Muilla hankalia iäkkäitä vanhempia, jotka ei suostu menemään vanhusten päivätoimintaan vaikka fyysisesti pääsisi perille kerhoon?
Soittelevat jatkuvasti ja on todella ärsyttävää, kun heillä ei ole ikäistään seuraa. Ovat lähemmäs 80v.
Kommentit (26)
Ehkä se on liian rankkaa heille olla päivä jossakin, missä koko ajan ääntä yms.?
Ymmärrän. Meillä muistisairas ja ei jotenkin uskalla mennä. Aina lupailee kaiikea ja ennen lähtöä vetää liinat kiinni.
Ei kyllä soittele koko aikaa.
En tunne tuollaisia vanhuksia, mutta tunnen paljon nuorempia, jotka eivät suostu menemään harrastuksiin, salille, lenkille, vaikka valittavat koko ajan painostaan ja huonosta kunnostaan.
Lopeta heidän kiusaaminen lastentarhoilla ja kontrolloidulla päivätoiminnalla. Anna heidän soitella jollekin. Keksikää muuta kivaa kotiin, mitä voivat katsoa tai puuhailla - jos haluavat. Tai sukulaiset pitävät yhteyttä joskus. Ja ehkä kyyntiä kaipaavat jonnekin joskus ja takaisin, tai kävely lähiluontoon. Anna heidän elää omaa elämää. Ei laitoselämää jonka joku muu määrää.
Vierailija kirjoitti:
En tunne tuollaisia vanhuksia, mutta tunnen paljon nuorempia, jotka eivät suostu menemään harrastuksiin, salille, lenkille, vaikka valittavat koko ajan painostaan ja huonosta kunnostaan.
Harrastuksia saa kotiin ja lähellekin. Jopa kävelyn. Liukkaalla ei muutkaan pääse ulos. Raha on usein se mistä puute.
Vierailija kirjoitti:
En tunne tuollaisia vanhuksia, mutta tunnen paljon nuorempia, jotka eivät suostu menemään harrastuksiin, salille, lenkille, vaikka valittavat koko ajan painostaan ja huonosta kunnostaan.
Ja että ei oo tekemistä ja ovat jääneet yksin. Kyse ei siis ole ikäihmisisyä.
Moni ikäihminen ei halua mennä, (puhelimella ei saa lainausmerkkejä): koska siellä on vain niitä vanhuksia.
Oma isä ei mihinkään vanhusten päiväkerhoon halua. Häntä ei tuolijumpat, askartelu tai muukaan lapsellinen puuhastelu kiinnosta. Isäni on tehnyt pitkän uran yrittäjänä tekniikan ja teknisen suunnittelun alalla ja jäänyt kokonaan pois työelämästä vasta 80-vuotiaana. Näissä vanhustenryhmissä ei ole kahvia lukuunottamatta tarjolla yhtään mitään mikä häntä kiinnostaisi tai mikä hänelle sopisi.
Varmaan kyse siitä, että hänen mielestään samanikäinen ystävä olisi ok, mutta ei kiinnosta mitkään ryhmätapaamiset.
Miksi ihmiset puhuvat noin halveksivasti vanhemmistaan kuin ap.
Olen 79, ajan autoa, joidan asiani, en tarvitse missään apua, seurustelen tuttujen, lasten, sukulaisten kanssa, olen mökillä. En kaipaa mitään "ikäistäni seuraa" tai viriketoimintaa.
Ne on 10 vuotta vanhemmille, 90 vuotiaille ja yli.
Lähemmä 80 ei ole vanha eikä.mikään vessapaperirullatontun näpertelijä, jos ei ole kovasti sairas tai muistisairas.
Oon 79, kun tulee huhtikuu menen taas mökille mattoa kutomaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni ikäihminen ei halua mennä, (puhelimella ei saa lainausmerkkejä): koska siellä on vain niitä vanhuksia.
Sama homma omien kanssa oli. Ei mennä, kun siellä on niin "vanhaa ja sairasta" porukkaa. Omalle kunnolle ja tilalle ollaan sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Meillä muistisairas ja ei jotenkin uskalla mennä. Aina lupailee kaiikea ja ennen lähtöä vetää liinat kiinni.
Ei kyllä soittele koko aikaa.
Muistisairaalle kynnys lähteä kotoa voi olla todella korkea. Ei välttämättä kadulla hetken päästä muista missä on tai mihin on menossa. Tuttu piha ja kodin läheisyys tuo turvaa. Lisäksi muistisairaana voi olla vaikea keskustella etenkin vieraiden kanssa, kun ei välttämättä edes muista mitä toinen on juuri sanonut.
En aio itsekään ikinä mennä vanhustenryhmään. Voiko tylsempää "tekemistä" olla olemassakaan? Odotan vanhustyön ammattilaisilta ammatillista asennetta ja työotetta. Vanhusten ryhmissä tyhmentyy. Miksi vanhusten vapaa-ajan toiminta on aina yhtä ja samaa lapsellista puuhastelua? Eihän päiväkodin tai koulunkaan lapset tee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen yhtä ja samaa. Pitääkö henkilökunta vanhuksia tyhminä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ikäihminen ei halua mennä, (puhelimella ei saa lainausmerkkejä): koska siellä on vain niitä vanhuksia.
Sama homma omien kanssa oli. Ei mennä, kun siellä on niin "vanhaa ja sairasta" porukkaa. Omalle kunnolle ja tilalle ollaan sokeita.
Sinullahan on hinku pitää vanhoja jotenkin holhottavana. Ei esim vielä apuväline, rollaattori, edes pyörätuoli, tee ihmisestä hömelöä. Hän tietää fyysiset puutteensa mutta ei silti koe mielekkääksi mennä kuuntelemaan 60-luvun iskelmiä, tuolijumppaan, kokoamaan jotain yksinkertaista askartelua.
Ja nuo päiväkerhothan on lopetettukin, 94 vuotiaan päivä muuttui puoleksi päiväksi, pirkanmaalla kai nettitoiminnaksi, etäyhteydellä. Ei ees lounasta ja kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Oma isä ei mihinkään vanhusten päiväkerhoon halua. Häntä ei tuolijumpat, askartelu tai muukaan lapsellinen puuhastelu kiinnosta. Isäni on tehnyt pitkän uran yrittäjänä tekniikan ja teknisen suunnittelun alalla ja jäänyt kokonaan pois työelämästä vasta 80-vuotiaana. Näissä vanhustenryhmissä ei ole kahvia lukuunottamatta tarjolla yhtään mitään mikä häntä kiinnostaisi tai mikä hänelle sopisi.
Onko hän koskaan käynyt missään toiminnassa voi onko hänellä perusteettomia ennakkoluuloja?
Valittaako hän sitten että ei ole seuraa?
Tarja Halonen vanhusten päivätoimintaan tai Niinistö tai mannola/stubb?
Sä olet ärsyttävä