Lue keskustelun säännöt.
Mun mieli sabotoi laihdutusta!
18.03.2025 |
Mulla tulee jotenkin pää vastaan kun laihdutan. Oon niin monta kertaa epäonnistunut että vaikuttaa alitajuisesti niin että alan sabotoida sitä.
Onko muilla näin?
Oon nyt reilu 20 kiloa saanut pois mutta tosi hitaasti (yli vuosi) kun aina tulee joku ihme päähänpinttymä ruualla palkitsemisesta ja siitä saadusta mielihyvästä. Nyt en käynyt vaa'alla hetkeen ja olikin paino nyt 77 kiloa eli pudonnut pari kiloa. (Olen 164cm pitkä.) Siitä asti on taas suu käynyt ja vetänyt herkkuja. Sitten menee hetki niin palaan ruotuun. Nytkään ei huvita mennä vaa'alle ja menen sit taas kun tuntuu että on laskenut paino. Nyt tosin aattelin että en mene ollenkaan. Olen kyllä tosi utelias mutta täytyy hillitä itsensä. En tiedä auttaako sekään kun jos huomaan että vaate tuntuu löysältä niin kas kun olen taas munkki kourassa! Tämän takia paino tippuu niin hitaasti kun laskee ja nousee ja laskee ja nousee...
Kun olisikin joku vertaistukiryhmä sokeririippuvaiselle olemassa. Terapiaakin varmaan talvisin mutta ei nyt suoraan sanottuna ole varaa enkä jaksa julkisen kautta alkaa asiaa viemään eteenpäin kun on niin hidasta. Joskus jollain terveydenhoitajalla käynyt eikä mitään apua ollut. Ikänsä hoikkana pysynyt terveydenhoitaja kertoo säännöllisestä syömisestä ja kertoo että kannattaa pilkkoa kurkkua ja porkkanaa jääkaappiin jos iskee napostelunhimo. Joo varmasti mutta ei se tiedosta ole kiinni vaan päästä.
Kommentit (22)
Vuosi ja 20kg on paljon.
Päähänpinttymät johtuu väsymyksestä, joka johtunee alhaisesta verensokerista, eli orastavasta nälästä - tai väsymyksestä, ihan univajeesta tai stressistä.
Säännöllinen ateriarytmi (itselle sopiva), suositusten mukainen ruokavalio ja uni on läskimakkaran pahin vihollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tuossa aiemmin jo sinullekin vastasin mutta olet oikeassa tuossa että varmasti olen jossakin murrosvaiheessa.
Olen niin monta kertaa miettinyt miksi "sen jonkin" haluan syödä. Ostan sen kun siitä tulee vaan niin hyvä mieli ja on muka "lupa nyt tämä yksi syödä" kun niin hyvin oon laihtunut taas ja tämä ajatus monta kertaa useana päivänä kunnes pääsen tuosta eroon. Toivottavasti nytkin.
Syön tosiaan kaikkea kohtuudella periaatteella ja syön vain kun on nälkä. Jos ei ole nälkä niin en syö vaan siksi kun kello niin sanoo. Voin myös ostaa pienen herkun ilman omantunnontuskia. Tämä siis normitilassa. Sitten kun aivot menee naks niin tulee ajatus että ei tästä mitään tuu. Tuo ajatus tulee silloin kun paino siirtyy uuteen lukemaan.
Ap