Miksi ihmiset haluaa muuttaa suuriin kaupunkeihin? Eikö ihmiset enää halua asua omassa rauhassa ja luonnon lähellä?

Isoihin kaupunkeihin hakeutuvat juurikin erakoituneet ihmiset, asuppa maaseudulla, niin sinut tunnetaan ja moikataan monien kilometrien säteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat aina hakeutuneet asumaan toisten ihmisten lähettyville. Ei mikään uusi ilmiö.

Suomi oli tunnettu maa siitä että suomi oli harvaanasuttu maa mutta nyt 2000 luvulla ihmiset ovat alkaneet hakeutumaan kaupunkeihin sieltä maaseudulta. 

Se muuttoliike alkoi 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kävin viikko sitten Tennispalatsissa katsomassa leffan. Muistutti vaan siitä, kuinka ihanaa asua maalla kun voi munasillaan kiertää tontin ilman että naapuri näkee.

Se ihmispaljous stadissa tekee ahdistuneeksi.

-Kylmät kädet Ry

Jos nyt kierrät munasillasi tontin niin ei varmasti naapurit näe mitään.

Suurissa kaupungeissa on töitä. Hyvin yksinkertainen syy.

Vierailija kirjoitti:

Suurissa kaupungeissa on töitä. Hyvin yksinkertainen syy.

Töitä on kaikkialla suomessa. 

Kyllä minäkin mieluummin haluaisin asua luonnon helmassa, mutta ihan käytännön syistä asun kaupungissa. Työ on täällä, ei ole miestä enkä naisena uskalla yksin muuttaa johonkin mökkiin. Lisäksi en osaisi tehdä itse siellä mitään, eli mulla ei olisi varaa asua siellä kun kaikki remppahommat ja puuhommat pitäisi ostopalveluna teettää, enkä varmaan töiden lisäksi jaksaisikaan touhuta talon huoltotöissä, vaikka niitä opettelisinkin.

Talo olisi kiva jos sieltä ei tarvitsisi lähteä töihin, tai olisi etätyö. Mun työtä ei voi tehdä etänä.

Moni meistä haluaa elättää itsensä ja perheensä, ihan itse. Mennään työn perässä, sinne missä töitä on!

Vierailija kirjoitti:

Asian lapsuuden harvaan asutulla alueella, missä ei ole katuvaloja ja lähimpään kauppaan n 20 km. Vanhemmistani vain toinen ajoi autoa ja piti sitä suurena uhrautumisena jos raaski kuljettaa mut jonnekin esim. näkeen kaveria tai harrastukseen. Jäi huonot muistot. Joten olen koko aikuiselämäni asunut suurkaupungissa ulkomailla. 

Minulla ei sentään ihan noin kurjaa ollut, mutta just tuo pimeys, tekemisen ja harrastusmahdollisuuksien puute ja ainainen autoilu jäi mieleen maalla asumisesta. Samoin se pikkukaupungin ahdasmielinen ilmapiiri jossa kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee. En halunnut sellaisessa paikassa kasvattaa lapsiani. Suurkaupunkiin en tosin ole kaipaillut, minulle sopii rauhallinen ja luonnonläheinen lähiöelämä keskisuuressa kaupungissa. 

Tykkäisin kyllä asua pienemmällä paikkakunnalla lähellä metsää ja järveä. Ne vaan eivät ole käypää valuuttaa kaupan kassalla, eivätkä nettipankissa. Enemmän mulla on mielenrauhaa kun tilille tulee säännöllisesti tili, vaikkakin pienehkö. Mielummin kuitenkin näin täällä, kuin työttömänä siellä missä haluaisin olla. 

Ei, ei ne halua. Suomessakin kansa haluaa mieluummin asua kaupungissa. Maalla vaan mökkeillään. 

Hankin sairaanhoitajan tutkinnon juuri siksi, että voin elättää itseni lähes missä vain. Olen asunut pitkin Lappia ja Norjaa, lapsien kanssa asetuin pienen kaupungin (n20 000 asukasta) kylkeen, mutta edelleen maaseudun omaan rauhaan.

Painajaiseni olisi joutua asumaan kopissa Helsingin ydinkeskustassa.  

Itse kulutan sellaisia palveluita joita voi syntyä vain paikkoihin, jossa ihmiset tiheys on riittävän suuri esimerkkinä nyt vaikka joogasali. erilaiset kahvila, kulttuurilaitokset konserttisalit, elokuvateatterit, kansalaisopistot. Siispä haluan asua kaupungissa. Jos harrastaisin metsästystä ja kalastusta niin olisi varmaan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian lapsuuden harvaan asutulla alueella, missä ei ole katuvaloja ja lähimpään kauppaan n 20 km. Vanhemmistani vain toinen ajoi autoa ja piti sitä suurena uhrautumisena jos raaski kuljettaa mut jonnekin esim. näkeen kaveria tai harrastukseen. Jäi huonot muistot. Joten olen koko aikuiselämäni asunut suurkaupungissa ulkomailla. 

Minulla ei sentään ihan noin kurjaa ollut, mutta just tuo pimeys, tekemisen ja harrastusmahdollisuuksien puute ja ainainen autoilu jäi mieleen maalla asumisesta. Samoin se pikkukaupungin ahdasmielinen ilmapiiri jossa kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee. En halunnut sellaisessa paikassa kasvattaa lapsiani. Suurkaupunkiin en tosin ole kaipaillut, minulle sopii rauhallinen ja luonnonläheinen lähiöelämä keskisuuressa kaupungissa. 

