Ei ole mitään järkeä ostaa hapantaikinajuurta:) Luin että sitä myydään ja ostetaan:) Voi mitä uusavuttomuutta
Leipäjuuren voi tehdä ihan itse. Sekoittaa jauhoja ja kraanasta (Suomessa) vettä. Laittaa suolaa ja jättää peitettynä huoneenlämpöön.
Juuren voi myös pakastaa.
Kommentit (20)
Mulla on iso määrä kuivattua ja pakastettua. Sain alkuperäisen juuren kaverilta, joka oli sen tilannut jostain. Tosiaan on helppo tehdä itsekin. Säilön sitä kun en halua heittää pois. Olen antanut tutuille myös.
Ja paskat sinä mitään osaa. Kunnon juuren teko vaatii monta kiertokertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja paskat sinä mitään osaa. Kunnon juuren teko vaatii monta kiertokertaa.
Ei se ole vaikeaa, aikaa vievää toki. Kuten on hapanjuurileivän tekokin.
Kaivelin juuri anopilta saadun, kasarilta olevan leipäkoneen esiin ja laitoin sinne juurileipää tulemaan. Katsotaan mitä tuosta tulee. Pitkä ohjelma on, eilen se teki gluteenitonta leipää neljä tuntia, leipä oli kyllä sitten mukavan kuohkeaa ja hyvänmakuista. Tuon ajan pystyn sitten käyttämään muihin hommiin, eikä ainesten annostelun jälkeen taikinalle tarvitse tehdä mitään, ennen kuin leipä on valmis. Sopii mulle, kun en ole mitään leipojatyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Juureen ei laiteta suolaa.
Höpö höpö. Juureen voi laittaa myös suolaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei se juuri nyt ihan noin helposti tule. Talvella varsinkaan, kun luonnollisten villihiivojen määrä on aika pieni. Menee viikko tai kaksikin, kunnes juuri on leipomiskelpoinen.
Helpompi on ostaa kaverilta pieni pala juurta, pääsee heti leipomaan.
Ei kannata edes aloittaa koko hapanjuurileivontaa, ellei malta tehdä itse juurta. Nuo villihiivat sun muut on jo valmiiksi jauhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja paskat sinä mitään osaa. Kunnon juuren teko vaatii monta kiertokertaa.
Aika monta kiertokertaa sitä tuleekin, jos hapanjuurileivonnaan ryhtyy.
Vierailija kirjoitti:
Kaivelin juuri anopilta saadun, kasarilta olevan leipäkoneen esiin ja laitoin sinne juurileipää tulemaan. Katsotaan mitä tuosta tulee. Pitkä ohjelma on, eilen se teki gluteenitonta leipää neljä tuntia, leipä oli kyllä sitten mukavan kuohkeaa ja hyvänmakuista. Tuon ajan pystyn sitten käyttämään muihin hommiin, eikä ainesten annostelun jälkeen taikinalle tarvitse tehdä mitään, ennen kuin leipä on valmis. Sopii mulle, kun en ole mitään leipojatyyppiä.
Miten onnistuu leipäkoneella kun hapanjuuri toimii omia aikojaan. Riippuen huonelämpötilasta sun muusta? Onko leipäkoneessa hapanjuurileivontaohjelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureen ei laiteta suolaa.
Höpö höpö. Juureen voi laittaa myös suolaa.
Voit laittaa vaikka mäntysuopaa mutta sitä ei tarvita. Pelkkää vettä ja jauhoja. Suola sitten taikinaan.
Mummolassa leivottiin leivät aina itse juureen. Ei sitä erikseen tehty. Taikinaa jätettiin leipätiinun reunoille ja pohjalle kuivumaan, jotta seuraavalle kerralle oli juuri valmiina. Joskus juuri oli kuollut tai kerran muistan, että oli päässyt homehtumaan. Silloin mentiin naapuriin lainaamaan pala juurta. Ei tehty itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureen ei laiteta suolaa.
