Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun on pakko alkaa oppia syömään säännöllisesti? Pelottaa mutta lupaako joku, että se auttaa?
20.03.2025 |
En ole koskaan syönyt säännöllisesti. No lapsena ehkä mutta ei se sielläkään mitenkään normaalia ollut. Olen jo kypsä aikuinen nainen, en mikään kovin nuori enää ja kamppailen tämän kanssa.
Joko en syö tai ahmin. Eniten saan kiksejä ja hyvää oloa psyykkisesti paastopäivistä. Ne johtaa ahmimiseen ja itsensä vihaamiseen ja rankaisemiseen. Tiedän miten sairaalta tämä kuulostaa ja tiedän mitä "pitäisi" tehdä mutta kun pelottaa että lihon vain entisestään. Kroppa on varmaan aika sekaisin.
Jos alan syömään aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, maltillisia mutta täysipainoisia aterioita niin miten voin taata etten liho?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi.
Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.
Laihduta. Problem solved.
Jos laihtuminen ei onnistu, niin laskee kaloreita ja karppaa. Problem solved. Ei ole nälkä ja laihtuu jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla lienee keho ja hormonitoiminta +luonnolliset nälkäsignaalit täysin sekaisin. Kukaan ei voi taata ettetkö lihoisi.
Kuinka pitkiä noi sun paastot on ja mitä sä syöt, sitten kun syöt?
Itsekin opettelen normaalimpaa syömistä vasta näin 37-vuoden iässä, syömishäiriöoireilu on aikojen saatossa muuttanut muotoaan, mutta se alkoi jo ala-asteella. Välillä oon oikein vihainen itselleni, kun en tätäkään osaa ja joskus tajuan syödä vasta kun alan tärisemään ja syke heittää omiaan. Mutta ehkä tässä pikkuhiljaa semmoinen luonnollinen näläntunne on tunnistettavissa ja yritän sitä totella, vaikka tosiaan, en mä haluais syödä. Aikoinaan meni varmaan puolitoista vuotta kun oli sekoittanut kehoni niin pahasti että ihan normaali ja kulutuksen mukaan syöminen nosti alkuun painoa ja se ei tuntunut millään lähtevän, eikä sitä silloin olisi pitänyt edes yrittää. Sit oli vaan pakko lopettaa yritykset laihduttaa ja pikkuhiljaa paino alkoikin laskemaan ihan sillä samalla ruualla. Liikkumista suosittelen ihan etupäässä mielenterveyden takia.
Myös lääkkeitä ja apua on tuohon. Mulla ssri seronil lopetti sen pakkomielteisen ruuan ajattelun ja ahdistuksen sen ympäriltä. Ruokasuhde normalisoitui.
Tunnistatko nälkää ollenkaan?
Ja ehkä suurin kysymys, mikä kaikki sun elämässä stressaa ja on vialla kun oireilet noin?
Onko sulla esim traumataustaa ja masennusta? Miten elämässä muuten, onko sulla ihmisiä jotka tukee ja auttaa vai tuoko ne vaan enemmän stressiä?
Mistä olet saanut käsityksen, että pitäisi syödä 4-5 ateriaa ja välipalat päälle?
Aiempaan lisään, että semmoista perusterveellisiä ruokia kannattaa valmistaa etukäteen. Mä oon aika pitkään ns prepannut jo aamulla niin, että suunnilleen tiedän mitä tänään syödään ja sit on oikeaa ja ravitsevaa ruokaa saatavilla kun nälkä iskee, ahmimisen tarvetta ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet saanut käsityksen, että pitäisi syödä 4-5 ateriaa ja välipalat päälle?
Puhuttiinko jossain 5 ateriasta ja välipaloista päälle? 🤦
AP pitää liian pitkiä paastoja, jotka johtaa ahmimiseen. Ihan ensin pitäisi opetella syömään oikeaa ruokaa useammin ja tuossa kohdassa useampaan kertaan päivässä että keho saa ravintoaineita kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi.
Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.
Laihduta. Problem solved.
Jos laihtuminen ei onnistu, niin laskee kaloreita ja karppaa. Problem solved. Ei ole nälkä ja laihtuu jos haluaa.
Jos on koko suhde ruokaan ja syömiseen vinksallaan, niin silloin EI LAIHDUTETA, siinä menee vaan enemmän sekaisin!!!
Lukiko kukaan aloitusta kun tulee laihdutusvinkkejä vaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi.
Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.
Ihan syystäkin vihaat, l...skit on ällöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi.
Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.
Ihan syystäkin vihaat, l...skit on ällöjä.
Oletko jo pakannut repun huomista koulupäivää varten?
Alue: Aihe vapaa
Se ideaali aamupa-lounas-päivällinen sopii vain joillekin, mutta aika moni joutuu korvaamaan jonkin aterian muulla, yleensä kai juomalla.
Ahmimiseen taipuvaisilla aamupalan tai lounaan jättäminen saattaa toimia parhaiten. Siitä ei hyödytä ottaa stressiä jos ei syö aina ateria-aikaan kunhan koettaa järjestää elämänsä niin että se milloin syö on kuitekin päivittäin samaan aikaan, siinä joutuu opettelemaan kantamaan vastuuta omista päätöksistään, on hyväksi elämässä muutoinkin.