Mitä tehdä kun ei pääse yli exästä?

Aina kun tulee ikävä, niin ajattele, että miksi sinä kaipaisit ihmistä, joka ei sinua halua ja teki sen täysin selväksi? Sillä ihmisellä ei ole enää mitään arvoa ja vetäisi vessanpöntöstä alas kaiken yhteisen tuosta noin vain. Ethän sä halua ihmistä, joka ei sua halua. Ajattele, että se ihminen on jo ajat sitten jatkanut eteenpäin omassa elämässään ja sulla ei ole mitään arvoa hänelle enää, jotenka miksi tuhlaisit energiaasi hänen ajattelemiseen ja oman elämäsi pilaamiseen? Jättöhetkelläkin tuo ihminen oli taatusti hiljaa mielessään pohtinut eroa jo monta vuotta. Ei ne erot tapahdu hetkessä, varsinkaan pitkässä suhteessa.

Mieti, että se ihminen oli jo irti susta täysin jättöhetkellä.

Olen tehnyt mun elämän aika tressittömäksi. Toissä menee hyvin, palkka on hyvä ja vapaa-ajasta tykkään.

Kai minun ongelma on se että vertaan kaikkia naisia liikaa exääni...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän exän lähdön mutta kaikki se epäkunnioitus sen jälkeen oli kuin isku vyön alle. Ihan kuin olisin tehnyt jotakin väärää kun olin vihainen hänen käytöksestä. 

Ymmärrän että ihmiset eroaa ja on tunteita jne mutta miten voi sormea napsauttamalle vaan kääntää selän ja unohtaa kaiken. Mä kyllä annoin palautteen perään myöhemmin mutta se vaan huononsi asiaa. 

Miksi ei vaan voi sanoa suoraan kasvotusten miten asiat on ja edes halata jäähyväiseksi???

Luin joskus jonkun psykologin selityksen tuohon. Entinen kumppani demonisoidaan, että ero olisi nopeampi ja kivuttomampi. Ei sillä haluta loukata exää vaan päästä nopeammin elämässä eteenpäin. Ikävän inhorealistista mielestäni.

 

Olen myös jättänyt kerran ja nyt tajuan miltä se tuntuu. Häntä ei ole koskaan jätetty ja laittoi vaan peukkuja koita jatkaa elämää. Olin aika käkenä mutta samaan aikaa tiesin että ei taas tiedä mistä puhutaan. Se satutti ja se ylimielinen asenne.

Toi kuulostaa Tukholman syndrooman kaltaiselta ilmiöitä. Oli ihanaa, sit se poltti mun auton ja talon, veti turpaan ja vei kaikki rahat.

Niin ihana ihminen että en millään saa pois mielestäni. Ketään vastaavaa ei tule eteen.

Muista aina että se minkä on tehnyt minuutti sitten, se merkitsee paljon enemmän kuin se mitä kivaa teki vaikkapa 5v sitten. Vaikka kuinka kivaa olisi ollut. 

9v sillä kesti siihen että naamari lähti naamalta.

Olet mennyt naimaan pettävän kammotuksen joka salasi todelliset aikeensa hyvin. Se kyky pettämiseen oli aina siellä.

Tekoäly on epäinhimillinen. Sillä on valmiiksi pureskeltuja mekaanisia vastauksia, jotka  robotisoi ihmisen. Kuka haluaa koneälyksi? Elämän ongelmissa voi kysyä neuvoa toisilta ihmisiltä, mutta neuvo ei voi olla kaikenkattava oman ajattelun lamaannuttava kuten tekoälyn vastaus. Vai pitääkö ihmisten ajattelun  surkastua siihen, että on mulla joskus ollut ajattelun taito, mutta nykyisin vain aivotoimintaa ja surkastunut kyky ajatella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti tulee vielä joku, siihen voit luottaa. Sitä odotellessa keskity kehittämään itseäsi, treenaa ja lue, tapaa ihmisiä.

Treenaa?

Harrasta liikuntaa. Tee elämäsi laatua kohottava asioita. Älä dokaa.

2V sitten juoksin maratoonin. Oli aika hieno elämän kohokohta. Silti...en ole ruma, en lihava...silti kukaan ei tunnu miltään...

Menettämisen/suhteen epäonnistumisen surutyö  vie aikansa, on kokemusta monista ajoista, pisin itsellä 18 vuotta, sattui olemaan rankka kokemus.  Ei näille ole mitään kaikille käyvää vastausta. Jotkut eivät koskaan enää pysty vakavaan suhteeseen, itsellä tämäkin. Elämässä alkaneet muut asiat kiinnostaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly on epäinhimillinen. Sillä on valmiiksi pureskeltuja mekaanisia vastauksia, jotka  robotisoi ihmisen. Kuka haluaa koneälyksi? Elämän ongelmissa voi kysyä neuvoa toisilta ihmisiltä, mutta neuvo ei voi olla kaikenkattava oman ajattelun lamaannuttava kuten tekoälyn vastaus. Vai pitääkö ihmisten ajattelun  surkastua siihen, että on mulla joskus ollut ajattelun taito, mutta nykyisin vain aivotoimintaa ja surkastunut kyky ajatella? 

Minä taas ajattelen että tämä oli hyvä lisä tähän keskusteluun tuoden uusia näkökulmia, joihin peilata omia kokemuksia. Tekoäly voidaan nähdä ja kokea uhkaavana, mutta  tosiasia on, että se on tulossa monin tavoin osaksi elämäämme ja vuorovaikutusta. Olennainen kysymys mielestäni on miten hyödynnämme sen hyvät puolet ja minimoimme riskit. Tässäkin keskustelussa tekoälyn vastaus on monin tavoin rakentavampi kuin monet aloittelijan kokemusta vähättelevät kommentit. 

*aloittajan

Miksi haluaisit takaisin ihmisen, joka ei rakasta sinua? Sinä rakastat jotain haavekuvaa, jota ei ole olemassa.

hei ap! Siis onko teidän erosta 5 vuotta aikaa? Kuinka monen naisen kanssa olet tapaillut eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

On minussakin toki virheitä...sitä en kiellä. Hankin autot, hieroin selkää ja jalkoja, sanoin että rakastan jne.

Minä ymmärrän että välillä pitää nostaa kytkintä mutta se miten se tehdään ja se että miten selvitä siitä jätetyksi tulemisesta. Olis kivempi erota kasvotusten kuin tekstiviestillä. 

 

Mun rehellinen mielipide on, että tuo mieluummin kasvotusten ja muut vastaavat on itsepetosta, yhtään sen helpompi ei olisi päästä yli jos olisi juteltu kasvotusten ja halattu lähtiäisiksi. Tyylikkäämpää ja fiksumpaa, kyllä, mutta ei auta yli pääsemisessä mitenkään.