Miksi ei laiteta?
Vesi ja jauho. Muuta ei tarvitse laittaa. Suola, niinkuin sanottu, leivän taikinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelin juuri anopilta saadun, kasarilta olevan leipäkoneen esiin ja laitoin sinne juurileipää tulemaan. Katsotaan mitä tuosta tulee. Pitkä ohjelma on, eilen se teki gluteenitonta leipää neljä tuntia, leipä oli kyllä sitten mukavan kuohkeaa ja hyvänmakuista. Tuon ajan pystyn sitten käyttämään muihin hommiin, eikä ainesten annostelun jälkeen taikinalle tarvitse tehdä mitään, ennen kuin leipä on valmis. Sopii mulle, kun en ole mitään leipojatyyppiä.
Miten onnistuu leipäkoneella kun hapanjuuri toimii omia aikojaan. Riippuen huonelämpötilasta sun muusta? Onko leipäkoneessa hapanjuurileivontaohjelma?
On siinä ranskalaisen leivän ohjelmassa yksi fermentointiosuus, joka kestää kaksi tuntia. Sitä tässä juurikin kokeilen, kun koneessa on noin pitkä ohjelma, että onnistuu oikea hapanleipä. Ranskalaisethan leipovat vaalean leipänsä juureen.
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa leivottiin leivät aina itse juureen. Ei sitä erikseen tehty. Taikinaa jätettiin leipätiinun reunoille ja pohjalle kuivumaan, jotta seuraavalle kerralle oli juuri valmiina. Joskus juuri oli kuollut tai kerran muistan, että oli päässyt homehtumaan. Silloin mentiin naapuriin lainaamaan pala juurta. Ei tehty itse.
Tietysti mentiin lainaamaan. Ei sitä siis kuitenkaan ostettu.
Juuren voi mennä myös tänä aikana lainaamaan kerrostalonaapurilta, niin pääsee heti leipomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se juuri nyt ihan noin helposti tule. Talvella varsinkaan, kun luonnollisten villihiivojen määrä on aika pieni. Menee viikko tai kaksikin, kunnes juuri on leipomiskelpoinen.
Helpompi on ostaa kaverilta pieni pala juurta, pääsee heti leipomaan.
Ei kannata edes aloittaa koko hapanjuurileivontaa, ellei malta tehdä itse juurta. Nuo villihiivat sun muut on jo valmiiksi jauhoissa.
No meitä on monenlaisia leipojia. Nyt oli leipähyllyt aika tyhjänä, niin lainasin siskolta juurta. Ei kaikkea tarvitse tehdä itse. Tuo juuri on meidän mummon taikinatiinusta otettu, eli sillä on pitkät juuret. Villihiivaahan on ihan joka puolella, talvella kuitenkin vähemmän. https://www.keittotaiteilua.fi/2017/09/villihiivavesi-ja-hapanjuurivehn…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureen ei laiteta suolaa.
Höpö höpö. Juureen voi laittaa myös suolaa.
Voit laittaa vaikka mäntysuopaa mutta sitä ei tarvita. Pelkkää vettä ja jauhoja. Suola sitten taikinaan.
Kun tekee uuden juuren, niin suosittelen ripausta suolaa, ettei mene juuri pilalle tekovaiheessa, se kun ei muutamaan päivään ole hapanta ja joka suojelisi juurta pilaantumasta. Myös jos juuri on pidempään jääkaapissa niin suola suojelee juurta jonkun ylimääräisen ajan, jos juuren jauhoruokinta unohtuu.
Minulla on yli 200 vuotta vanha taikinajuuri. Ei tokikaan Suomen vanhin, mutta kuitenkin.
No ei se juuri nyt ihan noin helposti tule. Talvella varsinkaan, kun luonnollisten villihiivojen määrä on aika pieni. Menee viikko tai kaksikin, kunnes juuri on leipomiskelpoinen.
Helpompi on ostaa kaverilta pieni pala juurta, pääsee heti leipomaan.