Lue keskustelun säännöt.
Mun mieli sabotoi laihdutusta!
18.03.2025 |
Mulla tulee jotenkin pää vastaan kun laihdutan. Oon niin monta kertaa epäonnistunut että vaikuttaa alitajuisesti niin että alan sabotoida sitä.
Onko muilla näin?
Oon nyt reilu 20 kiloa saanut pois mutta tosi hitaasti (yli vuosi) kun aina tulee joku ihme päähänpinttymä ruualla palkitsemisesta ja siitä saadusta mielihyvästä. Nyt en käynyt vaa'alla hetkeen ja olikin paino nyt 77 kiloa eli pudonnut pari kiloa. (Olen 164cm pitkä.) Siitä asti on taas suu käynyt ja vetänyt herkkuja. Sitten menee hetki niin palaan ruotuun. Nytkään ei huvita mennä vaa'alle ja menen sit taas kun tuntuu että on laskenut paino. Nyt tosin aattelin että en mene ollenkaan. Olen kyllä tosi utelias mutta täytyy hillitä itsensä. En tiedä auttaako sekään kun jos huomaan että vaate tuntuu löysältä niin kas kun olen taas munkki kourassa! Tämän takia paino tippuu niin hitaasti kun laskee ja nousee ja laskee ja nousee...
Kun olisikin joku vertaistukiryhmä sokeririippuvaiselle olemassa. Terapiaakin varmaan talvisin mutta ei nyt suoraan sanottuna ole varaa enkä jaksa julkisen kautta alkaa asiaa viemään eteenpäin kun on niin hidasta. Joskus jollain terveydenhoitajalla käynyt eikä mitään apua ollut. Ikänsä hoikkana pysynyt terveydenhoitaja kertoo säännöllisestä syömisestä ja kertoo että kannattaa pilkkoa kurkkua ja porkkanaa jääkaappiin jos iskee napostelunhimo. Joo varmasti mutta ei se tiedosta ole kiinni vaan päästä.
Kommentit (22)
Ainoa keino mikä minulla auttoi ruuanhimoon oli ryhtyä keto-dieetille. Eli hiilarit pois. Ei tee enää mieli syödä juuri mitään kun keho on syvässä ketoosissa. Puoli vuotta olen ketoillut paitsi jouluna söin hiilareita. Ei vaan ole ruokahalua ja pystyn paastoamaan pitkiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet henkisesti lihava.
Tää voi oikeesti pitää paikkansa. Mulla on ylipainoisen identiteetti. Joskus en meinannut millään käsittää että olen ylipainoinen mutta nykyään pidän itseäni lihavana. Toki olen edelleen lihava mutta pidän itseäni isompana kuin olen. Sovitan ja oken jopa ostanut isoja vaatteita. Just sanoin myyjälle että minulle ei istu pitempi neuletakki. Näytin hänelle konkreettisesti että ei istu mun mittasuhteisiin. Hän toi mulle 2 numeroa pienemmän neuletakin ja se istui täydellisesti!
Mutta miten laihduttaa henkisesti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino mikä minulla auttoi ruuanhimoon oli ryhtyä keto-dieetille. Eli hiilarit pois. Ei tee enää mieli syödä juuri mitään kun keho on syvässä ketoosissa. Puoli vuotta olen ketoillut paitsi jouluna söin hiilareita. Ei vaan ole ruokahalua ja pystyn paastoamaan pitkiä aikoja.
En uskalla kun joskus sairastuin syömishäiriöön kun olin vähähiilarisella. Laihduin joo mutta sitten puhkesi joku ahmimishäiriö jota jatkui kymmenen vuotta. Niitä kiloja nyt laihdutan.
Ap
Kokeile pari kuukautta sitä ketoa. Mutta ota ensin selvää siitä jos et tiedä millainen dieetti se on. Voi alussa tulla huono olo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin käymään tuon ongelman takia ihan terapiassa puolisen vuotta. Se kyllä auttoi, siellä saatiin kiinni niitä mun repsahduksille ja ahminnalle altistavia ajatuskuvioita, ja saatiin muutettua niitä. Kyllähän se itse maksaen maksoi, 104 euroa per kerta kahden viikon välein, mutta ottaen huomioon, että olin jojoillut repsahdellen lähes 10 vuotta, ja nyt se on ohi ja paino on laskenut tasaisesti ja vakaasti, niin oli se sen arvoista. Ei ne kaikki himot siis pois ole menneet, mutta nyt tiedostan ne ikään kuin ulkopuolisena, ja pystyn objektiivisesti analysoimaan, että tuo on nyt taas tämmöinen ahmintaa edeltävä ajatus, jota ei kannata uskoa, jos haluan saavuttaa tavoitteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino mikä minulla auttoi ruuanhimoon oli ryhtyä keto-dieetille. Eli hiilarit pois. Ei tee enää mieli syödä juuri mitään kun keho on syvässä ketoosissa. Puoli vuotta olen ketoillut paitsi jouluna söin hiilareita. Ei vaan ole ruokahalua ja pystyn paastoamaan pitkiä aikoja.
