Vaakamomin potilaille!



Nyt mulla ei enää ajatus liiku tämän enempää, joten menen nukkumaan. Mukavaa viikon alkua kaikille,



t. Ompunäiti 31+4 ja Laura 9.4.



ps. Laittakaas maaliskuiset odottajat niitä laskettuja aikojanne tänne, niin tiedetään tarkemmin milloin jännätä ja odottaa uutisia! Mä en valitettavasti ainakaan niitä niin tarkalleen muista : )

Olen tänään sellainen paheksuttu äiti-joka-vie-lapsensa-hoitoon-vaikka-on-kotona. Tänään on mun viimeinen hiihtolomapäivä, joka itse asiassa tulee menemään töitä tehdessä (kunhan tässä saan aloitettua). Mulla on myös neuvola keskellä päivää, ajatuksena oli myös ehtiä laitella vähän vauvan kamppeita valmiiksi ja fiilistellä, mutta se taitaa jäädä.



Kirjoittelenkin sitten vähän vauvajuttuja, kun aloitin. Äitiyspakkaus tuli noin viikko sitten. Me otettiin se kumminkin vaikka aluksi meinattiin, että otetaan rahana ja ostetaan uusi turvakaukalo. Mutta päätettiin kumminkin ottaa pakkaus, ihan vaan tunnesyistä, kyllä me se kaukalo saadaan muutenkin ostettua. Ihan kivoja vaatteita meidän mielestä ja mukana tullut parisuhdeopas oli ihan asiallista luettavaa. Tunnistin kyllä monet jutut Helkan vauvavuodesta. Mutta ei niitä ehkä silloin olisi tajunnut niin selvästi, nyt on jotenkin tullut etäisyyttä niihin aikoihin ja pystyy järkeilemään asioita, jotka silloin otti pelkästään tunteella.



Lisäksi kaivelin Helkan pieniä vaatteita ja voi äimä miten se on joskus voinut mahtua niihin pienen pieniin koon 50 bodyihinkin?? Niitä meillä ei ole kovin montaa, enkä taida ostaakaan ainakaan ennakkoon, kun näyttää tämä maha kasvavan vähän eri vauhtia kuin Helkaa odottaessa... Muut osat kehosta ei ole kasvaneet, pelkästään maha. Mulla on kunnon rantapallon puolikas! Helkakin alkaa jotenkin enemmän tajuta asiaa, jos puhutaan vauvasta, se saattaa silittää mahaa, suihkussa se on pari kertaa pessyt vauvan eli mun mahan ja kun pestiin niitä sen pieniä vaatteita, se ymmärsi kyllä että ne on tulossa vauvalle.



Vähän kyllä jännittää, miten sitten kesällä sujuu. Miehellä tulee olemaan yrityshommassa tosi kiire, eikä se varmaan ehdi pitämään niin paljon lomia kuin Helkan kanssa. Varoitin jo vähän äitiä, että se voisi ehkä varautua tulemaan apuun, toisaalta mua epäilyttää, pystynkö olemaan sen kanssa saman katon alla synnytyksen jälkeisessä hormonihäiriössä! Miehen sukulaisiahan tässä ois lähellä, mutta luulen, että jos olen yhtään samanlainen kuin Helkan kanssa, menee välit alta aikayksikön, jos ne tulee tänne hääräämään. Toisaalta en kyllä ole nyt raskausaikanakaan ollut niin hormonihirviö kuin Helkaa odottaessa, ehkä vaikutus ei ole niin voimakas vauvan synnyttyäkään.



Me vietettiin Helkan kanssa eilen viimeistä lomapäivää käymällä sellaisessa lasten leikkipaikassa. Olin kyllä salaa vähän ylpeä siitä, miten kivasti Helka osasi olla muiden lasten kanssa. Siellä oli yksi sellainen noin vuoden vanha tyttö, joka illisteli meille koko ajan ja halusi tulla meidän kanssa leikkimään, Helka antoi sille heti tavaroita ja selitti kaikenlaista " hauvalle" . Kai se kaiken omimisvaihe tulee joskus ja kyllä Helka osaa sen tälläkin hetkellä ajoittain, mutta nyt meni kyllä tosi hienosti ja oli mukavaa olla sen tytön äiti!



Toinen oikein liikkis juttu on kun Helka on alkanut pukea " haippoja" =vaippoja nukeille ja välillä itselleen. Se hakee vaippakaapista vaippoja ja asettelee ne niin kuin pitääkin (tosin väärinpäin yleensä), tällää nukkea vaipan päälle ja selittää haipoista ja koorista (vaippakuoret). Se ei vaan vielä oikein osaa ja kun homma ei onnistu, se toteaa että haippa, hoono, uushi =vaippa, huono, uusi ja kohta on koko vaippakaapin sisältö pitkin lattiaa. Se ei kyllä enää niin kauheen ihanaa ja liikkistä ole.



Minähän rupesin oikein ruuneperiksi. Pitää alkaa nyt tekemään niitä hommia tai koko päivä menee vaan tässä palstaillessa!



ja rv:t tänään 31+0, arvioitu saapumisaika 15.5.

Ihanaa siksi, että on ollut niin aurinkoista ja lämmintä jo kauan. Errj, mua rupesi hirveästi naurattamaan tuo Helkan " hauva" ja " haippa" =) Kiva saada muuten olla teidän odottajien odotuksessa vähän mukana... Minä olen täällä vauvakuumeisena, mutta tuskinpa nyt vielä pitkään aikaan mitään tapahtuu...



Mareila, kiva kun juhlat onnistuivat ja olen Ompunäidin kanssa samaa mieltä, että kiireen ja stressin määrää taitaa olla vakio! Ihanaa myös, että Laura on nukkunut nyt hyvin unia.



Amanda oli eilen ekaa kertaa yksin siellä pph-paikassa ja oli mennyt hyvin. Tuli tuosta Errj:n jutusta mieleen (siis että Helka osaa olla hienosti muiden kanssa), että mä olen myös ollut iloinen, että Amanda viihtyy hyvin lasten kanssa ja tykkää leikkiä, eikä oikeastaan koskaan ole alottamassa mitään riitoja. Uusiin aikuisiin A suhtautuu _isolla_ varauksella mutta lapsia ei pelkää.



Huvitti kauheasti eilen, kun haettiin keskari tarhasta ja sitten siinä Amandan luo tuli vähän sellanen ns. villi ja kova jätkä (joka tosin on vain 3v mutta esim keskarimme mielestä tämä poika on liian raju). Tämä poika rupesi Amandalla näyttämään kieltä ja pörisyttelemään vihasesti niin Amanda takas. Mua jotenkin nauratti katella niitä, kun poika harmistu selvästi, ettei tollanen pikkutytteli pelkää häntä ja siitä tuli oikein kunnon pörinäkilpailu. No, pakko mun oli sitten jonkin ajan päästä käskeä näitä kahta lopettamaan kun melkeen sylki rupes lentämään ja sitä mä en hyväksy. Minua ei siis ainakaan huoleta laittaa Amandaa syksyllä tarhaan siksi, että jäisi jalkoihin tai että häntä pelottaisi... Toisaalta en myöskään kannata sitä linjaa että lyö aina takasin.



Jahhas, nyt työt odottaa. Moi.