80-luvun lapset! Mitä pikkujuttuja jäänyt mieleen lapsuudesta?
Itse olen syntynyt vuonna -78. Ja välillä mieleen tulee hassuja, kummallisiakin pikkujuttuja lapsuudesta, pieniä muistoja jotka jääneet jotenkin päällimmäiseksi mieleen lapsuusajoista, vaikka ovat vain satunnaisia yksityiskohtia. Ilmeisesti kuitenkin lapsen näkökulmasta varsin vaikuttavia asioita. Kiinnostaisi onko muilla saman ajan lapsilla jäänyt mieleen samoja asioita kuin itsellä.
Listaan tähän aloitukseen muutamia omia vahvoja muistoja pikkuasioita 80-luvulta, jotka tuntui silloin jotenkin vaikuttavilta tai muuten mahtavilta. 10 pennin irtokarkit lähikiskalla joka lauantai. Se, että kaveri ei saanut koskaan kutsua luokseen kotiinsa ketään kavereita. Että Jopot oli rumia pyöriä. Keväällä lumien sulettua purkkarit tuntui tosi keveiltä jaloissa talvisaappaiden jälkeen. Kärpänen käveli veden päällä. Opettaja teki kaikenlaista outoa myös vanhempien mielestä, mutta kukaan ei puuttunut siihen, ei vanhemmat eikä reksi. Mehu maistui aina todella pahalta siitä muovisesta litteästä kerhopullosta juotuna. Oli pakko ottaa leivän päälle jotain kevytmargariinia, joka oli pahaa. Kukaan ei vahtinut meitä lapsia ulkona vaan saimme jo 5-vuotiaina vapaasti keskenään olla meren rannassa ilman aikuisia ja kulkea sinne autoteiden yli. Naapurin ison susikoiran sai käydä hakemassa ulkoilutettavaksi ja naapuri aina antoi sen vaikka olimme vasta 5-vuotiaita.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torstaisin aina alkuillasta (vai oliko se tiistai?) töllön ääreen katsomaan Dallasin tapahtumia.
Ei ollut videonauhureita, joten jos halusi pysyä kärryillä asioista, pakko oli katsoa tv-ohjelmia "livenä". Pamela, JR, Lucy, Bobby ja Sue Ellen tulivat tutuiksi 80-luvulla. :DD
Dallas tuli aina perjantai-iltaisin.
Minä olen se, joka arveli sen yllä olevan torstai (tai tiistai). Kysyin asiaa Googlen Geminiltä ja vastaus on: "Dallas-televisiosarjan esityspäivä Suomen televisiossa 1980-luvun alussa oli keskiviikko."
Ei liene kovin merkityksellistä, mutta väärässä ehkä oltiin molemmat :)
Ja Dynastia tuli torstaina
En ikinä tykännyt Dallasista mutta Dynastiaa rakastin
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani järjestivät jotkut illanistujaiset ystävilleen ja halusivat tarjota jotain oikein hienoa jälkkäriä. Keksivät sitten cocktail-laseihin pilkkoa kiiviä ja kaataa päälle vihreällä karkkivärillä värjättyä liivatesokerivettä, jotta koko komeus hyytyi cocktail-lasiin kauniin vihreäksi lusikoitavaksi hyytelöksi. Mahtoi olla hyvää :D .
Luin eka että kiviä, ja mietin mitä vttua nyt taas
Helsingissä katukuvaan kuuluivat sellaiset vanhan liiton puliukot, joita ei enää ole. Niitä lapsena vähän pelättiin, vaikka olivatkin täysin harmittomia.
Vierailija kirjoitti:
Itsensäpaljastajia oli yllättävän paljon. Tiettyihin metsiköihin ei saanut mennä ollenkaan niiden takia. Yksi kaverini (tyttö, 6v.) joutui sellaisen uhriksi yksin puistossa ja siitä järkyttyi pahasti koko naapurusto.
Niin oli ja niitä suvaittiin. Vanhemmat vain neuvoi olemaan katsomatta kohti ja että kenenkään mukaan ei saanut lähteä.
Nykyään varmaan netissä riittää kohteita lähetellä dikpikkejä niin ei tarvi munia puskassa palelluttaa.
"Tosiaan, Dynastia! Sehän taisi alkaa aika lailla heti kun Dallas loppui vai tulivatkohan osittain päällekkäinkin? Joan Collinsin naamataulu tuli heti mieleen ja Carringtonien kartano."
Kun Dallas oli tauolla, Dynastia tuli sen paikalla samaan esitysaikaan. Ja tietysti päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Yök ne kerhopullot.
Maistan ne vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
tsernobyl räjähti siitä kerrotiin viikko sen jälkeen ja välitunnilla sai olla vähemmän aikaa sen takia.
