MAALISmasujen sunnuntai

samaan aikaan ja vielä samalla osastolla. eli kolmosella oltiin mekin, huoneessa 9. niin se on maailma pieni.



olisikohan hyvä idea kulkea laitoksella nimilappu kaulassa...

Tappert: Meinaat sinnikkäänä lähteä, ehkäpä se vauhdittaa Puksuakin ;) Minä en tiedä siitä kohtuammeesta, ihmeellisen näköinen kapistus se on ja ei kai se vauva siihen kauaa mahdu? Meillä on pärjätty ihan tavallisella ammeella, siinä on mahduttu polskimaan pitkään :)

Niin ja siitä bolakorusta, minä olen kuullut että joillakin olisi sen vuoksi jäänyt vauva kääntymättä pääalaspäin kun ovat niin tykänneet helinästä, tiedä sitten... Tuskinpa sentään mutta tämmöisiä juttuja on ollut. Imetysaikaan se saattaisikin olla aika kiva kun vauva voisi sitä näplätä samalla kun syö.



Masuli: Meinaat sitten olla vielä viikolla 41 tai 42 täällä?? Älä unta näe, että viimeisten joukossa täällä hengailet. Sullahan on suppareitakin muille jakaa ja mieskin viimeisillään kun kerran kodinhoitohuonetta siivoaa. Onko sillä stressi?



Minä olen sitten siivonnut kiellosta huolimatta, hittolainen. Ei ollut enää muutakaan niin otinpa nahkarasvan ja kävin sohvat läpi. Ja tuli tarpeeseen, ne ovat nyt kuin uudet =)

Ja seuraavana on vuorossa auto, se kaipaa imurointia ja siivousta sisältä. Haen sen parkkikselta tuohon oven eteen ja alan hommiin. Mies kyllä sanoi, että et ala sitä imuroimaan, mitä ne naapuritkin ajattelee jos raskaana oleva heiluu ja hän ei tee mitään. Mitä se naapureille kuuluu!!! Hitto! Minähän siivoan sen kotteron vaikka olisi mikä.



Jassoo, taidankin alkaa hommiin. Ollaanpa kuulolla maalikset, vauvautuneet ja ei-vauvautuneet.



Z

Onhan se kivan jos ihmiset välittää ja on huolissaan (toisin sanoen uteliaita joko-joko kysymyksineen). Ei vaan aina jaksa ajatella asiaa niin. Anoppi tuossa soitti miehelle, että soittele kun lähtö tulee. Heti puhelun jälkeen pidin miehelle puhuttelun, etten muuten takuulla soita tai saat synnyttää keskenäs. Viimeksi anoppi soitti synnytyssaliin 3 kertaa. Hölmö kun olin ja annoin kätilölle luvan välittää tiedon kysyttäessä, että kyllä mä oon siellä synnyttämässä. Nyt en tosiaankaan halua ketään tuttua miehen lisäksi synnytyssaliin häiritsemään, en anoppia enkä omaa äitiänikään (vaikka se kyllä älyää jättää mut rauhaan tuossa tilanteessa). Anoppi-reppana varmaan luulee antavansa mulle puhelimitse (joskin se oli mieheni, jonka kanssa lörpötteli) voimia tai sit se vaan pelkää, että vauva on syntynyt tunteja sitten, eikä hälle oo kerrottu mitään. Jos mies äidilleen ilmottaa et synnärille mennään, niin ainakaan en anna lupaa yhdistää puheluita saliin. Kiva kun koko ajan pirisee puhelin sielläkin, et joko- joko ja miten menee. Kääk, nyt haluan olla rauhassa! Edes synnytyksen ajan, kiitos!



Kaveritkin kun soittelee ja vointeja kyselee, niin rupee aina välillä ärsyttää, että voitasko puhua jostakin muusta ku mun mahasta ja että oliko muutta asiaa. Eikö mussa oo enää mitään muuta mielenkiintoista ku mun maha ja tuleva synnytys. Sisko sentään antaa mun ruveta ite puhumaan aiheesta, ei vahingossakaan kysy ekana. Äiti muistaa aina puhelimessa kysyä näistä ärsyttävistä asioista, mutta jostakin syystä äitini utelut ei ärsytä yhtään. Se on sentään mun rakas äitini!



