Mikä tekee ratsastuksesta niin suositun harrastuksen? Mikä se juttu on siinä?

saat noin 500 kiloisen eläimen tekemään mitä tahdot, onhan se tosi magee fiilis! Lisäksi siinä oppii uutta, se on tehokasta liikuntaa, siinä saa raitista ilmaa ja hevosten kanssa puuhailu on mukavaa. Siinä nyt jotain syitä.

ja hurahdin täysin. Kai se juttu on se hevosen kanssa yhdessäolo - on aika ihanaa vain rapsutella ja höpsötellä ison eläimen kanssa ja sitten tietysti ratsastus itse. Näyttää tosi helpolta, mutta on älyttömän vaikeeta. Tunnin jälkeen on ihan taivaassa, jos on saanut hevosen toimimaan niin kuin halusi. Monesti jotain uutta asiaa joutuu tankkaamaan kymmeniä kertoja ja sitten kun se loksahtaa niin se on nin ihanaa.



Ratsastus on ihan taivaallista!

...

Se että saa olla pomo, että pitää löytää se pomo itsestään ja se että pystyy kasvattamaan itseluottamustaan. Ei ole ihan pikkujuttu uskaltautua sen 500kg otuksen karsinaan, taluttaa sitä, istua sen selässä kymmenesosalla painosta. Ja sitten siihen liittyy tietenkin psykologia, yhteyden ja kommunikoinnin onnistumiseen liittyvät tunteet.



Toi seksuaalisuusjuttu on ihan miesten keksimä asia jolla ne yrittää mitätöidä naisen tunnetta omasta vallastaan. sama pätee hoivaselitykseen - sillä on tietenkin osansa siinä, muta vallalla ja vallankäytöllä - siis siis oikeamielisellä ja reilulla, yhteistyöhön johtavalla on ihan keskeinen rooli hevosmiestaidossa.



Urheiluna se on monipuolista ja tarjoaa monenlaisia elämyksiä: vaarantunnetta ja vauhtia maasto- ja esteratsastuksessa ja sitten klassiseen balettiin vertautuvaa kehonhallintaa kouluratsastuksessa. Tai sitten sitä joogamaista filosofiaa, joka sisältyy lännenratsastuksen vapaaseen tyyliin, ja hevoskuiskaajan taitoihin.



Ideaalia kuvaa se legenda vanhasta sotilaasta ja sen ratsusta, joilla fysiikka veteli viimeisiään vajaan parinkymmenen vuoden takasien yhteisen taipaleen jälkeen. Niinpä sotilas satuloi ratsunsa, meni rotkon reunalla olevalle kentälle ja ne ryhtyivät suorittamaan kouluohjelmaa, joka päättyy siihen että hevonen hallitussa suorituksessa ohjautuu, ikään kuin vahingossa hieman syrjään ja ne syöksyy yhdessä rotkoon. Tarinan clue ei ole siinä kuolemssa, se on traagis-romanttinen ja tietty makaaberi mauste, vaan siinä, että sen hevosen luottamus ratsastajaansa on niin täydellinen, että se astuu sivuun. Hevosta ei voi pakottaa sinne rotkoon, sen vaistomaailma on rakennettu silleen että se ei astu tyhjään, mutta yhteistyö on mahdollista viedä siihen pisteeseen, että hevosen luottamus ratsastajaan ylittää sen vietit ja vaistot.

jota vaikeuttaa, se että hevonen ei ole kone vaan persoonallinen olento. Eli viehätys löytyy sekä omien teknisten taitojen kehittämisestä että kommunikoinnista eläimen kanssa. On muuten helpommin sanottu kuin tehty.

Lisäksi hevosiin kiintyy, kuten mihin tahansa lemmikkiin.

Siinä istutaan hevosen selässä, annetaan pikkuisen apuja pohkeilla ja kevennetään ravissa. Vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan siis about puistonpenkillä istumista.



Tasapainolle se kylläkin on hyvää harjoitetta, käytetään motorisesti kömpelöillä erityislapsilla terapiana.



Ja tosiaan hevosten kanssa puuhailu on sinänsä hauskaa.



- 4 vuotta ratsastanut ja myös kilpaillut -

Ratsastus on ihan älyttömän mukava laji. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se on hyvä laji ihan kuntoilumielessäkin. Itselläni on kyllä lihakset kipeinä tunnin jälkeen ja ihan järkyttävä hiki!!!

Vierailija:

Siinä istutaan hevosen selässä, annetaan pikkuisen apuja pohkeilla ja kevennetään ravissa. Vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan siis about puistonpenkillä istumista.

- 4 vuotta ratsastanut ja myös kilpaillut -

Höpsis

15 vuotta ratsastanut ja myös kilpaillut (kirjoittaja 14).

Toki niitä tähtihetkiä on, kun kaikki on helppoa ja kevyttä, mutta harvalla koko ajan. Ikinä ei ole keskikroppa ollut niin kipeä kuin aloittaessani kouluvalmennustunnit uuden opettajan johdolla...

Normaalisti sitä ei kauheasti tarvitse lihaksia jännittää, että pysyy selässä. Alkuvaiheessa pitää, mutta ei enää edistyneemmän.