Aika monelle tulee ketollakin lopulta nälkä. Ja toisaalta useimmat ei halua elää loppuikäänsä ketolla, ja usein sitten lihoo kaiken takaisin, kun alkaa siirtyä ketolta tavanomaisempaan ruokavalioon. Itse kokeilin ketoa myös aikanaan, ja alkuun laihdutti hyvin, eikä ollut nälkä, mutta mulla alkoi 4-5 kk kohdalla tulla kyllä kovia nälkiä ja heikkoa oloa usein, eikä painokaan laskenut jos ei hh-grammojen lisäksi laskenut ja rajoittanut kaloreitakin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile pari kuukautta sitä ketoa. Mutta ota ensin selvää siitä jos et tiedä millainen dieetti se on. Voi alussa tulla huono olo
Ei järkeä yllyttää ahmintahäiriötaustaista tällaisiin ääridieetteihin. Suuri riski että ahmintahäiriö puhkeaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaikka väkisin ettet syö mitään sokeripitoista, ei edes hedelmää. Ja joku helppo ruokavalio, joka päivä samat ruuat.
Ja kyllä oon ollu vaikka minkäpainonen, viimeset vuodet tolla ruokavaliolla pysyn 48kg, ja olen sua lyhyempi, ikääkin jo 55v.
Lataa puhelimelle fatsecret ja träkkää kaikki mitä syöt. Ei tarvitse miettiä päätä puhki omia syömisiä, kun kone laskee puolesta.
Hillitsee myös napostelua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy muuttaa koko ajattelutapaasi,eli älä ajattele sitä laihdutuskuurina vaan muuta koko elämäntapasi terveelliseen suuntaan. Stressihormonit estävät laihtumisen, niin sinun täytyy ottaa rento asenne mutta sinun on pakko tehdä muutoksia. Tee vaikka kolme muutosta ensin ja kolmen kuukauden päästä toiset kolme. Sinulla on koko loppuelämä aikaa.
Mä en punnitse itseäni. Vaatteista ja peilistä näkee tuleeko tulosta. Syön kunnon annoksia hyvälaatuista ruokaa ja treenaan, ei tartte napostella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tunteita. Tässä joitakin ajatuksia:
1. Lopeta puhuminen laihdutuksesta. Et halua laihduttaa, vaan olet murrosvaiheessa kahden eri elämäntavan välillä. Et ole vielä niin pitkällä, että uudet tavat olisivat täysin automatisoituneet. Toisaalta et ole myöskään enää lähtökuopissa, vaan terveempi arki on jo osittain totta.
2. Pysähdy miettimään, miksi haluat sen munkkipalan. Onko se palkinto, lohdutus, viihdettä? Syötkö suruun, iloon, nälkään, tylsyyteen, tavan vuoksi? Jos syöt siksi, että "nyt olen ollut jo niin monta päivää ilman herkkuja, etten kestä", silloin on nykyinen ruokavaliosi liian tiukka. Kyllä pieni päivittäinen herkku jälkiruoaksi sopii terveelliseen ruokavalioon. Elämäntapamuutos ei voi koskaan perustua itsehillintään. Se perustuu rutiineihin ja systeemiin, joka alkuopettelun jälkeen pyörittää itse itsensä.
3. Jos hoidat herkuilla esim. ahdistusta tai stressiä, on siihen hyvä muistutus: Ruumis ei voi hoitaa sielun haavaa.
Hieno suoritus! Taistelet vahvaa vastusta vastaan, nimittäin aivoja ja hormoneja. Aivot sanoo, että täytyy palata siihen korkeimpaan painoon ja käskee nälkähormonit töihin.