No, sit kun vauva on syntyny, niin alkaa sadella neuvoja, että näin ennen vanhaan hoidettiin vauvaa (60-luvulla ja ennen sitä). Kun sitä aina ilkeiskin sanoa suoraan mitä mieltä mä oon noista vanhoista hoitoneuvoista ja mihin ne voi tunkea.



Jos jotakin positiivista pitää tästä päivästä hakea, niin sain vaihdettua loppuihin kukkiin mullat! Onpahan sekin nyt tehty.



Mukelo hyppii tosi kovaa massussa. Join ison kupin kaakaota ja se teki tehtävänsä. Boing Boing!



Tappi: koiran ja lapsen kasvatuksessa on omat yhtäläisyytensä. Meillä koira vaan tottelee huomattavasti herkemmin. Poikaa ei oikein viitsi napata tottelemattomuudesta poskesta niin kuin koiraa. Eikä poika pysy käskystä paikoillaan vaikka kuinka komentaisi. Hih!



Z: Joo, supparit loppuu ku seinään. En mä pääse tästä mahasta ikinä. (Kumma juttu kun laskettu aika ei oo vielä edes ylittyny ja silti täällä hädissään miettii, et miks mitään ei tapahdu ja syntys jo).



Lähden lyllertämään olohuoneen puolelle tämän hyppivän mahani kanssa. Voi tätä kärsimystä.



rimma 39+4

RIMMA;

Voiko ne terrorisoida synnytys-salissakin puhelimitse???!!!..mä luulin että viimeistään siellä ei kukaan kysy että " joko-joko" ..voi kerpele, että piti tuokin vielä saada tietää..mä varmaan rikon ne puhelimet jos joku uskaltaa sinne soittaa.



SE KORU;

Sitä piti sillee hivuttaa alaspäin loppuraskaudesta..tenava sitte haluaa kuulla sen tutun äänen lähempää ja kääntyy hiljallee samalla kun korua lasketaan..niin tuolla luki. olis pitäny semmone hommata..varmaan ois Puksu jo syntyny kun olisin sitä polvissa roikuttanu pari vkoa (noh, ehkä synnytys olis käynnistetty jonku " psykoosin" takia jos oisin hillunu koru polvissa kilisten viikko kausia).



Äääh, tänää on ollu koko pvän sellasia " melkein-supistuksia" tuntuu vähän muttei kuitenkaa..todella raivostuttavaa.

Ja RUUSUNPIIKKI se sitte päätti taas kiduttaa herkkupersettä...kiitos vaan, onneks en jaksa kävellä kaupalle ostamaa aineksia kääretorttuun..ja toivottavasti huomenna ei enää kerkee.



Tappi agen

En nyt ihan muista niiden huoneiden järjestystä, mut tää sun huone..olikos se siinä ruokailutilan päässä käytävää? Hmm...häiritsee kun en nyt muista. Juttelin osastollakin niin usean kanssa et hiukan vaikea yhdistää huonenumeron perusteella keneenkään. Minä siellä aina hassulla murteellani juttelin ihmisten kanssa lypsyllä ollessani ja muutenkin. Mulla on vaaleat -tyvestä laiskuuden takia tummat hiukset ja oon aika lyhyt täti... Jos hälytyskellot käydyistä keskusteluista soi niin vinkkaa mullekin. ;)

jep, huone nro 9 oli toiseksi toinen sieltä ruokailutilasta katsottuna.



en kuitenkaan usko, että oltaisiin oltu juttusilla. nähty ehkä kyllä. mä olin vielä tossa vaiheessa viikkoa sen verran heikossa kunnossa, että vietin aikaa pääasiassa omassa huoneessa.

Niin ja lyllerretään :) Alkaa toden totta meno olla aika hidasta jo supistusten vuoksi. Tänään on illalla tuntunut, että on jonkinlainen kestosuppari kun vatsa on niin kova että.



Vauvan vaatteista. Minä olen pakannut mukaan 60 cm:stä vaatetta. Voin varmaan pienemmilläkin vauvan tuoda kotiin mutta miellyin noihin mitä valitsin joten saavat nyt olla. Onpahan parempi ottaa vähän reilummat kuin että ovat liian pienet =) kun on isoja vauvoja olleet nuo edellisetkin.