Kokeilin kerran sykemittarin kanssa ja sykekään ei noussut juuri ollenkaan. Esteitä hypätessä hiukan, siinä pitää enemmän antaa apuja ja kohottautua.

Alkuvaiheen jälkeen ei minulla ole koskaan olleet lihakset muuta kuin korkeintaan jäykkänä pitkän maastoratsastuksen jälkeen - mikä on eri asia kuin että ne olisivat rasituksesta kipeät.

Vierailija:

15 vuotta ratsastanut ja myös kilpaillut (kirjoittaja 14).

Toki niitä tähtihetkiä on, kun kaikki on helppoa ja kevyttä, mutta harvalla koko ajan. Ikinä ei ole keskikroppa ollut niin kipeä kuin aloittaessani kouluvalmennustunnit uuden opettajan johdolla...

Mutta minä harrastan paljon muutakin urheilua, joten pohjakuntoni on kieltämättä erinomainen.

vaan ihan itse ratsastus.

se on ihan totta, ettei esim yhden hevosen kanssa jolkottelu paljon kuntoa kohota. Mutta jos oikeasti treenaa hevosia ja ratsastaa 2-5 hevosta päivässä, se kaikki touhuaminen yhdessä hevosen huoltotoimentpiteiden kanssa on ihan fyysistä hommaa.



Tottakai jos käy vähän hopotikopotia ulkoiluttamassa, keventelee ehkä varttitunnin ja laukkaa 5 min, niin ei sitä nyt miksikään urheilusuoritukseksi voi kutsua. Vaikka hyppäisikin pari metrin estettä välissä.

Vierailija:

Alkuvaiheen jälkeen ei minulla ole koskaan olleet lihakset muuta kuin korkeintaan jäykkänä pitkän maastoratsastuksen jälkeen - mikä on eri asia kuin että ne olisivat rasituksesta kipeät.

Toisessa istutaan vaan kyydissä, toisessa tehdään ihan oikeasti omallakin kropalla töitä..



t. olen harrastanut ratsastusta lapsesta asti ja monenlaisten hevosten kanssa ollut tekemisissä

jos pitää ratsatusta " pohkeilla apujen antamisena ja ravissa keventämisenä" , ei ole kovin paljon perillä hommasta.



Oikeilla tunneilla ei kevennellä kuin alkuverkassa... ;)

ja silti edelleen saan itseni hikoilemaan reilusti 1½ tunnin kouluvalmennuksessa- ilmeisesti ratsastan sitten väärillä lihaksilla :) Ja siinä kouluvalmennuksessa ei tosiaan kevennellä kuin alku ja loppuveryttelyssä.

- toiset vain matkustavat satulassa ja nauttivat maisemista - toiset tekevät lajista itselleen haastavan kuntoilulajin.



Toki ratsastuksen ohella olisi hyvä saada myös sellaista treeniä, jossa kehitettäisiin yläkropan lihaksia. Venyttelykin on aika tehokas lisä.

semmosia päällepäsmäreitä harrastuksensa ulkopuolella, vähän jätkämäisiä. Kai ne luulee että kun hevosta komentaa niin pätee ihmiseenkin :D



Ikäviä työkokemuksia hevosharrastaja työkavereista ja -esimiehestä (nainen)

Vierailija:

Siinä istutaan hevosen selässä, annetaan pikkuisen apuja pohkeilla ja kevennetään ravissa. Vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan siis about puistonpenkillä istumista.

Vierailija:

Alkuvaiheen jälkeen ei minulla ole koskaan olleet lihakset muuta kuin korkeintaan jäykkänä pitkän maastoratsastuksen jälkeen - mikä on eri asia kuin että ne olisivat rasituksesta kipeät.

Nämä kirjoittajat kyllä paljastavat, että ne eivät ratsasta, ne matkustavat.

Ratsastuksen rasittavuutta voi paljon itse säädellä, se on totta. Vapaa käynti, kevyt ravi ja kevyt laukka palvelee matkustuksen tarpeita, siihenhän ratsastamista tarvittiin.

Mutta kaikki kilpalajit vaativat kyllä kuntoa ja kehittävät lihaksistoa. Eihän ne tietenkään mitää äärimmäisiä fyysisiä suorituksia ole, siitä kertoo se, että miehet ja naiset voivat kilpailla keskenään samoin kuin ikääntyvätkin ratstastajat. Toisaalta tuskin moni laskettelija koettelee rajojaan kuten Kalle Palnder tai maastohiihtäjä kuten Virpi Kuitunen.

Kouluratsastus kehittää lihaksistoa jatkuvasti. Toistan, se on myös ratsastajalle tanssia, jossa koko kehon pienimmätkin lihakset elävät hevosen liikkeen mukaan. Mutta ei tota ei tietenkään voi tajuta, jollei sille tasolle pyri. Näyttää tietty ulospäin täysin vaivattomalle, mutta ...

t. 12

se että istuu hepan selässä ja ohjaa, ei ole ratsastamista vaan matkustamista. Jotkut ei ikinä tajua miten hevonen todella ratsastetaan muotoon jne, kunhan keikkuvat kyydissä.