Ei haluttu suututtaa Neuvostoliittoa, niin siksi tuosta ei heti kerrottu. Surkeaa touhua tuollainen Neuvostoliiton ja Venäjän nöyristely!
Kilon Poliisi, jossa oli mm. n**keri- ja holokaustivitsejä. Kohdeyleisö oli alakoululaiset.
Itse olen sen ikäinen, että 70-luvun loppu ja 80-luvun alku sekoittuvat toisiinsa.
Mitä tulee televisio-ohjelmiin, jostain syystä itselleni tulee mieleen 80-luvusta Pentti Salmen selostukset Björn Borgin ja John McEnroen Wimbledon-otteluista. Ne saattoivat olla 70-luvunkin puolella. Samoin se, kuinka 1984 seurattiin pitkin yötä Los Angelesin olympialaisia.
Näköjään omat lapsuusmuistot osuvat enimmäkseen kesäaikaan. Ja onneksi vahvimmat muistot on kaveripiiristä ja jatkuvasta ulkonaolosta vaikka minkä harrastusten parissa eikä niinkään televisio-ohjelmista. Nykyään se ikäluokka, jota itse edustin 1980-luvun puolella, vaikuttaa viettävän aikansa sisätiloissa pelejä pelaten tai mobiililaitteilla chattaillen. On ajat muuttuneet koska internet.
Oltiin vuoroin viikonloppukylässä serkkujen perheen kanssa. Ängettiin pikkuiseen henkilöautoon matkakasseinemme ja vanhemmat saattoi ostaa huoltoasemalta suklaalevyn matkaevääksi. Matkaa oli 100 km. Äidillä oli nahkaiset ajohanskat. Kuskia vaihdettiin puolivälissä. Serkkujen luona lapset leikimme keskenämme ja aikuiset jutteli. Äiti ja sen sisko laittoi ruokaa ja iltapalaa. Aina käytiin saunassa. Siellä puristettiin toistemme päälle vettä vanhoista sinappipulloista. Saunan jälkeen saatiin sepe susi limpparia tms. Tädillä oli upeat stereot joista kuunneltiin Abbaa tai Tom Jonesia. Illalla vanhempien laseissa kilisi jääpalat. Olohuoneessa oli tyylikäs valaistus, himmennettävä kattovalo. Me lapset nukahdettiin riehuttuamme ja kikatettuamme tarpeeksi puhtaisiin lakanoihin lattialla oleville patjoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torstaisin aina alkuillasta (vai oliko se tiistai?) töllön ääreen katsomaan Dallasin tapahtumia.
Ei ollut videonauhureita, joten jos halusi pysyä kärryillä asioista, pakko oli katsoa tv-ohjelmia "livenä". Pamela, JR, Lucy, Bobby ja Sue Ellen tulivat tutuiksi 80-luvulla. :DD
Kyllä meillä oli vhs-nauhuri
Ne tuli muistaakseni vasta 80-luvun puolivälissä ensimmäisiin talouksiin ja maksoivat hemmetisti. Itse muistan katsoneeni ensimmäistä VHS-nauhaa 1986, kun olin yläasteella.
Olet väärässä. Wikipedia:
Videonauhureiden myynti alkoi Suomessa varsinaisesti 1978. Vuoden 1979 lopussa laitteita oli noin 3 700. Vuonna 1980 myytiin 5 300 laitetta ja 1981 jo 20 000; näin videonauhureita oli Suomessa käytössä vuoden 1981 lopussa noin 30 000.[7]Vuonna 1990 videonauhuri oli Suomessa 54 prosentissa kotitalouksista [8][9]. Yleisimmillään videonauhuri oli vuonna 2004 kolmella neljäsosalla kotitalouksista.[10]
Oli siis jo kasarin alusta asti. Just teillä vain ei ollut.
Kiivettiin kaverin kanssa rivitalon varaston katolle ottamaan aurinkoa. Joku naapuruston äijä tuli huutamaan kurkku suorana. Säikähdettiin ja lähdettiin pois.
N46
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sen ikäinen, että 70-luvun loppu ja 80-luvun alku sekoittuvat toisiinsa.
Mitä tulee televisio-ohjelmiin, jostain syystä itselleni tulee mieleen 80-luvusta Pentti Salmen selostukset Björn Borgin ja John McEnroen Wimbledon-otteluista. Ne saattoivat olla 70-luvunkin puolella. Samoin se, kuinka 1984 seurattiin pitkin yötä Los Angelesin olympialaisia.
Näköjään omat lapsuusmuistot osuvat enimmäkseen kesäaikaan. Ja onneksi vahvimmat muistot on kaveripiiristä ja jatkuvasta ulkonaolosta vaikka minkä harrastusten parissa eikä niinkään televisio-ohjelmista. Nykyään se ikäluokka, jota itse edustin 1980-luvun puolella, vaikuttaa viettävän aikansa sisätiloissa pelejä pelaten tai mobiililaitteilla chattaillen. On ajat muuttuneet koska internet.