Jaahans, se on muillakin alkanut puhelin piippailemaan. Luuleeko ne mummit ja muut että ei tosiaan muistaisi ilmoittaa vauvasta. Jos et heti vastaa niin ihanhan siellä ollaan jo täpinöissään. Känny pitäisi olla vissiin kaulassa roikkumassa koko ajan. Eihän tämmöisen mahan kanssa nyt ihan heti ennätä vastaamaankaan jos on toisessa huoneessa, niin kuin se yleensä on.

Minä olen laittanut illalla puhelimen äänettömälle kahdeksan aikaan ja minun puolesta soikoon niin paljon kuin tykkää, en jaksa enää välittää... olen ikävä ihminen, tiedetään.



ruusunpiikki ja muut juuri vauvautuneet: Tehän pääsette vauvan kanssa ulkoilemaankin kun on näin kauniit ilmat. Vai miten lienee nykyään nämä ulkoilusäännöt?

Minulla esikoinen syntyi huhtikuussa 7 vuotta sitten ja oli kivan lämmintä. Ulkoiltiin jo heti samalla viikolla. Toisen kanssa jouduttiin olemaan sisällä pari viikkoa kun oli kovat pakkasen. Neiti oli tammikuun vauva.



Z, mättää naamaansa jäätelöä =)

Perjantaina 9.2. Klo: 08.38 Meille syntyi poika

Painoa: 3720g ja Pituutta: 50,5 cm. Pipo : 35,5cm

Synnytys oli tosi nopea ja kivunlievitykset jäi pelkkään ilokaasuun.

Poika voi hyvin ja 9 pisteen poika oli. Koko perhe onnesta soikeana ollaan ja isoveikat aivan täpinöissään :)

Tänään päästiin kotiin ja tässä nyt sitten opetellaan eloa kolmen pienen pojan kanssa...



t. K@tju ja pikkumies 2pv

Onnea poikavauvasta Katju ja perhe! Ihanaa :) Olette olleetkin mielessä, laitathan synnytystarinaa kun ennätät ja jaksat.



Perässä tullaan.... joskus.

Eli siirretään tämänpäiväset viestit pois eiliseltä:



Isot onnittelut täältäki vauvansa noutaneille!

Pahalta kuulosti tuo TAYSin tilanne. Jospa sitteki pitäis jalkoja ristissä sinne huhtikuun alkuun, jos ruuhka yhtään helpottaa.



Kolomoselle on pitäny jo monta kertaa sanoa tervetuloa tälle puolelle; siehän synnytät 100 prossan varmuuella tässä kuussa, toisin ku moni meistä, joten turha pyyellä loikkausta anteeksi:) Esikoisen parin vuojen takasta käynnistyskokemusta tähän perään, vaikka vaikeepa näitten perusteella taitaa olla mitään päätelmiä synnytyksen kestosta tehä, ku on niin erilaisia tapauksia:



Menin rv41+6 aamulla muistaakseni kasilta sairaalaan ottaan cytotecia suun kautta ekan murun, joka ei saanu mitään aikaseksi. Toisen murun jälkeen päivällä alko supistella ja synnytys laskettiin alkaneeksi kolmen maissa. Saliin pääsin vasta joskus yhentoista maissa ja epiduraalin sain klo 23.47. Kalvot puhkastiin ennen toista annosta epiduraalia ja ponnistin tytön maailmaan klo 3.36. Ekaksi synnytykseksi tuommonen 13 tuntia taitaa olla aika keskiverto, joten en usko käynnistämisen siihen paljoa vaikuttaneen. Pitkään masussa viihtyneenä vauva oli tosi virkeän ja valmiin olonen alusta asti, tapitti silmiin ja haki hymyntapastaki jo viikon vanhana. Huonona puolena taas se, että vauva oli ehtiny saaha tulehuksen lapsiveen tihkumisen takia, joten joutu lastenosastolle antibioottikuurille.



Tuntuupa hassulta muistella tuota edellistä synnytystä; ei sitä vieläkään tajua, että kohta on taas sama eessä...

Vielä sunnuntain plussat:

+päästiin pitkästä aikaa ulkoilemaan, ku tyttö on tervehtyny

+tytöllä oli kivaa, ku kaveri oli illalla kylässä

+ei oo närästäny koko päivänä, eikä lonkkiakaan hirveesti säre



Udidi ja Dumbo rv 38+1