Sama. Pikkukylässä ahdisti. Keskisuurikaupunki on juuri parasta👍

Harrastin lapsena lukemista ja kadehdin kirjojen kaupunkilaislapsia, jotka asuivat lähellä kavereita ja kouluja ja leikkipuistoja ja kaikkea muuta tekemistä. Siksi halusin itse muuttaa kaupunkiin kun mahdollista, enkä ole takaisin maalle kaivannut. Lisäksi Suomessa on luonto lähellä käytännössä kaikkialla. 

Vierailija kirjoitti:

Makuasioista ei voi kiistellä. Toiset tykkää asua kaupungeissa, toiset tykkää asua pienissä kaupungeissa, toiset tykkää asua taajamissa, toiset tykkää asua luonnon keskellä. Minä itse en tykkää asua isossa kaupungissa vaan joku 10 000 asukkaan kaupunki on mulle sopiva ja haaveilen että pääsen asumaan luonnon keskellä järven rannalla. 

M34

Järvenrantahuvila olisi kiva. Saisi temmeltää vapaana kuin taivaan lintu vailla ihmisvilinää. Sielu lepää ja ajatus kulkee. Toki ihan kiva kuulla elämänääniäkin välillä. Hiihdellä pitkin puuterilumia, halata puita, hengittää katupölyn sijasta puhdasta raikasta ulkoilmaa, kuunnella luonnonääniä, lämmittää sauna ja pulahtaa järveen auringon paisteessa luonnon helmassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kulutan sellaisia palveluita joita voi syntyä vain paikkoihin, jossa ihmiset tiheys on riittävän suuri esimerkkinä nyt vaikka joogasali. erilaiset kahvila, kulttuurilaitokset konserttisalit, elokuvateatterit, kansalaisopistot. Siispä haluan asua kaupungissa. Jos harrastaisin metsästystä ja kalastusta niin olisi varmaan eri juttu.

Tämä. Kulttuuri on tärkeää ihan arjessa. Melkein joka päivä on jotain kivaa ihan vieressä.

En tykkää myöskään autoilla. Nyt voin elää ilman autoa.

Moni pyrkisi pois maalle. Mutta ei ole palveluja kauempana, jos tulee joku tilanne tai normaali asiointi kaupoissa. Ja systeemi on siihen ajettu. Kuljetuspalvelut eivät myös takaa edullisia hintoja ja kaikilla ei ole autoa. Lisäksi jotkut köyhyysloukussa. Talvella liukasta monta kuukautta ja kylmää. Hyttysaika on maalla pitempi. Lisäksi ei moni tunne muualta porukkaa jos tarvisi apua. Pikkukaupungista ei myös pääse maalle rentoutumaan ilman autoa ja mökkiä tms. Kaikilla ei ole kaveripiiriä. Jopa ulkomailla luonto voi olla lähempänä, jos asuu tietyissä paikoissa.

Siellä maaseudulla ei sitten olekkaan niitä palveluita mitä tarvitset varsinkin vanhemmuuten. On kiva asua palveluiden lähettyvillä. Bussit kulkee koko ajan tuosta läheltä keskikaupungille ja muuallekkin. Terveyskeskus ja kaupat on melkein vieressä. Sairaalakin löytyy täältä. Olen joutunut käyttämään sen palveluita viime kesänä. Sairaalassa ei tietenkään kukaan mielellään käy, mutta on se hyvä olla lähellä. Jos haluaa maalle niin voi mennä retkeilemään jonnekkin luontoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makuasioista ei voi kiistellä. Toiset tykkää asua kaupungeissa, toiset tykkää asua pienissä kaupungeissa, toiset tykkää asua taajamissa, toiset tykkää asua luonnon keskellä. Minä itse en tykkää asua isossa kaupungissa vaan joku 10 000 asukkaan kaupunki on mulle sopiva ja haaveilen että pääsen asumaan luonnon keskellä järven rannalla. 

M34

Järvenrantahuvila olisi kiva. Saisi temmeltää vapaana kuin taivaan lintu vailla ihmisvilinää. Sielu lepää ja ajatus kulkee. Toki ihan kiva kuulla elämänääniäkin välillä. Hiihdellä pitkin puuterilumia, halata puita, hengittää katupölyn sijasta puhdasta raikasta ulkoilmaa, kuunnella luonnonääniä, lämmittää sauna ja pulahtaa järveen auringon paisteessa luonnon helmassa.

Jep. Tosin niitä ihania auringonpaisteisia päiviä puuterilumineen ei ole kovin paljoa ja päivätöissä käyvälle vielä vähemmän. Sen sijaan pimeää, lumitöitä, loskaa, pimeää, liukkautta, tuulta, pimeää ja sadetta on paljon. Varsinkin talviaikana. Kesällä on valoa ja hyttysiä.

Turusta 30 min, niin olet jo aika syvällä saaristossa Rymättylässä tai Paraisilla. Jos oikein ahdistaa, niin jopa lossimatkan päässä. Aika helppo yhdistää molemmat maailmat.