Joten ei ihme jos on vaikeaa. En kyllä osaa antaa neuvoja, koska en ole onnistunut ikinä laihduttamaan vuodessa 20 kiloa. Olen tehnyt sen kyllä hirveällä tahdilla ja kilot ovat palanneet yhtä nopeasti, korkojen kanssa.
Tsemppiä!
Alat olla hyvän painoinen jo. Ei muuta kuin kesämekkoja ja uimapukua ostamaan.
Naisvoimaa kasvattaaksesi, käytkö punttisalilla treenaamassa? Kovaa ja intensiivisesti. Saat lihasta joka on rasvaa aktiivisempaa, saat siitä yhden avun painonhallintaan
20 kiloa vuodessa ei ole hidas tahti, vaan lähellä suositeltua ylärajaa (0,5kg/vko). Eli ole tyytyväinen ja kiitä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy muuttaa koko ajattelutapaasi,eli älä ajattele sitä laihdutuskuurina vaan muuta koko elämäntapasi terveelliseen suuntaan. Stressihormonit estävät laihtumisen, niin sinun täytyy ottaa rento asenne mutta sinun on pakko tehdä muutoksia. Tee vaikka kolme muutosta ensin ja kolmen kuukauden päästä toiset kolme. Sinulla on koko loppuelämä aikaa.
Joo siis olen tehnyt jo muutoksia ja syön kaikkea kohtuudella. En varsinaisesti välttele mitään mutta kaloripitoisempia syön vähemmän jne. Olen jo reilu 20 kg tiputtanut. 22 jos tarkkoja ollaan ja puolitoista vuotta suunnilleen tässä on laihdutettu eli mistään pikadieetistä ei ole kyse. Eikä mulla ne stressihormonit estä laihtumista eli paino kyllä putoaa mutta jokin sanoo jossain vaiheessa aina että nyt riittää. Oma mieli silti haluaa laihtua mutta joku tökkää aina vastaan. Nytkin kun pääsin 77 kiloon niin pari kiloa tulee takaisin. Sit taas ne putoaa ja pääsen 76 kiloon. Sit taas tulee stoppi ja paino nousee pari kiloa. Enkä tarkoita fyysistä stoppia vaan tulee pakonomainen tarve vetää kaikkea lihottavaa kunnes olen saanut pari kolme kiloa painoa lisää. Sitten saan kasattua itseni ja saan liikasyömisen kuriin ja paino putoaa hiljakseen alas. Toki aina on pelko etten saakaan pysäytettyä itseäni ja paino vaan nousee nousemistaan.
Oken miettinyt että mikä se on joka tuon laukaisee. Syöminen ei kuitenkaan ole ihan holtitonta ja tiedostan sen että hitto kun taas sen munkin/pienen suklaalevyn/tavallista isomman jäätelön ostan ja syön mutta se hyvän olon tunne sitä syödessä on niin huumaava. Sitten harmittaa jälkikäteen.
En syö mielestäni mihinkään tunteeseen varsinaisesti vaan mielihyvän vuoksi ja ehkä väsymykseen joskus että saan lisää energiaa. Kahvia olen alkanut juoda pienen kupin noissa väsymystilanteissa. Painonpudotuksen jälkeinen syöminen on myös jonkinlaista palkitsemista. Mikään uusi vaate tms ei tuo samanlaista hyvänolontunnetta kuin syöminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
20 kiloa vuodessa ei ole hidas tahti, vaan lähellä suositeltua ylärajaa (0,5kg/vko). Eli ole tyytyväinen ja kiitä itseäsi.
Reilussa vuodessa eli lähempänä puoltatoista vuotta kun vuotta. Ei oo pudonnut tasaisesti mun paino eli ei voi jakaa pudotusta noin. Olen tottakai hemmetin tyytyväinen tähän ja toisaalta ei haittaisi vaikkei tästä enää putoaisikaan kunhan ei vaan nouse paino. Toki kymmenen kiloa olisi vielä ihan huippua saada pois ja päästä normaalipainoon mutta olen tosi skeptinen että onnistun. Jos onnistun niin olen ihan varma etten saa painoa pysymään poissa. Tämä ajatus on se minkä haluan pois. Se että mieli hokee "syö läski syö et kuitenkaan onnustu". En konkreettisesti tuollaista itselleni hoe mutta alitajunnassa on jotakin tuon suuntaista. Vaikea selittää.
Ap
Onko tämä ihan vierasta muille?
Ap