Veikkaan, että Wimbledonia selosti tuolloin Hoope Hänninen tai Höyry Häyrinen, mutta voin muistaa väärinkin. Pentti Salmi muistuu itselleni mieleen Urheiluruudun toimittajana tai koripalloselostajana.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sen ikäinen, että 70-luvun loppu ja 80-luvun alku sekoittuvat toisiinsa.
Mitä tulee televisio-ohjelmiin, jostain syystä itselleni tulee mieleen 80-luvusta Pentti Salmen selostukset Björn Borgin ja John McEnroen Wimbledon-otteluista. Ne saattoivat olla 70-luvunkin puolella. Samoin se, kuinka 1984 seurattiin pitkin yötä Los Angelesin olympialaisia.
Näköjään omat lapsuusmuistot osuvat enimmäkseen kesäaikaan. Ja onneksi vahvimmat muistot on kaveripiiristä ja jatkuvasta ulkonaolosta vaikka minkä harrastusten parissa eikä niinkään televisio-ohjelmista. Nykyään se ikäluokka, jota itse edustin 1980-luvun puolella, vaikuttaa viettävän aikansa sisätiloissa pelejä pelaten tai mobiililaitteilla chattaillen. On ajat muuttuneet koska internet.
Kyllä me vietettiin aika enimmäkseen sisällä kasarillakin, vaikkei ollut nettiä. Pelattiin tietokoneella ja nintendolla, luettiin kirjoja, katsottiin leffoja.
Vierailija kirjoitti:
Telkkariohjelmista tulee mieleen Spede Show joka taisi muuttua Vesku Showksi jossain välissä, Napakymppi ja Kymppitonni.
Vesku showna se alkoi 1988 Speden kyllästyttyä sketsien tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tsernobyl räjähti siitä kerrotiin viikko sen jälkeen ja välitunnilla sai olla vähemmän aikaa sen takia.
Ei haluttu suututtaa Neuvostoliittoa, niin siksi tuosta ei heti kerrottu. Surkeaa touhua tuollainen Neuvostoliiton ja Venäjän nöyristely!
Nyt sitten nöyristellään Trumpin USAta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torstaisin aina alkuillasta (vai oliko se tiistai?) töllön ääreen katsomaan Dallasin tapahtumia.
Ei ollut videonauhureita, joten jos halusi pysyä kärryillä asioista, pakko oli katsoa tv-ohjelmia "livenä". Pamela, JR, Lucy, Bobby ja Sue Ellen tulivat tutuiksi 80-luvulla. :DD
Kyllä meillä oli vhs-nauhuri
Ne tuli muistaakseni vasta 80-luvun puolivälissä ensimmäisiin talouksiin ja maksoivat hemmetisti. Itse muistan katsoneeni ensimmäistä VHS-nauhaa 1986, kun olin yläasteella.
Olet väärässä. Wikipedia:
Videonauhureiden myynti alkoi Suomessa varsinaisesti 1978. Vuoden 1979 lopussa laitteita oli noin 3 700. Vuonna 1980 myytiin 5 300 laitetta ja 1981 jo 20 000; näin videonauhureita o
Tämä oli mielenkiintoinen tietopläjäys. Ehkä tuo kaverini isä ei ollutkaan niin edelläkävijä näissä asioissa kuin muistini kertoi :) Ei ole itselläni mitään muistikuvaa 80-luvun alkupuoliskolta, mitä tulee videonauhuriin. Ja meille tuli kotiin väritelkkarikin (hipaisunäppäimillä!) paljon myöhemmin kuin yleisesti. Muistaakseni silloin oli vielä tv-lupakin erihintainen sen mukaan, oliko mustavalko- vai väritelevisio.
Muistan vain, että vuonna 1986 katsottiin Chuck Norris-leffaa kaverin luona ja videokasetti laitettiin isoon "päältä ladattavaan" soittimeen (kasettipesä avautui niin, että soittimen yläpinnasta nousi kasetti"hylly". Kasetti laittiin siihen ja sitten painettiin alas. Ja sitten Play!
Ei ollut kylän baarissa mitään ikärajaa. Kylän äijät istui siellä illat pitkät kaljaa juomassa. Me lapset kierrettiin savuisissa pöydissä pummammassa rahaa merkkareihin ja jukeboxiin. Ne merkkarit maistui ihan röökiltä.
Vierailija kirjoitti:
Päällä olevan mikron lähellä ei kuulemma saanut seistä, koska säteily.
Miten säteilytetty ruokaa msistui sen jälkeen?
Yök ne kerhopullot.